Saksofonisti Joe McPheellä oli lauantai-iltana Telakalla varsin epäkiitollinen tehtävä, kun hän hyppäsi vierailevaksi solistiksi kiinteään ja yhtenäiseen, keskenään vahvoja tulkintoja esittävään trioon. Trioon, jonka jäsenet lukevat toistensa ajatuksia saumattomasti.
Vankkaa ja nautittavaa trion soitanta taas jälleen kerran olikin. Uffe Krofors osoitti, ties kuinka monennen kerran, ettähän on Basisti isolla B:llä. Sekäsoolot ettätaustojen soitto olivat todella nautinnollista kuunneltavaa. Entä Reiska Laine sitten? Täytyy sanoa, että siitä lähtien kun hän liittyi trioon, tästä triosta tuli satakertaisesti vanhaa versiota parempi ja kiinnostavampi. Sellainen mikä Junnunkin tavoitteena lienee ollut. Isokorvainen ja herkästi reagoiva ”komppipari”hoitaa hommansa korvia hivelevästi. Trio on enemmän kuin osiensa summa ja sen muusikot tasavertaisia jäseniä keskenään valovuosien päässäns. perinteisestäsoolot+komppi -asetelmasta.
Ne pienet ”harjoitukset”illan kuvioista käytiin läpi vain suullisesti ja melko lyhyesti ettäse niistä bänditreeneistä… McPheen pelastukseksi koitui lopulta se, että Junnu Aaltosen trion musiikki perustuu hyvinkin pitkälle improvisaatioon. Niinpä McPheen ei tarvinnut tutustua stemmoihin tai vetää teemoja kylmiltään prima vistana
Suurin etukäteismielenkiinto konserttia kohtaan oli luonnollisesti kahden konkaritenoristin tapaaminen ja se miten heidän yhteistyönsä sujuisi. Ja hyvin, jopa mainiostihan se sujui, edellä mainitusta alkuasetelmasta riippumatta.
Aaltosen ja McPheen yhteiset improvisaatiohetket eivät olleet kilpasoittoa tai kahden soittajan välistävuoropuhelua. Muusikot vetivät hatustaan omia soolojaan yht’aikaisesti, samalla kuitenkin toisiaan kuunnellen ja kuulemaansa reagoiden. Kahden tenorin kimppakiva toimi. Samanaikaisissa sooloissa oli monenlaisia sävyjä. Rauhallinen tyylittely ja raaka sekä roteva tenorismi olivat hyvässä tasapainossa keskenään.
Aaltonen oli helpottanut McPheen urakkaa ottamalla illan ohjelmistoon mukaan kaksi negro spirituaalia, joiden hän oletti olevan verraten tuttua tavaraa McPheelle. Negro sprituaalit kun eivät kuitenkaan kuulu aivan trion vakio-ohjelmistoon (?). Sen sijaan Heikki Sarmannon hieno Ibiza kuuluu. Se saatiin kuulla konsertin loppuvaiheilla juuri ennen illan toista spirituaalia.
Go Down Moses hartaine tunnelmineen päätti onnistuneeksi luonnehdittavan illan. Siinä Aaltonen soitti tenorin sijaan huilua. Se sopi McPheen tenorin kumppaniksi aivan yhtähienosti kuin tenorikin.
Tampere Jazz Happening 2019, Telakka 02.11.2019
Joe McPhee & Juhani Aaltonen Trio
Joe McPhee: tenorisaksofoni, Juhani ”Junnu”Aaltonen: tenorisaksofoni ja huilu, Uffe Krokfors: basso, Reiska Laine: rummut.
