Lauantain Saariselän Kaamosjazzeilla avasi Tunturikappelissa pianisti Joonas Haavisto soolokonsertillaan. Toppatakkikansa täytti mukavasti Herran tyyssijan ja sai kuultavakseen pehmeänautinnollisen konsertin, jossa Haavisto esitteli oman tuotantonsa lisäksi muita tuttuja kappaleita.
Haavisto omisti uunituoreen Sigh -kappaleen hiljattain edemenneelle Emu Lehtiselle. Vaikuttava musiikkihetki, jota taustan lumiset puut ikkunoiden takana täydensivät.
Tunturikapplin flyygeli soi Haaviston käsittelyssä kauniin herkkänä koko konsertin lävitse. Hänen soittotekniikkansa ja kosketunherkkyytensä sekä aistikas olemuksensa loivat todellista sielunrauhaa ”seurakunnalle”
Hienon konsertin finaloi encorena Haaviston upeasti soittama Beatlesien Blackbird. Tunturikappeli hiljeni tämän kappaleen myötä tämänvuotisen Kaamosjazzin osalta. Toivottavasti ensi vuosi tuo muassaan useamman konsertin tähän mainioakustiseen hirsipyhättöön.
Telttaretkellä musiikin maailmassa
Perjain esitykset jouduttiin perumaan myrskutuulen vaurioitettua Holiday Club Saariselän aukiolle pystyttettyä telttaa. Lauantaiksi kaikki oli saatu kuntoon ja sääkin suvaitsi suosia leppoisalla pikkupakkasella ja pienenpienellä vinkalla.
Teltte ei ollut koko luokaltaan suuren suuri, mutta sinne oli saatu sovitettua kunnon esiintymislava, muutama pystypöytä, baaritiski kahveineen ja yksitähtisineen sekä lippunmyyni-/infotiski. Uteliaita ohikulkijoita kurkki teltan oviaukosta ja osa heistä rohkeni astua peremmällekin. Elävät tulet loimusivat lämmittimissä ja tunnelma alkoi tiivistyä.
Päivän kolmessa konsertissa oli esiintyvä monikansallinen Naftule’s Band, joka esiintyi jo perjantai-iltana Hotelli Riekonlinnassa. Valitettavasti tuo show jäi näkemättä logostiikkaongelmien vuoksi… bändi lensi Ansterdamista Helsinkiin, mutta sopivan jatkoyhteyden puuttuessa he jatkoivat Ivalon sijasta Rovaniemelle, josta autolla Saariselälle… ja ajokeli perjantaina oli aikalaisen kurja.
Mutta nyt näytti hyvältä ja monikansallinen soittokunta teki viimeisiä soundcheckejään kuuntelijoiden jo ollessa ensimmäisen konsertin alkua odottamassa. Mutta väliäkö sillä, koska ykskaks checkaus muuttuikin tiukaksi klezmertykitykseksi. Hurjatempoinen musiikki vaihto tyylilajia ja rytmitystä lennossa useampaan kertaan… nämähän olivatkin todellisia pelimanneja.
Klarinetisti Emilio Parilla osoittautui myös mainioksi spiikkeriksi ja kansan huvittajaksi… päivän viimeisissä konserteissa hän johti käsillään myös yleisöä..kädet lanteilla hiljaista ääntä, kädet rinnalla sekasortoista pulinaa ja kädet ylhäällä massiivista huutoa… ja homma toimi orkesterin musiikin kanssa erinomaisesti… ja mikä parasta, meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Jazzin pyhin sielu oli myös mukana voimakkaasti, sitä soolotteli tiukimmin saksofonisti Bernardo Parrilla että kiipparisti Julio Martin soolotteluissaan. Ei sovi myöskään iloista showveikkoa, basisti Alessio Brunoa eikä rumpali Richie Struckia lavan takanurkasta. Kaiken tämän jazz-, klezmer, latino- ja cabaret-musisoinnin kuorrutti laulajatar Nadia Basurto.
Iloista, lämminhenkistä, tasokkaan imevää ja ammattimaista osaamista, jota harvemmin kuulee ja näkee kotoisissa tapahtumissamme. Tietty hulluttelu on nautinnollista, kun se ei pilaa itse musiikkia. Nyt se ei sitä tehnyt… hyvä valinta kaamoksen kainaloon.
