Perjantaina oli Lokkilavalla neljän erilaisen jazzsuuntauksen monipuolinen tarjonta. Iltapäivä alkoi vuoden Pori Jazz 2014 taiteilijaksi valitun rumpali Olavi Louhivuoren liidaaman Oddarrangin esittämällä hienostuneella elokuvan maailmaan liittyvällä tunnelmallisella ambientilla visioinnilla.
Yhtyeen ensialbumi Music Illustrated (2006) toi yhtyeelle Emma-palkinnon. Perjantainen esitys perustui yhtyeen viime syksyllä ilmestyneen kolmannen In Cinema -levyn sisältöön. Oddarrangin musiikki on siitä erikoista, että se on saavuttanut suosiota myös rajojemme ulkopuolella sellaisissa piireissä, mitkä eivät liity suoranaisesti jazzmusiikkiin. Muistan hyvin, kun yhtye esiintyi Lontoossa vuonna 2012, niin minulta kysyttiin sattumalta, että mikä tämä Oddarrang on ja mistä se tulee. Sanoin että yhtye on suomalainen, mihin sain vastauksen: ”outo nimi, mutta soittavat vallan uskomattoman hienoa musiikkia”. Huomioitta ei siis yhtye ole jäänyt sielläkään.
– Tullessaan lavalle Olavi Louhivuori totesi olleensa tällä paikalla nuorena poikana, kylläkin silloin yleisön puolella kuuntelemassa ja nauttimassa tämän lavan ääressä hienosta musiikista. Huikeita muistoja on noilta ajoilta yli 10 vuoden takaa. Tunnelma on nyt aivan mahtava, kun pääsemme tälle samaiselle lavalle esittämään omaa musiikkiamme.
– Teimme musiikkia elokuviin, jotka me itse tilasimme. Pyysimme neljältä suomalaiselta ohjaajalta lyhytelokuvia, joihin me teimme musiikin. Kaikki nämä esitettiin sittemmin ja näistä tehtiin levy. Oddarrang aloitti kappaleella Introducing, mikä sopikin mukavasti jonkinlaisena johdatuksena aiheeseen. The Sage ei päätynyt elokuvaan, mutta Cultivate & Contemplate on tunnusmusiikkina Jaakko Ruuskan ohjaamassa luontoaiheisessa elokuvassa. Viimeisenä kuulimme vielä Self-portrait -nimisen kappaleen.
Yhtyeen musiikkia ei voida yksiselitteisesti pitää suoranaisena jazzmusiikkina. Pelkästään jo poikkeuksellinen instrumentaatio tekee yhtyeen musiikista omaleimaisen. Sen sisältöä on jossain määrin hankala avata ja kuvailla. Siinä virtaa monenlaiset ainekset, maltti, harkinta, tarkka mietteliäisyys, hitaus, hämyisyys, salaperäisyys, surumielisyys, emotionaalisuus. Näistä syntyvä mystisyys puristuu ja imeytyy yhteen synnyttäen atomienergian kaltainen tulisen sielun, mikä sitten alkaa paisua yhä suurempiin mittoihin. Lopulta siitä syntyvä massa tulee äärimittoihin ja räjähtää. Maagiset mittasuhteet saavuttanut räjähdys luo kuulijan ympärille äärimmäisen tyhjyyden, mikä laajuudessaan tunkeutuu kuulijan aistimuksiin sanoinkuvaamattomana hyvänolontunteena.
Oddarrangin muusikot, pasunisti Ilmari Pohjola, sellisti Osmo Ikonen, kitaristi Lasse Sakara ja basisti Lasse Lindgren, luovat Olavi Louhivuoren johdolla yhtyeestä tunteiden superkoneen. He luovuttavat säätämänsä energian kuulijan käyttöön tavalla, mitä ei pääse tuntemaan eikä kokemaan muuten kuin käymällä kuutelemassa heidän soittoaan konserttitilanteessa. Tästä energiasta pääsivät osallisisiksi ne, jotka olivat tehneet oikean valinnan ja päättäneet siirtyä perjantai-iltapäivän aluksi Lokkilavan ääreen. Mahtava fiilinki….. Niille, jotka jäivät tästä tilaisuudesta osattomiksi olisi ehdotus….. ottakaa käyttöönne vaikka luotsikutteri, mikä johdattaa teidät oikealle väylälle läpi karikkojen ja vie teidät näiden hienojen soittajien tarjoamaan seuraavaan tilaisuuteen. Etsivä löytää…. niinköhän se menee.
