30. Jazzkaarin avausviikonloppu, Tallinna, Viro 19.–21.4.2019.
30-vuotiaan Jazzkaarin (19.–28.4.2019) avausviikonloppu tarjosi Tallinnassa moni-ilmeisen valikoiman musiikkia ja muita elämyksiä. Erilaisia genrejä ja tyylejä yhdistettiin ennakkoluulottomasti. Ohessa saattoi pistäytyä valokuvanäyttelyssä, johon on koottu välähdyksiä Baltian pitkäikäisimmän jazzfestivaalin koko taipaleelta.
Viron uuden itsenäistymisen kynnyksellä vuonna 1990 alkunsa saanut Jazzkaar juhlii tänä keväänä kolmekymppisiään. Samalla muistutetaan, että näillä seuduin jazz on soinut jo reilun vuosisadan ajan. Ensimmäiset paikalliset alan orkesterit perustettiin kesällä 1918, ja vaikka väliin mahtuu ahtaita aikoja, virolaisella jazzilla on parhaillaan meneillään voimakas kasvun ja kansainvälistymisen kausi. Sitä on edistänyt suuresti Jazzkaar-festivaali ja sen sielu Anne Erm.
Viiden viime vuoden mittaan konsertit on keskitetty pääosin Telliskiven alueelle. Siellä sijaitsevat Vaba Lava ja Punane Maja, jonka laajennus valmistui juuri sopivasti festivaalin avajaisiin.
Ensimmäisiin festivaalipäiviin oli ladattu tuhti kattaus virolaista jazzia, mukaan lukien Mingo Rajandin ja Kirke Karjan orkesterin avausteos, jossa tutkittiin jazzin keinoin kansallista sävelaarteistoa. Sunnuntain kotikonserteissa kuultiin lisäksi intiimeissä puitteissa Joel Remmel Trioa sekä duoa Kadri Voorand ja Mihkel Mälgand.
Ranskalaisen Spring Rollin vapaapudotus, saksalaisen Martin Kohlstedtin pianokokeilut ja hollantilaisen Jungle By Nightin funk-möyhennys toivat ensimmäisten päivien ohjelmaan tuulahduksia Euroopan eri kolkista.
Telliskivessä sijaitsee myös Juhan Kuusi Dokfoto Keskus. Sinne Jazzkaarin pitkäaikaiset valokuvaajat Sven Tupits, Rene Jakobson, Kaupo Kikkas, Liis Reiman, Siiri Padar, Marko Kivimäe, Raul Ollo, Jaanus Heinla ja Harri Rospu ovat koonneet Jazzkaar 30 -juhlanäyttelyn, joka kartoittaa tapahtuman tähtihetkiä vuosikymmenien mitalta.
Jazzkaarin ensimmäisen viikonlopun tarjontaan sisältyi lisäksi keskustelutilaisuuksia ja muuta ilmaisohjelmaa. Vuoropuhelua käytiin muun muassa festivaalikuvauksesta, australialaisesta jazzista sekä nuoria soittajia alalle ohjaavasta Kids Can -toiminnasta. Sunnuntain vapaaohjelma kutsui puolestaan tutustumaan jazziin matalimmalla mahdollisella kynnyksellä eri puolilla kaupunkia kahviloista klubeihin.
Perjantain juhlaporeilua
Avajaisillan pääteos oli Vaba Lavalla esitetty Jazzkaar 30: Erkki-Sven Tüür & Lepo Sumera Rewrite. Pianisti Kirke Karja ja basisti Mingo Rajandi olivat sovittaneet kahden virolaisen säveltäjän musiikkia 12-jäseniselle kokoonpanolle. Ison orkesterin dynamiikkaa kasvatti Rajandin kontrabasson keskeinen rooli äänikuvan syventäjänä ja Karjan yllättävän minimalistisen pianismin parina.
Äänikuvaa rikastuttivat niin ikään huilisti Mari-Liis Vihermäen ja saksofonisti Lauri Kadalippin kontrastikas työskentely sekä jousikvartetti Prezioso, jolle oli kirjoitettu kokonaisintensiteettiä kasvattavia osuuksia.
Oman lisänsä konseptiin toi se, että illan säveltäjistä Erkki-Sven Tüür vaikutti 1979–1984 progeyhtyeessä In Spe. Se kuului soivassa kudoksessa muun muassa Marek Taltsin otteissa, kun kitaristi kiipesi paikka paikoin ikään kuin ääniaallon harjalle surffaamaan.
Sovituksiin oli jätetty tilaa myös improvisoinnille. Se kasvatti latausta todistaen samalla ensemblen ammattitaitoa: sävelmateriaalin puitteissa oli mahdollista tehdä mitä mieli, kun homma oli hyppysissä. Loppuun oli encoreksi varattu vielä teos, jossa melodiakulut ja soinnilliset aiheet tuotiin moderniin yhteyteen solisti Liisi Koiksonin beatboxingilla ja bändin funkahtavalla sykkeellä.
Liina Saarin produktio oli uudistetun ja yhdellä kerroksella korotetun Punane Majan ensimmäinen konsertti. Uudessa arkkitehtuurissa yleisö sijoitetaan lavan edustan lisäksi kummallekin sivustalle, mikä kasvattaa istumapaikkojen määrää.
