11. Tallinn Music Week, 28.–31.3.2019 Tallinna, Viro
Tallinn Music Week (TMW) tunnetaan maailmanlaajuisesti. Siksi siellä esitellään myös muita tapahtumia ja niiden tulevaa ohjelmaa.
Viron jazzliitto ja 30. Jazzkaar-festivaali sekä 27. Viljandi Folk tarjosivat esimakua tulevasta ohjelmasta maaliskuun viimeisenä viikonloppuna kesäaikaan siirryttäessä.
Showcaset oli keskitetty Telliskiven Vaba Lavalle, joka on ennestään tuttu sekä TMW-estradina että Jazzkaarin konserttiareenana. Näyttökeikkoja varten Vaba Lava oli jaettu kahtia, jolloin koko ohjelma oli mahdollista viedä läpi ilman pitkiä roudaustaukoja – yleisön tarvitsi vain siirtyä tilan toiseen päähän.
Keikoilla kukin esiintyjä sai puoli tuntia aikaa näyttää, mistä on kulloinkin kysymys.
Jazzia joka makuun
Viron jazzliiton ja Jazzkaar-festivaalin yhteisillan käynnisti perjantaina Sid Hillen projekti F# feat. Ivi & Laura. Se ilmensi niin virolaisessa kuin suomalaisessa jazzissa nykyään yleistä kansainvälisyyttä. Saksasta Suomeen asettuneen pianisti-kosketinsoittajan ideana on yhdistää erilaisia elementtejä avantgardesta nykymusiikkiin vapaan improvisaation keinoin.
Hille, basisti Jori Huhtala, rumpali Markus Ketola sekä virolaiset laulusolistit Ivi Rausi ja Laura Põldvere pudottivat leuan lattiaan hulvattomalla heittäytymisellään. Etenkin setin lopun poetry slam -pudotus oli täysosuma beat-henkisine tajunnanvirran tulvineen ja villisti kirmaavine loppunostoineen.
Illan pianistikatselmuksen käynnisti Madis Muul. Nimikkoyhtyeensä Madis Muul Hextetin lisäksi hän vaikuttaa useissa muissa kokoonpanoissa, kuten myös kollegat Kadri Voorand ja Kirke Karja. Vaba Lavalle Muul marssitti kompin ja puhallinsektion. Niillä viritettiin harmonista ja kontrastikasta paahtoa, jossa vaikutteiden moniulotteisuus sulautettiin minibigbandin kerroksellisiin rekistereihin.
Captain Kirke and the Klingons edustaa niin ikään kosmopoliittista ryhmänmuodostusta. Virolaispianistin ja hänen maanmiehensä, rumpali Hans Kurvitsin, rinnalla musisoivat liettualainen multipuhaltaja Liudas Mockūnas sekä ranskalaiset Étienne Renard, basso, ja Sol Léna-Schroll, saksofoni.
Kirke Karja työsti flyygeliään ekstaattisesti ja liidasi samalla bändiään käsimerkein. Muutoin flowssa painottuivat kollektiivisen improvisoinnin lainalaisuudet intensiivisellä pyörteellä – kaikki on sallittua niin kauan kuin kumppanit pysyvät juonessa mukana.
Sooäär/Yaralyan/Ounaskari on sekin musiikin nomadien yhteenliittymä. Viro-Armenia-Suomi-kommunikointi toimi jälleen saumattomasti aiempien kohtaamisien tavoin. Nyt kolmikolla oli lähdemateriaalina uusi, saksalaisella O-Tone Music -levymerkillä lokakuussa 2018 julkaistu albumi A Shooting Star.
Sitä kelpasikin esitellä. Trion muotokieli edustaa pohjoista melodista minimalismia. Sisällöissä taas astutaan rohkeasti jazzista eksoottisiin sävelasteikkoihin samoin kuin klassisen kaanoniin J. S. Bachia kavahtamatta.
Kadri Voorand on puurtanut Mihkel Mälgandin kanssa intensiivisesti viime vuodet. Kesken uuden albumin viimeistelyn duo ennätti Tallinnaan tarjoilemaan kuulokuvia tämän hetken ulosannin status quosta.
Kaksikon konsepti tuntuu etenevän joka kierroksella syvemmälle teknologiaan efekteistä luuppereihin. Homma toimii, kun sen osaa. Nytkin muokatuilla instrumentaalijaksoilla siivitetyt runot ja proosalliset tekstit ottivat tulta temperamentikkaasti räiskyen.
JT Conception on Janno Trumpin yhtye. Päivitetty kirjoitusmuoto viestii tiukentuneesta otteesta juurien suhteen, mikä kuului basistin koplan otteissa yhtä lailla tarkkuutena kuin letkeän vapautuneena virtauksena.
Funkin isku ja tuhti äänirekisteri toimivat samalla illan loppurutistuksen starttina. Myöhäiseen ajankohtaan sopi mitä parhaiten tarkistaa grooven tila ja samalla piiskata sykettä korkeammalle.
Basistin tykitys natsasi saumattomasti yksiin illan viimeisen taiteilijan MA:n eli Maarja Aarman kanssa. Solistin sielukas hehkutus on lähtökohtaisesti sukua Erykah Badun varhaistuotannolle. Urbaanien tyylien yhtäläisyyksien ohella siltaa aiempaan rakensi osittain yhteinen miehitys: Janno Trump bassossa, sähköpianossa Madis Muul ja patteristina Dmitri Nikolajevski.