Puhdasta kitarajammailua mailman huipulta
John Scofield on eittämättä yksi tämän hetken maailman arvostetuimmista jazzkitaristeista. Hänet tunnetaan monista erilaisista projekteista, joista yksi on jo toistakymmentä vuotta sitten perustettu Überjam Band, mihin Scofield keräsi nuoremman polven muusikoita. Näin myös yhtyeen musiikki heijasti uusia tuulia jazz fuusion parissa. Heti yhtyeen nimeä kantaneella ensilevyllään (2002), letkeän tunnelmallista jammailua, purevan funkin ja acid jazzin sekoitusta runsaalla sähköisellä värinällä tarjoillut yhtye rakensi erinomaisen miellyttävän rehevän musiikillisen kokonaisuuden.
Jatkoa ei kuitenkaan seurannut kovin pitkään, vaan yhtye jäi ”telakalle” jo toisen levytyksen jälkeen, kunnes sen uusi tuleminen tapahtui yllättäen viime vuonna ja nyt kokoonpano on kiertänyt maailmalla kiivaaseen tahtiin. Yhtyeen Euroopan kiertue alkoi Love Supreme -festivaalilla Englannissa tämän kuun 5. päivä ja eilinen konsertti Porissa oli järjestyksessään jo kahdestoista. Kiertue päättyy 1.8. Ruotsissa, jolloin takana on 23 esitystä yhden kuukauden aikana eri puolilla Eurooppaa, melko läkähdyttävää matkantekoa, sanoisin.
Perjantainen konsertti oli Scofieldin ensimmäinen tämän yhtyeen kanssa Suomessa. Hienon groovesissiryhmän esitystä myös kannatti tulla kuuntelemaan. Scofieldillä on taito kehittää tavanomaisen yksinkertaisesta bluesriimityksestä kiehtova rakennelma herkästi ja hienovaraisesti rullaavaa äänikuviota. Se ottaa mukaansa ja tempaisee auttamatta rehevälle musiikkimatkalle rentoon lentoon jonnekin avaruudelliseen tyhjyyteen. Improvisaation mukanaan tuomia keinoja runsaasti jaellut yhtye loikki messevästi kappaleesta toiseen.
Scofield tuntui olevan erinomaisen hyvällä tuulella. Hän yllätti omalla persoonallisen humoristisella jutustelullaan kappaleiden välissä ja hehkutti tietenkin myös täällä Suomessa kokemiensa festivaalien tunnelmaa. Viimeksi, kun kuulin häntä Tampereella, hän ei juuri muuta puhunut kuin mainitsi silloisen trionsa soittamien kappaleiden nimet.
Scofield liittoutui uudestaan erinomaisen rytmin ylläpitäjän kitaristi ja sämpläysmestari Avi Bortnickin kanssa aloittaessaan Überjam Bandin ”uuden elämän”. Avi jaksotti oman melodisen rytmikitaransoiton ohessa myös tietokoneen kautta musiikin pohjaa kekseliäillä sivujuonteilla. Nelikon täydensivät sähköbasisti Andy Hess ja rumpali Terence Higgins.
Yhtyeen esitys rakentui uuden Überjam deux -albumin, mistä aloituskappale oli Snake Dance, mistä jatkona seurasi Boogie Stupid ja Curtis Knew, jonka hän oli omistanut yhdelle aikamme suurille soul- ja R&B -laulajalle, edesmenneelle Curtis Mayfieldille. Seuraavaksi saimme nautiskella Afrobeat -musiikista ja New Orleans -alkuperäissoundista Scofieldin ja rumpali Terence Higginsin yhdessä esittämästä combosta. Konserttiosuus päättyi ensimmäiseltä Überjam Bandin levyltä poimittuun kappaleeseen I Brake 4 Monster Booty.
