Laadukkaista esiintyjistä tunnettu Keitelejazz järjestettiin Äänekoskella 24.-27.7. uusitulla profiililla. Keskuspaikkana oli jälleen kerran Häränvirran jazzteltta. Moni pitää Keitelejazzia suhteellisen uutena virityksenä. Tämä jazzfestarikentän uusi tulokas järjestettiin kuitenkin nyt jo 29 kerran. Silti se on jäänyt monilta, liian monilta kokematta
Tavoitimme perjantai-iltana Keitelejazzien voimahahmot, Äänekoski Jazz ry:n puheenjohtajan Kalevi Plattosen ja festarien taiteellisen johtajan Pentti Ronkasen lyhyeksi juttu tuokioksi.
Tällä kertaa vanhat ohjelmakaaviot oli pantu uusiksi. Plattonen kertoi, että nyt tavoiteltiin uutta yleisöä, koska viime vuoden tappiot pitää saada kuitatuksi. Haastatteluhetkellä näytti vahvasti siltä, että tässä myös onnistutaan.
Kaikille neljälle konsertti-illalle valittiin oma teema. Keskiviikon teema oli Päivän Pop&Rock, esiintyjinään kotimaiset nykytähdet Anna Puu, Haloo Helsinki ja PMMP. Torstaina olivat vuorossa Suomirockin Legendat, joita olivat tällä kertaa Kari Peitsamo, J.Karjalainen ja Kolmas Nainen. Kumpikin ilta myytiin loppuun. Se merkitsi lähes 2.500 hengen yleisöä kahtena iltana.
Perjantaina oli vuorossa Blues´n Roll –ilta, joka oli nimensä mukaan omistettu bluesille ja sitä lähellä olevalle etelän rockille. Lavalle kiipesivät kotimainen Ben Granfelt Band, Royal Southern Brotherhood Yhdysvaltojen syvästä etelästä ja Dr. Feelgood Englannista.
Lauantai-ilta oli sitten pyhitetty jatsille. Teemana oli Great Drum Fusion eli rumpuja ja fuusiojatsia.
Päivän tähtiä olivat kotimainen HERD-yhtye vierainaan kitaristit Timo Kämäräinen ja Teemu Viinikainen, monikansallinen, entisen Cream-rumpalin johtama Ginger Baker Jazz Confusion ja kaikkien fuusiorumpaleiden esikuvan Billy Cobhamin vetämä Billy Cobham Band jenkeistä.
Kun perjantai ja lauantai-illat vetivät tuhatpäisen yleisöjoukon, Plattonen ja Ronkanen olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Niin ja Iiro Rantalan soolokonsertti lauantain alkuillassa veti kaupungintaloon täpötäyden salin.
Keitelejazz voinee ensi kesänä viettää 30-vuotisjuhliaan ilmeisen hienoissa merkeissä. Alusta alkaen mukana ollut Plattonen kertoi, että idea oman festarin järjestämisestä syntyi Äänekoski Jazz ry:n jäsenten rakkaudesta jatsiin ja sitä lähellä olevaan musiikkiin. Niinpä innokas talkooporukka järjesti ensimmäiset festarit kesällä 1985. Innokkuus on säilynyt, sillä tällä kertaa talkoolaisia oli 200. Ilman heitä Keitelejazz jäisi järjestämättä.
Lipunmyynti on Keitelejazzin tärkein tulonlähde. Julkisista varoista, siis Äänekosken kaupungilta ja valtiolta saadaan jonkin verran tukea. Vaikka tuen osuus on vain 5-7 prosenttia kaikista tuloista, järjestäjät ovat siitäkin kiitollisia. Sponsoreita on varsin vähän.
Miten sitten laadukkaat esiintyjät on saatu ja saadaan Äänekoskelle? Plattonen kertoi, että vuosien mittaan järjestäjät ovat luoneet hyvät suhteet artisteja välittäviin tahoihin. Myös Keitelejazzin hyvä maine on lisännyt artistien mielenkiintoa.
Ronkanen kertoi, että järjestäjät pitävät jatkuvasti 200 artistin listaa, josta ideat syntyvät ja josta artistit poimitaan. Pienen festivaalin resurssit täytyy tietenkin ottaa huomioon. Esiintyjät ovat viihtyneet Äänekoskella hyvin. Keski-Suomen vehreä luonto ja järvimaisema ovat yleensä tehneet ulkomaisiin vieraisiin suuren vaikutuksen. Erityistoivomuksia ei artisteilla ole juurikaan ollut, mutta tarvittaessa heille on järjestetty esimerkiksi veneilyä Keitelejärvellä.
Aikaisempien vuosien esiintyjäkaartista voitaneen mainita kitaristit John Abercrombie (2005 ja 2009), Hiram Bullock (2006), Larry Coryell (2004 ja 2009), Philip Catherine (2010) ja Kevin Eubanks (2012). Lisäksi Keitele on profiloitunut 60-luvun rockyhtyeiden tuomiseen. Onhan sinne tuotu muun muassa Animalsin, Spencer Davis Groupin, Procol Harumin rippeitä.
Esiintyjiin voi perehtyä Keitelejazzien nettisivuilla.
Festivaalialueella kaikki toimi mainiosti. Palvelupisteitä oli riittävästi. Esiintymisteltta oli sopivan kokoinen tuhannelle hengelle. Yleisön viihtyvyyttä oli lisätty tuomalla ensimmäistä kertaa viikonlopun konsertteihin pöydät ja penkit. Hieno ratkaisu, sillä jazzväki ei oikein jaksa seisoskella viittä tuntia putkeen.
Onneksi järjestäjät ovat keksineet idean velkojen maksuun. Niin se vain on, että tasokkaat jazz- ja bluesartistit joudutaan ilmeisesti rahoittamaan muulla ohjelmistolla. Tällä kertaa se toteutettiin hyvällä maulla. Mielenkiintoista on se, että keskiviikon konsertissa ei ollut ikärajoja. Anniskelua varten oli tuolloin omat rajatut alueensa. Muina iltoina ikäraja oli 18 vuotta, mutta alaikäiset pääsivät paikalle vanhempiensa seurassa. Tämä on mainio asia jazzyleisön jatkuvuutta ajatellen.
Viikonloppuna alueelta ostettuja juomia sai viedä myös esiintymistelttaan.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi kesää ja 30 vuoden taipaleen juhlistamista.