Koska pääosa joukkiosta oli espanjalaisia kysyin vakavailmeisesti: Kumpi, Real Madrid vai Barcelona? Kysymys lienee arvaamaton, koska naurunpyrskähdysten lomasta he lausuivat lähes yksimielisesti: Sevilla! … Sellaista elämä on.
Näiden ulkomaan elävien lisäksi lavalle nousivat kitaristi-laulaja Niillas Holmberg ja sellisti Roope Mäenpää. Syntyi erinomaisen hieno kokonaisuus, joka illan viimeisessä konsertissa toimi jo todella upeasti. Emilio Parrillakin oli lähes polvillaan, kun hän taustalaulana ulvoi sudenlailla Niillaksen menevässä esityksessä. Hieno osoitus kansainvälisestä yhteisymmärryksestä ja musiikin voimasta.
Launtaipäivän telttaretket olivat maukkaita kokemuksia… pienellä lisäajatustyöllä telttailusta saa vieläkin nautittavampia.
Petronella pasahti groovaamaan
Petronellan lauantai-iltapäivän konsertissa esiintyi festivaalin ”urakkatyöläinen” basisti Ape Anttila Planet-yhtymineen. Perjantai-illan täpötäyteys oli vaihtunut ravintolassa melkoiseksi tyhjyydeksi. Ehkäpä hiihtokansa oli laduilla ja ulkomaan elävät järjestetyillä retkillään… harmi sinänsä, koska tarjolla hyvän ruoan lisäksi olisi ollut täräkkää urkugroovia höystettynä Anttilan poskettomilla välispiikeillä.
Nyt riehastelivat Anttilan kanssa lavalla urkutaiteilija Harri Taittonen ja rumputaiteilija Anssi Nykänen. Ohjelmisto oli sitä suntätä, Ape Anttilaa ja lainakappaleita. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli luvassa…
Ja lupaus piti, sillä Taittonen ”rääkkäsi” urkukalustoaan todella isolla kädellä ja tunteella. Huimat liruttelut ja massiiviset vyörytykset täytti Petronellan. Välillä mentiin hempeän lutvikkaasti, väliin pirunmoisella paatoksella. Messevän hienoa urkutyöstöä, jota harvemmin pääsee kuulemaan livenä.
Anttilä itse hoiti pestinsä ammattimaisella rutiinilla, heittäytyen toki täysillä Taittosen hurjateluihin mukaan. Paksukielet jytisyttivät kuulijoiden tahtitöppösiä ja kulkivat käsikädessä urkusaundien kanssa. Yllättävintä oli kuitenkin Anttilan spiikit, jotka nousivat kuningassarjaan Jukka Perkon ja Teppo Mäkysen rintamaan… persoonallisuus on valttia.
Iltapäivän kovaa antia edusti myös rumpali Anssi Nykänen, joka on suomalaisista muusikoista ollut mukana ilmeisesti toiseksi eniten levyytetyillä levyillä. Asiaa häneltä kysyessäni, totesi Anssi tuttun tyyliinsä, että on kait noita jokunen tullut tehtyä, en ole lukua pitänyt…
Niin tai näin, Anssin sielukas soittaminen on mahtavaa kuunneltavaa että myös katsottavaa. Ukko mättää kalvojaan hienolla pieteetillä. savolaisittain sanottuna hiljaa ja kovvoo, juuri sopivalla tatsilla. Tällä kertaa ”taustakankaana” Petronellan alastonkuva… Kontrasti oli mitä sopusuhtaisin…
Valitettavasti aikataulut vaativat poistumiseni kesken makoisan soitannon ja herrojen iltasoitto Kaunispäään huipullakin jäi väliin samasta syystä. Mutta tämä iltapäivän pieni herkkuhetki maistui todella hyvältä.
Lauantai 25.11.2017 Kaamosjazz Saariselkä
Klo 12.00 Tunturikappeli
Joonas Haavisto solo
Klo 13.00, 16.00 ja 17.00 JazzAreena -teltta
Naftule’s Band feat.Niillas Holmberg & Roope Mäenpää
Klo 14.00 Ravintola Petronella
Ape’s Planet