Überjam Band oli raikas tuulahdus verevää jamittelua. Näin se vanhakin jamihenki sai uutta tuulta purjeisiinsa ja yhtyeen uudella materiaalilla, mikä oli pääsääntöisesti Scofieldin ja Bortnickin yhteistyötä. Tunninpituinen setti kauniissa kesäsäässä sai paikalla olleet ihmiset hyvälle tuulelle.
Viihdyttävää etnojazzia etiopialaisittain
Etiopialaisen jazzmusiikin ehdoton kärkinimi on jo pitkän uran tehnyt vibrafonisti ja perkussionisti Mulatu Astatke. Hän ei kuitenkaan ole niin hyvin tunnettu ainakaan Suomessa. Broken Flowers -elokuvan (2005) soundtrack -musiikki, mikä sisälsi 7 Astatken laulusävellystä, on antanut lisäpotkua hänen tunnettavuudelleen Euroopan puolella. Mahdollisesti tämä on myös vaikuttanut siihen, että hänet on nyt myös ”bongattu” Suomeen esiintymään. Lontoossa, New Yorkissa ja Bostonissa musiikillisen koulutuksen saanut Astatke on merkittävä säveltäjä, joka yhdistelee etiopialaista perinnemusiikkia latinalaisamerikkalaisen musiikin kanssa.
Perjantaina seitsemänkymppinen Astatke toi Lokkilavalle oktetin, missä merkillepantavaa oli intrumentaation kokonaisohjaus. Siinä korostuivat perinteisten soittimien ohella erikoiset harvinaisemmat rinnakkaisyhdistelmät, kontrabasso ja sello, vibrafoni, conga rummut ja muut lyömäsoittimet, piano ja sähköiset kosketinsoittimet vastaan vibrafoni.
Konsertti koostui Astatken sovittamista ja säveltämistä kappaleista. Sävellyksillään ja soitinkoostumuksilla Astatke on saanut aikaan omanlaisensa äänimaailman, hieman hypnoottismietteliään kauniin melodisen ja viihteellisen musiikillisen ilmeen, mitä nykyään kutsutaan ethiojazziksi.
Astatken ura sai kansainvälistä nostetta vasta 1990-luvun lopulla, kun pariisilainen levy-yhtiö Buda-Musique julkaisi uuden version vuonna 1998 Astatken 1969–1974 välisen ajan alkuperäislevytyksistä. Viime vuonna ilmestynyt Astatken uusin levy Sketches of Ethiopia yhdistää brittiläisiä ja etiopialaisia soittajia ja laulajia. Levyllä esiintyvistä brittiläisistä soittajista lavalla perjantain konsertissa olivat trumpetisti Byron Wallen, multi-instrumentalisti James Arben sekä rumpali Tom Skinner, jotka kuuluvat myös Astatken kaiken aikaa keikkaa tekevään Step Ahead -yhtyeeseen. Malilainen Fatoumata Diawara, joka oli lauantaina Porissa Päälavalla esiintymässä yhdessä pianisti Roberto Fonsecan kanssa, laulaa myös tällä Astatken levyllä yhdellä kappaleella.
Kaukasuksen pianistilahjakkuus
Nuori armenialainen pianisti Tigran Hamasyan (s. 1987) on ilmeinen synnynnäinen lahjakkuus. Jo alakouluikäisenä hän mieltyi jazzmusiikkiin ja tällä hetkellä hän tekee nousujohteista uraa kansainvälisillä areenoilla. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kiertää konserttimatkoillaan käytännössä kaikilla mantereilla. Kiinnostus häntä kohtaan sai alkunsa oikeastaan Jerevanin Jazzfestivaaleilta Tigranin olessa 13 vuoden iässä vuonna 2000. Silloin kansainväliset musiikin vaikuttajat ”bongasivat” hänet lahjakkaana pianistina. Jo 16-vuotiaana hän muutti Los Angelesiin ja seen jälkeen ura on ollut jyrkässä nousussa.
