Kun Ranska oli saatu mestariksi selvin numeroin Kroatiasta, niin oli aika hypätä nopeasti pyörän selkään ja taas kohti Kirjurinluotoa. Ehdinkin aivan viime hetkellä paikalle, sillä soittajat olivat valmiina Puistolavalla aloittamaan. Oli tullut aika kuunnella tunti gypsy -jazzia, mikä tunnetaan yleisesti nimillä gypsy swing tai hot club jazz myös Suomessa. Yleisesti on katsottu hyväksytyksi määritellä tällaisen mustalaisjazzin aikakauden alkaneen kitaristi Jean “Django” Reinhardtin musiikin myötä Pariisissa 1930-luvulla.
Noin kymmenen vuotta sitten kitaristi Tomi Kettunen joutui tulisen mustalaisjazzin lumoihin. Vähän myöhemmin hän tapasi Ranskassa järjestettävillä Django Reinhardt -festivaaleilla kitaristi Adrien Tarragan.Vähitellen kaksikko alkoi soittaa yhdessä ja syntyi Adrien Tarraga & Tomi Kettunen Gypsy Jazz Connection. Nopeaan tahtiin kaksikko alkoi suunnitella albumin äänittämistä. Mukaan tuli äänitykseen ja keikoille kontrabasisti Tero Tuovinen.
Tomi Kettunen kertoi heidän olleen nyt 16 keikan kiertueella ja Pori oli viimeinen paikka tässä sarjassa. Yhtyeeltä on ilmestynyt kaksi viikkoa sitten ensilevy Studio JJ Sessions. Keikka alkoi mustalaisvalssilla Valerian Vals ja siitä siirryttiin hieman reippaampaan menoon kappaleella Stompin’ at Kaisa´s.
Uuden levyn sisältöä seurailleen matka liikahti eteenpäin Young at Heart kappaleen tahdissa. Sen perään tuli varmaan kaikille kuulijoille tuttu ripeäliikkeinen Joseph Joseph. Kettusen oman biisin, Misterious Bolero, jälkeen soitto jatkui klassikkosävelmällä Georgia on my Mind. Sen aikana Tero Tuovinen hankasi bassonsa paksuja kieliä sävelkorvaa hivelevän raastavasti jousella.
Akustisesti kahdella kitaralla ja kontrabassolla vahvistettu mustalaisjazzia soittaneen kolmikon esitys herätti huomiota, sillä Puistolavan istuinpenkkirivistö oli täynnä yleisöä. Mikäs tällaista rennon letkeää ja helposti omaksuttavissa olevaa viihdyttävää musiikki on kuunnella.
Uudenlaisia musiikillisia näkemyksiä
Sunnuntain Lokkilavan esitykset päätti erikoisen nimen saanut nelihenkinen Viba. Jotenkin se on ilmeisesti johdettavissa siitä, että Viban keskiössä on laulaja Virva Immonen ja hänen säveltämä ja sanoittama musiikki. Kvartetin perustamisesta on ehtinyt kulua noin kaksi vuotta. Virva on ehtinyt julkaista Fly-albumin virolaisten muusikoiden kanssa vuonna 2016, mutta Viba on nyt liikkeellä kokonaan suomalaisvoimin, kun tänä keväänä basistiksi vaihtui Oskari Siirtola OK:KO kvartetista tuttujen kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntin ja rumpali Okko Saastamoisen kaveriksi.
En tiennyt tällaisen yhtyeen olemassaolosta mitään etukäteen, vaikka OK:KO olikin tuttu entuudestaan mm. viimevuotisesta konsertista Porissa. Täytyy sanoa, että Viban aika erikoinen esitys hämmästytti ilmaisullaan ja itselläni oli aika omituinen tunne ensimmäisen kahden kappaleen aikana.
Yhtyeen tyyliä ei osaa suoralta kädeltä mitenkään asettaa johonkin lokeroon. Viban musiikissa sanotaan yhdistyvän 1950- ja 1960-lukujen amerikkalainen jazz-perinne, proge ja taidepop. Ota siitä sitten selvä. Itse en oikein käsitä, että asiassa pitäisi mennä noin pitkälle taaksepäin ajassa, jotta sille löytyisi selitys.
Virva Immosen tarkkanäköisten, mutta hauskojen tekstien sekä rempseän esiintymisen perusteella pitäisin yhtyeen esitystä enemmänkin hyvin modernina kekseliäisyytenä.
Lauluihinsa Virva sekoitti aika-ajoin siististi elektroniikan suomaa värinää. Sanoitukset kulkivat tyyliin Pistit mun pään sekaisin …… Loppu Poikki……keuhkot alkavat palaa…la…la..laa…..mitä sitten, jos on arpia ja meinasin kuolla….kasvottomana maan. Planeetta …lipuu valoa… nopeammin pitkin rataa valkeaa… Hei tyyppi hei hei…vaikea ymmärtää mitä tarkoitat….oletko kuullut enkeleistä, joita ei ole olemassakaan…ei siitä ole haittaa…Tatuoitu Valkoisella.
