Tämän vuoden April Jazzin viimeisessä Louhisalin konsertissa esiintyi perjantai-iltana kaksi uutuuslevyjensä sisältöä esittelevää kotimaista kokoonpanoa. Avaajana olleen Maxxxtetin kolmas albumi ilmestyi kuukausi sitten, kun taas Mirja Mäkelä Trion kolmas levy So Far, So Me tuli ulos juuri konserttipäivänä.
Suomalainen laatujazz ei näytä kuitenkaan kiinnostavan monia, sillä paikalle oli tullut valitettavan niukasti yleisöä. Poissaolijat menettivät paljon, sillä molempien yhtyeiden esitykset olivat varsin korkeatasoisia.
Lukuisten puupuhaltimien suvereenin hallitsijan Max Zengerin nelimiehinen Maxxxtet julkaisi ensilevynsä 2016 ja toisen seuraavana vuonna. Noista ajoista bändin komppiryhmä on muuttunut. Nykyään basistina on Eero Tikkanen ja rumpalina Jonatan Sarikoski. Maxin rinnalla toisena puhaltajana on alusta lähtien ollut trumpetisti Tomi Nikku.
Maxxxtetin ensikuulema toi aikanaan mieleen Ornette Colemanin 1960-60 -lukujen vaihteen kvartetin ilmavan soundin pianon puuttumisen takia. Vaikutelma säilynyt, sitä vahvistavat Maxin epäkonventionaaliset sävellykset ja hänen alttonsa omaperäinen kireähkö soundi. Bassoklarinetilla hänen soittonsa tuo taas joskus mieleen Eric Dolphyn.
Louhisalissa kuultiin lähes kaikki uuden levyn Maxxxtet Chapter 03:n kappaleista. Ilahduttavasti bändi oli opetellut ne siksi hyvin, että he pystyivät soittamaan sävellykset ulkoa ilman nuotteja, vaikka monet niistä ovat melkoisen kimurantteja.
Oli myös ilahduttava huomata komppiryhmän viimeistelty työskentely toteutuksissa. Sarikoski on mainio rumpali siinäkin, että hän jatkuvasti varioi työskentelyään esimerkiksi vaihtamalla komppaustaan solistin vaihtuessa isosta symbaalista hi-hatin pelteihin. Samoin Eero Tikkanen oli kehittänyt kokonaisuutta hyvin tukevat bassokulut.
Uudella levyllä on viisi Demoni-kappaletta (Demoni 1, Demoni 2 jne.). Max lupasi kertoa niiden taustan myöhemmin. Tilaisuus tähän avautuu Hakasalmen huvilassa 9. toukokuuta, jolloin on Chapter 03:n varsinainen levynjulkistuskonsertti. Mainio oli tämä kenraaliharjoituskin.
Mirja Mäkelä saanut runot toimimaan
Jazzlaulajana jo pitkään toiminut ja myös arvostettuna opettajana työskennellyt Mirja Mäkelä on trionsa kanssa tehnyt kolme levyä. Uusimmalleen hän on yhtä lukuunottamatta säveltänyt myös kaikki laulut. Tuo poikkeus on Joni Mitchellin Chelsea Morning, johon Mitchellin kustantaja ei kuitenkaan antanut lupaa levyttää sitä suomenkielisenä. Kappale onkin levyllä englanninkielisenä, mutta Louhisalissa siitä kuultiin Heimo Hatakan oivaltavasti sanoittama Kallion aamu nimen saanut suomenkielinen versio.
Levylleen Mirja on poiminut tekstejä eri runoilijoilta, joihin hän on säveltänyt melodiat. Mukana on uudemmasta polvesta Heli Harjunpää ja Sanna Karlström sekä vanhemmista Kirsi Kunnas ja Eino Leino. Samoin Mirja on itsekin tehnyt muutaman tekstin kuten levyn nimikappaleeseen.
Ilmeisenä etuna valitessaan runoja ja säveltäessään niihin melodioita Mirja kirjoittaa ne itselleen laulettavaksi. Tämän voi uskoa parantavan niiden toimivuutta esitysmateriaalina. Siltä se myös kuulosti, sillä Mirja oli kehittänyt runohin hyvinkin luontevalta kuulostavat melodiat, jotka useimmissa lauluissa jatkuivat improvisoiduilla scat-osuuksilla. Scatissa laajan äänialan omaava Mirja on varmaan parhaita tässä maassa. Nytkin kuultiin varsin vakuuttavia kuljetteluja. Laulun lisäksi instumentaalinumerona olleessa Valkeassa meressä hän kunnostautui kurkustaan kappaletta sävyttäviä ääniä tuottavana efektien luojana.
Trion kaksi muuta, kitaristi Tuomo Dahlblom ja basisti Juho Kivivuori tekivät hyvää työtä säestyksen lisäksi myös solisteina. Useimmat soolonsa Dahlblom soitti kirkkaalla soundilla, mutta loppupuolella häneltä myös irtosi raakaa rock-soundista revittelyä. Vierailijana muutamassa numerossa oli Mirjan perheenjäseniä, aviomies Manuel Dunkel ja poika Tuukka Dunkel. Manuel soitti taayyuun tapaansa hienot soolot tenori- ja sopraanosaksonilla, Tuukka taas komppasi perkussionistina.
April Jazz 2022: Maxxtet ja Mirja Mäkelä Trio Louhisalissa 29.4. 2022.