Moninaisia palkintoja pianonsoittokilpailuissa pokannut Tigran keikkailee nykyään jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Nyt hän on kiertueella viime vuonna ilmestyneen kuudennen levynsä Shadow Theater -ohjelmistolla. Käsittääkseni hän oli nyt ensi kertaa Suomessa. Porissa hän esiintyi perjantai-illan viimeisenä Lokkilavalla kvartettina, jossa hänen lisäkseen laulua ja ääntä käytti Areni Agbabian äänipöydän kera, basson varressa taustakumua jakoi Sam Minaie ja rumpuja soitti sveitsiläinen Arthur Hnatek.
Akustisen piano tai flyygeli voidaan preparoida asettamalla kielien väliin puisia kiiloja, palloja tai vaikkapa metallisia nipistimiä, jolloin äänen värinää saadaan muutettua ”repaleisemmaksi”. Tällaisia konsteja käyttävät monet free- ja avant-garde pianistit, mikä ei sinänsä kovin epätavallista nykyään ole. Tigran ei mielestäni kuitenkaan tehostanut soittoaan tällaisilla konsteilla, vaan ilmeisesti hänellä oli jokinlainen laite flyygelin sisällä, millä hän käänsi mikrofonista kaiutettuna lähettämäänsä ihmisääntä, jota hän sitten siirsi sähköisesti toiselle kosketinsoittimelle saaden aikaan kaikumaisia sivuääniä.
Tigran soitti sekä flyygeliä että vanhaa sähköpianoa (ainakin se näytti vanhalta), jolla hän sai lisälaitteiden avulla äänet muuttumaan syntetisaattorin tapaiseksi äänimassaksi. Tapa oli omalaatuinen ja yllättävä. Soittimien näppäimistöä hän käsitteli sekä klassisin hienovaraisin keinoin että raakalaismaisesti ”hakaten” nopeasti ja voimallisesti.
Armenialainen perinnemusiikkitausta ja länsimainen jazz sekä rockelementit taipuvat hänen käsissään monisärmäiseksi täysin ennakoimattomalla tavalla. Omaksumansa musiikillista näkemystään hän osoittaa ja vahvistaa tavalla miten hän käskyttää sormillaan kosketinsoittimiensa näppäimistöä.
Olen aikaisemmin kuullut yhden Tigranin konsertin Lontoossa ja se jätti silloin aika paljon kysymysmerkkejä. Yleensä kuvio toistui kappale kappaleelta siten, että klassisella taiteellisuudella ja näppäimistön hellällä kosketuksella ja juoksutuksella aloitettiin. Sitten seurasi räjähdys intensiteettiä ja volyymia nopeasti muuttamalla.
Porissa esitys ainakin tuntui jotenkin paljon seesteisemmältä, vaikka nopeita rytminvaihdoksia tapahtui täysin yllättäen ja äkkiarvaamatta. Raastavat osiot olivat kaikesta huolimatta siistimpiä. Saattaa toisaalta olla niinkin, että ulkoilmakonserttissa ääni levisi helpommin laajalle alueelle kuin sisätiloissa. Tigran käyttää myös erilaisia kokoonpanoja ja soitinarsenaalia konserteissaan, joten sitä kautta myös ohjelmistorakenne saa uusia muotoja. Lontoossa esim. kyseessä oli kvintetti, missä oli mukana lisänä saksofonisti.
Tigran Hamasyanin hallitsee tyylejä laidasta laitaan. Hän tekee yhtä lailla klassista soolopianismia kuin rehellistä suoraviivaista jazzia, mutta myös täysipainoista rockia. Porin konsertti oli jotain tältä väliltä. Ainekset vaihtelivat ja esitys sai muotonsa monesta genrestä otettuista monipuolisista palikoista.
Pori Jazz 2014
Kirjurinluoto, Lokkilava, perjantai 18.7.
klo 15.15 Oddarrang
klo 17.00 John Scofield Überjam Band
klo 19.00 Mulatu Astatke
klo 21.00 Tigran – Shadow Theater