Saar tarjosi kuuntelijoille maistiaisia upouudelta albumiltaan Õhtulaulud (2019). Musiikki kaartui laulelmallisesta aineksista samettisiin soft- ja souljazz-tunnelmiin.
Tulkintojen sisimpien sävyjen esiintuomista tuki se, että lavalla oli levytyskokoonpano, eli pianisti Joel Remmel, kitaristi Jaan Jaanson, basisti Mihkel Mälgand ja rumpali Ahto Abner – kaikki kouliintuneita ammattilaisia. Svengiä generoivat osaltaan kaksi taustalaulajaa.
Avajaisperjantaina päättivät laulaja-kitaristi Mick Pedaja ja laulaja Lenna Kuurmaa vaihtuvine säestäjineen. Runollisen laulaja-lauluntekijäkonseptin keinot herkkine ja hauraine vireineen yhdistettiin konsertissa ambientiin.
Tuloksena oli vahvasti kuvallista ja emotionaalisesti latautunutta sointia soolo-, duo- ja yhtyekokoonpanoilla, soonisena tukena muun muassa kosketinsoittimet, trumpetti, lyömäsoittimet ja kontrabasso. Kaksikko on niin iso nimi Virossa, että konsertti myytiin loppuun jo ennakkoon ja yleisö seurasi ohjelmaa keskittyneesti.
Lauantain oppeja ja huumaa
Paul Grabowsky on australialainen, jonka osaamisalueet levittyvät laajalle. Muusikko, säveltäjä, pedagogi, promoottori ja kulttuurin taustatoimija avasi keskustelua australialaisesta jazzista lauantai-iltapäivässä.
Näkemyksiä avarsivat osaltaan Paul Mason, yhtä laaja-alaisen ammattitaidon omaava maan kulttuurihallintosektorin ammattilainen sekä Martel Ollerenshaw, Lontoosta operoiva australialainen musiikin yhteyksien luoja ja taustavaikuttaja.
Music Estonian tiloissa Telliskivessä järjestetyssä avoimessa tilaisuudessa kolmikko latoi tosiasiat pöytään. Australia vastaa mittakaavaltaan miltei Yhdysvaltoja, ja vivahteikkuutta lisää se, että manterella yhä vaikuttavien alkuperäisasukkaiden historia ulottuu kauemmas kuin missään muualla.
Tämä monikielinen ja -juurinen kulttuuri rikastuttaa osaltaan australialaista jazzia. Sen myötä erotutaan amerikkalaisesta jazzin perinteestä ja korostetaan musiikin syntyvän ympäristön ehdoilla. Niin sanotun ensimmäisen kansakunnan mukanaolo onkin yksi elementti, jolle haetaan yleisöä Pohjois-Euroopasta, täällä kun ymmärretään kulttuurin merkitys identiteetin perustana.
Jazzkaarin showcase-konsertit jatkoivat rientoja Punane Majassa. Bändeistä aloitti Madis Muul Hextet. Pianistin johtama kokoonpano on itse asiassa oktetti, johon sisältyy kitaristi, puhallinkvartetti ja rytmisektio. Sujuvaan mainstreamiin ujutettiin omintakeisia kierrepalloja koko klikin kollektiivisella otteella.
Liisi Koiksonin ilmaisussa kohtaavat hetkessä syntyvä tulkinta ja äärimmäinen keskittyminen. Musiikki on tekstivetoista ja latautunutta laulelmaa, jonka emotionaaliset juonteet veivät haaveiden ja kaipauksen sävyihin.
Sikermän päätti Peep Kallas Trio. Rumpali Peep Kallas, pianisti Joel Remmel ja kontrabasisti Martin-Eero Kõressaar tutkivat klassisen jazzin rekistereitä. Ulosantiin toi persoonallista tatsia vähäeleisen ekonominen katsanto – kollit ilmensivät soitollaan hienosti vähän on paljon -asennetta.
Martin Kohlstedt jatkoi Jazzkaarin pianokonserttisarjaa Vaba Lavan lauantai-illan alkajaisiksi. Ensivaikutelma johti Nik Bärtschin ja Hauschkan kaltaiseen preparoidun pianon koulukuntaan. Kohlstedt vie ajatukset kuitenkin nopeasti omille tantereilleen. Steinwayn lisäksi soitinarsenaaliin kuuluu Frender Rhodes, syntetisaattori sekä valikoima sämplereitä, äänenmuokkaimia ja -tehosteita.
Miehen musiikki perustuu lisäksi improvisaatioon. Sen myötä konsertti ulottui lapsenomaisesta pimputtelusta – Kohlstedtin mukaan ensimmäisten soittotuntien harjoitteista – alimpia taajuuksia hätyyttäviin teknomaisiin tehoihin, jotka aisti koko kehossa, ja joissa musiikki näytti vievän miestä eikä toisin päin.
