Viime viikonlopun jazzkalenterista löytyi kaksi festivaalia, joissa molemmissa tuli käydyksi ensimmäistä kertaa. Molemmat festarit ovat löytäneet yleisönsä, Porvoo Jazz neljännen ja Salo Jazz viidennen kerran. Sen lisäksi, että kuunteleva yleisö oli saapunut paikalle, oli molempien jazzyhdistysten organisaatio saanut koottua ilahduttavan monta yritystä tukemaan festivaalin kulupuolta. Jokainen joka joskus on yrittänyt järjestää aktiviteetteja jazzin merkeissä, tietää että pienikin apu on tärkeää ja tuo helpotusta siihen, ettei kaikkea tarvitse kustantaa pääsylippuja myymällä.
Salon festivaali kesti kaksi päivää ja ohjelmaa oli kuuden konsertin verran. Kuusi keikkaa ja viisi stagea vaatii jonkin verran logistiikkaa. Marko Heikura kertoi festivaalin seuraavasta haasteesta.
– Meillä loppuu kohta tilat kesken. Veturitalli oli Verneri Pohjolan keikalla loppuunmyyty, yleisöä oli lähes 160, mikä on Veturitallin maksimi. Esa Pethmanin lauantain iltapäiväkeikalla yleisöä oli puolestaan noin sata. Rikalassa yleisöä oli 90. Festivaalin muut paikat ovat pienempiä.
Itse poimin ohjelmasta kaksi tenorisaksofonistia. Ikäeroa herroilla on reilut 40 vuotta. Joonatan Rautio esiintyi Soul What? in levynjulkaisukiertueen merkeissä ja Esa Pethman toiminnanjohtaja Mäkisen kanssa.
Basisti Eevalotta Matikainen, kuten myös keyboardisti Mikael Svarvar ja kitaristi Martin Söderbacka olivat allekirjoittaneelle aikaisemmin kuulemattomia nuoria ja lahjakkaita muusikkoja. Bändin rumpalina toimii tuttu nimi Toni Porthen. Tuoreelle toiselle levylle oli siis pyydetty mukaan Joonatan Rautio ja hyvin hän sopi vakioryhmän meininkiin.
Kokkolasta kotoisin oleva Eevalotta on koonnut hyvän ryhmän. Komppiyhteistyö Tonin kanssa on saumatonta. Siihen on muiden helppo rakentaa. Keikalla käytiin läpi uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, kaikki omia. Puolessa biiseistä lauloi rhodes-pianon takana istuva Mikael. Svengaavaa ja funkya musisointia kaikenikäisen yleisön mieleen.
Joonatan Rautio on tämän hetken kysytyimpiä fonisteja. Pari viikkoa sitten kuulimme häntä Puotilan kappelissa gospel-tunnelmissa. Mitä kaikkea muuta hän on kerinnyt tehdäkään tällä välin, jäi utelematta. – Eilen olimme Soul Whatin kanssa Kokkolassa, tänään perjantaina siis täällä Salossa ja huomenna Jipun kanssa Runnilla (25 km Iisalmesta).
Lauantai-iltapäivän jazzhetki vietettiin Salon entisöidyssä Veturitallissa, jossa toimii Taidemuseo. Nyt oli jazzin kyse perusmateriaalista, kaksi muusikkoa, soittimina foni ja piano. Keikkasettiin mahtui standardien lisäksi kaksi aivan uutta Esan sävellystä, joista toisella ei vielä ollut edes nimeä ja toinen kantoi ajankohtaisesti nimeä Syksy.
Esa soitti tenorin lisäksi myös huilua ja entinen notkeus on soitossa tallella, vaikka ikää on lähes sama kun juuri synttäreitään viettäneellä Pentti Lasasella. On todella hienoa nähdä ja kuulla että kokemuksen karttuessa kertyy soittimeen pelkästään hienoja ääniä. Pianisti Mäkinen oli myös uusi tuttavuus ja hänen soitossaan oli kuultavissa raikasta otetta kera löytämisen ilon. Tunnin settiin kuului vielä nimettömän uuden kappaleen lisäksi Can’t stop lovin’ that man, I love You, Vain pieni kansanlaulu, The plane, Syksy, Israel, Night and day, Yesterdays ja Take the A train
Porvoon mitalla
Perjantaina ja lauantaina matkamittariin kertyi melkein 400 km ja sunnuntaina vielä 100 km lisää kun nokka kääntyi kohti Porvoota. Porvoo Jazzin ohjelmassa oli kolme päivää, 10 konserttia, 6 stagea, siis taas logistista haastetta kerrakseen. Tarjolla oli brunssia ja illallista jazzin säestyksellä, Jazzliiton juhlaorkesteria, Palefacen uutta septettiä. Jukkis Uotilan ja Billy Hartin auto oli tehnyt saman reissun kun tämän jutun kirjoittaja, esiintyen siis molemmilla festivaaleilla
Valikoimaa siis oli mutta aikataulupäällekkäisyyksistä johtuen vain Viktoria Tolstoyn ja Jacob Karlzonin sunnuntai-iltapäivän keikasta oli mahdollisuus Porvoossa nauttia. Viktoria vieraillut usein Suomessa ja olipa tähänkin reissuun yhdistetty keikka Helsingissä Iiro Rantalan kanssa perjantaina. Porvoon Taidehallin pienempi Sali oli aivan täynnä. Toiminnanjohtaja Antti Ansas kommentoi tilannetta. – Meillä on vielä tuo iso Sali, joka vetää tuplamäärän yleisöä, joten hieman on vielä kasvun varaa.
Viktoria on työskennellyt aikanaan Esbjörn Svenssonin kanssa ja siltä ajalta oli ohjelmistossa White Russians -levyltä High Heels. Ruotsalaisista syntyjuurista huolimatta Viktoria käytti äidinkieltään vain kuulutuksissa. Ehkä joku kappale ruotsiksi olisi tuonut kahden setin keikkaan vaihtelua. Nyt ohjelmisto koostui pääasiassa pop/rock-kappaleista, jotka oli varmaankin valittu vahvojen sanoitusten vuoksi. Tietenkin myös viimeisimmän levyn ohjelmisto oli esillä.
Viktorian ura on siinä vaiheessa, että ilmeisesti ajattomat jazzstandardit eivät tarjoa riittävästi haastetta. Cole Porterin I concentrate on you ja Phil Collinsin Against All Odds olivat tutummasta päästä, mutta yleisö tuntui pitävän kokonaisuudesta myös asiaankuuluvan ylimääräisen verran. Pianisti Karlzon osoittautui vahvanäppiseksi, tummilla väreillä maalailevaksi säestäjäksi, jolta löytyi myös herkkyyttä ja tekniikkaa tilanteen niin vaatiessa.
Viikonloppuna koetun perusteella on syytä uskoa, että sekä Porvoo, että Salo ovat lunastaneet paikkansa jazzkartalla. Pienenä vinkkinä kannattaa jatkossa keskittyä vain jompaankumpaan näistä kerrallaan.