Virvan laulu oli omaperäisen vedättelevää kuin hidastetussa filmissä, välillä laulu muuttui melkein runonlausunnaksi. Hänen ihmisäänen käyttö välihuutoineen ja kirkaisuineen lisäsivät yllättävyyttä. Odottelin tuleeko mukaan improvisoitua scat-laulua ja sitä tulikin parin kappaleen aikana. Sen jälkeen esityksen luonne alkoi muotoutua paremmin ja siihen sai uutta otetta, jatsillista näkökulmaa. Sähköisten kaikuefektien ja looppausten myötä tuli mieleen Kadri Voorand. Siitä saakin tänään hyvän vertailupohjan, kun Kadri on lavalla klo 18.00 alkavassa virolaisten illassa Lokkilavalla.
Taustan pianotrion soitto alkoi alun ihmettelyn jälkeen tuntua luontevalta. Okko Saastamoisen leikittelevät rumpuefektit, tehostettujen kaikujen luonti ja omaperäiset säröiset napautukset löysivät tiensä kohdalleen. Toomas Keski-Säntin imutukset, vedätykset ja narutukset kosketinsoittimien ja syntikoiden näppäimistöllä loivat uutta uskottavuutta. Oskari Siirtola sai vuorostaan sijan sähköbasson varressa erinomaiselle improvisaatiosoololle yhden kappaleen alussa. Kappaleen aikana linjaukset muuttuivat ja bassosta alkoi tulla soituja kuin kyseessä olisi kitara. Se oli hieno yksittäinen nyanssi esityksessä.
Yhtyeen jäsenet johdattelivat musiikkiaan uusille urille. Erityisesti kappaleessa Vasara oli mielenkiintoisia elementtejä, särmäisyyttä, kiertolooppausta ja äänien vääntelyjä ja kääntelyjä.
Kokonaisuudessaan yhtyeen esityksestä alkoi löytyä jazzmusiikkiin oleellisesti kuuluvia osioita, kuten improvisointi ja Virvan skattailu. Progressiivisuus, elektroninen romulaari ja merkilliset laulurakenteet yhdistettynä jatsin struktuuriin voisivat luoda taidepop-käsitteen yhtyeen kokonaismusiikilliseen antiin.
Nelikko on tekemässä omaa albumia, mikä pitäisi tulla julkaisuun vuoden lopulla. Näin ainakin Virva spiikissään antoi ymmärtää. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan sen sisältöä.
Pori Big Band soulin pyörteissä
Sunnuntai-ilta päättyi kesäravintolan lavalla teemalla Sunday Soul With Pori Big Band. Luvassa oli siis soulpohjaista ison orkesterin jazzmusiikkia. PBB on toiminut vuodesta 1971 alkaen ja esiintynyt Pori Jazzeilla kolmisenkymmentä kertaa. Välillä toiminta on ollut melko hiljaista, mutta nykyään orkesteri toimii hallinnollisesti itsenäisenä yksikkönä Porin Palmgren-konservatoriossa ja toiminta on aktivoitunut. Käytännössä yhtye on ollut 2010-luvulla vuosittain esiintymässä festivaalilla.
Pori Jazzin sunnuntai-illassa kokoonpano esitti vauhdikkaan viihdyttävän ohjelmiston, mikä oli koottu soul-musiikin klassikoista ja helmistä. Esityksen keskiössä oli Porista kotoisin oleva laulaja-näyttelijä Heta Halonen, joka vei ohjelmaa läpi ennakkoluulottoman energisellä ja näyttävällä tekemisellä. Heta johdatteli ison orkesterin huimaan kyytiin hoitaen laulun ohessa ohjelman juonnon kesäravintolan eteen jazzien ajaksi rakennetussa teltassa.
Teltta oli täynnä väkeä ja ulkopuolella seisoskeli suuri joukko ihmisiä kuuntelemassa, kun Heta aloitti rajulla tempolla kappaleella Knock On Wood. Siitä esitys eteni huimaa kyytiä soulmusiikin klassikoilla: Hold On I’m Coming, Chain Of Fools, Stevie Wonderin Signed, Sealed, Delivered I’m Yours, Let’s Stay Together, Take Me To The River, Mustang Sally ja monet muut tutut kappaleet seurasivat perässä.
Hetan esiintyminen oli mielestäni aivan huimalla tasolla, hän tuntui olevan todella sisällä soul-laulun syövereissä. Taustalaulajina esiintyivät Satu Eronen ja Hilkka Mäkitalo ja Pori Big Bandin solisti osuuksia vyöryttivät mm. Tuomo Vähä-Pesola, Juha Unkila, Eero Eskelinen ja Mika Kojo.
Pori Jazz 2018 sunnuntai 15.7.2018
Lokkilava:
21.00 Viba
Puistolava:
20.00 Adrien Tarraga & Tomi Kettunen Gypsy Jazz Connection
Kirjurin kesäravintola:
22.30 Sunday Soul With PBB