Soitteet koostuivat osista, joita Kohlstedt nimitti Bärtschin tavoin moduleiksi. Ne olivat hänen sävellyksiään, tai sitten hetkessä syntynyttä tajunnanvirtaa. Eri elementeistä muodostuu livetilanteessa siten aina uudenlaisia kompositioita. Tulokset vakuuttivat ja jättivät odottamaan mainion Strom-albumin (2017) seuraajaa, joka julkaistaan kuulemma toukokuussa.
Spring Roll säväytti yhtä lailla mutta eri menetelmin Punane Majassa. Huilisti Sylvaine Hélaryn liidaama loistava kvartetti yhdistää klassista Hector Berliozin muistumista lähtien jazziin ja ultramoderniin no-waveen.
Kuten juuri julkaistulla moniulotteisella albumillaan Episodes (2019), yhtyeen sointirekisteri venyi huikeaksi Hélaryn huilun, Hugues Mayotin puupuhallinten, Bruno Chevillonin basson sekä Antonin Rayonin pianon, syntetisaattorin ja muiden vermeiden kohdatessa lavalla.
Eklektisen sointi- ja tyylispektrin lisäksi kvartetin balanssi mykisti: kukin instrumentti asettui sointikuvassa paikoilleen ilman että mikään yksittäinen elementti puski muiden yli.
Illan lopusta vastasi kaksi tanssiorkesteria. Hollantilainen Jungle By Night jäi sytyttämättä kolhon nasaaleine saundeineen.
Paikallinen Sofia Rubina sen sijaan oli sisäistänyt bilefunkin ytimen. Tanakka isku ja tyylitaju jäivät mieleen jo Rubian viimevuotiselta levyltä Where It Begins ja toimi lavalla vielä paremmin, onhan funkin ja r&b:n syvin olemus tanssittaminen ja yhteinen hauskanpito. Siinä ylin seremoniapapitar Sofia Rubina oli omimmassa elementissään.
Pääsiäispyhän hengessä
Jazzkaar oli keskittänyt sunnuntaille alkufestivaalin ilmaistapahtumat, jotka levittyivät ympäri Tallinnaa. Ohjelmaan sisältyi kaikkea harrastajaornitologi Peep Veedlan vetämästä varhaisaamun linnunlaulukonsertin havainnoinnista Vapaudenaukiolla jazzlevymyyjäisiin ja keikkoihin, joista monet oli Georg Ots -musiikkikoulun nykyisten ja entisten opiskelijoiden työnäytteitä.
Kotikonsertit täydensivät festivaalikattausta tilaisuudella kuunnella tunnettuja artisteja poikkeuksellisen intiimeissä puitteissa. Konseptista on kehkeytynyt niin suosittu, että keikat myydään loppuun ennakkoon.
Joel Remmel Trion konsertti Sibulakülassä oli pääsiäispyhän ensimmäinen. Liisan olohuoneen C. M. Schröderin flyygeli on harvinaisuus mutta pianistille soitin muiden joukossa. Remmel oli sinut sen ja monenikäisen yleisön kanssa ensivedosta lähtien.
Bändi soitti hyväntuulisen läpileikkauksen tuotannostaan, juuri julkaistu pitkäsoitto Sharp edellä. Siltä poimitut avauskappaleet Sharp, Joy Is a Choice, You’re Welcome to Stay ja Teisipäev, samoin kuin muu materiaali peilasivat vahvaa modernin jazzin perinteen hallintaa tuoden mieleen Vince Guaraldin kaltaiset viileäntyylikkäät maestrot.
Bändin tilantaju samoin kuin pidättyväisen hillitty lähestymistapa latasivat soitteisiin omintakeista identiteettiä. Hieno oli myös kolmikon leppoisa mielenvire, joka välittyi nuorimmillekin kuuntelijoille – musiikki tuntui virtaavan kuin itsestään, ja muusikot vain kanavoivat sitä ilmoille.
Kadri Voorand ja Mihkel Mälgand tarjosivat sunnuntain toisen kotikonsertin. Työnäytteet ulottuivat Armupurjus -levystä (2016) parhaillaan viimeisteltävän In Duo -albumin poimintoihin.
Kaksikon improvisaatioiden perustana on tajunnanvirtamainen tarinankerronta. Voorand vokalisoi ja soitti eri tavoin muokattavia instrumentteja pianosta kalimbaan. Mälgand taas rakensi äänikertomuksille vankat puitteet kahdella erilaisella bassollaan ja efekteillä. Luuppaamalla teoksista saatettiin hetkittäin kasvattaa huikeita audiokatedraaleja.
Monologeissa kaahattiin tunne edellä. Täydellisestä heittäytymisestä kertoi se, että solistin silmä näytti kiiltävän useaan otteeseen vain vaivoin pidätettyjä kyyneliä. Itseironia toimi purkausten vastavoimana valaen huumorin kultaa osaan teoksista.
Illan yllättävin veto oli intensiiviseen valikoimaan sisällytetty tulkinta Michael Jacksonin hitistä They Don’t Care About Us (1996). Tekstisisällöltään sen saattoi kuulla tässä yhteydessä hämmästyttävän omakohtaisena taiteilijan tilityksenä.
Jazzkaar jatkuu sunnuntaihin 28.4.2019 saakka.
