Joshua Redman kävi Suomessa kolme vuotta sitten esiintymässä UMO:n solistina. Tuolloinkin hän loisti briljantilla tekniikallaan. Mutta vielä vakuuttavampi hän oli soittaessaan April Jazzin konsertissa mukanaan pitkäaikaiset luottomuusikkonsa basisti Reuben Rogers ja rumpali Gregory Hutchinson.
Joshua Redman oli jo varmistanut opiskelupaikan Yalen yliopiston lakikoulussa, kun hän lähes 30 vuotta sitten päätti luopua siitä ja ryhtyä muusikoksi. Vaikea tietää millaisen juristin maailma menetti, mutta tuskin hän olisi erottunut miljoonan amerikkalaisen lakimiehen joukossa yhtä hyvin kuin saksofonistina jazzissa.
Olen kuullut Redmania useita kertoja livenä 1990-luvun alusta lähtien erilaisten kokoonpanojen kanssa Suomessa ja ulkomailla etupäässä monien festivaalien vaihtelevissa olosuhteissa. Mutta vasta Tapiolasalin kaltaisessa hyvässä akustisessa tilassa hänen loistokkuutensa pääsee todella kunnolla esiin.
Redmanin isä Dewey Redman (1931-2006) oli väkevä free-tyylinen tenoristi. Äskettäin 50 vuotta täyttänyt Joshua taas on tyylillisesti monipuolisempi muusikko, joka suvereenisti pystyy tulkitsemaan omin kappaleidensa ohella niin ikivihreitä kuin esimerkiksi rock-henkisempää materiaalia muokaten senkin luontevasti itselleen sopivaksi.
Tapiolasalin lauantaisessa konsertissa Redmanin osuus kesti ylimääräisineen lähes puolitoista tuntia. Suurin osa ohjelmistosta oli peräisin hänen 2010-luvulla
tekemiltä levyiltään. Mukana oli hänen omien kappaleidensa lisäksi pari ikivihreää (Oklahoma-musicalista peräisin oleva The Surrey with Fringe on Top ja I’m Glad There’s You) ja rock-osastoa edustanut Led Zeppelinin Ocean. Äskettäin julkaistun uusimman levyn antia oli albumin nimikappale Come What May.
Konsertissa pelkästään tenorisaksofonia soittanut Redman hallitsee soittimensa todella hienosti saaden torvensa soimaan vaivatta koko sen neljän oktaavin äänialassa siirtyillen notkeasti rekisteristä toiseen. Hienoa oli myös se, että hänen soittonsa ei ollut jatkuvaa tekniikkajuoksuttelua, vaan hän hän jatkuvasti kehitteli hienolla soundillaan hyvin eteneviä melodisia kehittelyitä.
Jo 1990-luvulta lähtien Redmanin kanssa työskennelleet Rogers ja Hutchinson ovat erinomaisia kumppaneita Redmanille, paljon enemmän kuin pelkkiä komppimuusikkoita, koska he pystyvät täydentämään mainiosti omilla ideoillaan kokonaisuutta. Molemmat soittivat koko ajan siksi solistillisesti, että konsertissa ei ollut tarvetta antaa heille tilaa omille sooloilleen. Monestihan basso- tai rumpusoolot ovat pelkkiä itsetarkoituksellisia näytösnumeroita.
April Jazz 27.4. Tapiolasali. Joshua Redman, tenorisaksofoni, Reuben Rogers, basso ja Gregory Hutchinson, rummut.