Poppoo ankkuroi Atlantin takaiset ja muut ideat kotitantereelle harkituin ottein. Svengi tuntui kumpuavan syvältä sisimmästä, aivan kuten Aarman upouudella pitkäsoitolla Connected Through (2019).
Perinnemusiikkia laajalla spektrillä
Lauantaina Vaba Lava avattiin Viljandi Folk Music Festivalille mottona ”kulttuurien risteyksessä”. Glokaaliin kattaukseen sisältyi lähestymistavoiltaan eriparisia musiikintekijöitä. Poiminnat korostivatkin rikkautta, jota moderni kansanmusiikki ilmentää sisällöllisestä lähestymistavasta sooniseen ulosantiin.
Huomattavaa oli myös kansanmusiikin suosio. Aivan kuten edellisillan jazz-pidot, folk veti Vaba Lavan täpötäyteen.
Sikermän aluksi Tuulikki Bartosik tutki haitariaan perinnelähtöisesti. Isolla paljepelillä verkkaisin temmoin ja pitkin siveltimenvedoin maalattu äänimaisema viritti meditatiivisen tunnelman, joka heijasteli muusikko-säveltäjän Etelä-Viron kotiseudun Võrumaan topografiaa.
Duo Ruut on yhtä kuin Katariina Kivi ja Ann-Lisett Rebane. Kaksikko soitti yhteistä kanneltaan näppäillen, kämmeniskuin ja kapuloin laulaen samalla kaksiäänisesti. Herkkä kosketus ilmensi pienten tehojen jylinää yhdistettynä hyvin hallittuun soinnin tasapainoon.
Aiemmasta tuttu duo Malva & Priks esittäytyi nyt uudella nimellä. Kulno Malvan ja Kristjan Priksin Riffarrica operoi pitkälle samoin opein, eli kumpikin lauloi ja hoiti samalla kioskiaan eli raskasiskuista rumpusettiä sekä efektoidun haitarin nurkkausta. Shamanistista kumua ja tummaa sävelasteikkoa käytettiin tyylitajuisesti ja yleisöön kolahtavasti.
Cätlin Mägin munniharppu on Virossa jo käsite. Mägin tapa työstää instrumenttia erilaisin äänenmuokkaimin laventaa sointia dramaattisesti, kuten kuulee albumilta Mu pill parmupill (2018).
Samalla tuntuu kuin lavalla olisi isompikin kokoonpano. Luuppaamalla, kaiuttamalla ja muilla tavoin työstämällä simppeleimmänkin näköisestä pelimannisoittimesta kasvaa koko orkesteri.
Showcasen kääntyessä kohti loppusuoraa Vaba Lavan valtasi Tautumeitas. Latvialainen morsiojoukkio tarjosi kokonaisvaltaisen shown pitseineen ja koreografioineen. Kompin ja kosketinsoittajan tuella mieheläänmenolaulut ja muu folklore puettiin 2020-lukua enteileväksi baltialaiseksi etno-popiksi.
Mari Kalkun on kasvanut virolaiseksi musiikkilähettilääksi, jonka kiertueet ulottuvat jo Japaniin saakka. Ja mikä ettei, laulajan, kantelettaren ja haitaristin viimeisimmän albumin Ilmamõtsanin (2017) materiaali on kaunista ja tarttuvaa, ja paikoin hyvin koskettavaa.
Livenä Kalkun on kiertänyt viime ajat parinaan Aleksandra Kremenetski, vibrafonista ja rummuista vastaava muusikko. Nytkin vaikkapa metsäveljien inspiroima hypnoottinen tarina samoin kuin itkuvirsimäinen vali kestivät kuuntelua, upean levyn tavoin.
Folk-kokoontumisen päätti Vaba Lavalla Trad.Attack!, joka on tällä hetkellä alan suurin tekijä Virossa. Se näkyi soittosalissa viikonlopun tiheimpänä tungoksena yleisön eläytyessä kokovartaloisesti folk-rock-jytinään.
Välispiikeissä kitaristi-laulaja Jalmar Vabarna totesi bändin uran käynnistyneen Tallinn Music Weekiltä maaliskuussa 2014 hitistä Kooreke. Alkuhuumassa heitettiin vitsinä, että tavoitteena on käydä soittamassa maailman joka kolkassa. Nyt on hoidettu 37 maata.
Viime vuonna bändiin tuli kuulemma kaksi vauvaa, joten jos maailmanvalloitus jää vanhemmilta kesken, ehkä nuori polvi ottaa vetovastuun aikanaan, laulaja, huilisi ja säkkipillin soittaja Sandra Vabarna vitsaili hyväntuulisesti.
Ääripäät kohtasivat perinnemusiikissa myös muissa TMW-yhteyksissä. Esimerkiksi torstai-iltana Telliskiven Roheline Saalin Intsikurmu-festivaalin iltamissa remusi Puuluup, oman määritelmänsä mukaan neo-zombi-post-folk-duo. Karpaasien efektoidut talharpat tuottivat rouhean sähköisen saundin, josta kuitenkin aisti jouhikon kaltaisen pelimannisoittimen yhteyden ammoiseen historiaan Itämeren kulttuuriympäristössä.
Viulisti-laulaja Maarja Nuut on hyödyntänyt samankaltaista vapautta jo vuosia. Uusin elektro-ambient-hanke esiteltiin viimevuotisella levyllä Muunduja, jossa Nuut työsti äänikuvaa tuottajaperspektiivistä konemies Hendrik Kaljujärvin kanssa.
Lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi kaksikko täytti Viron uuden taideakatemian EKA:n auditorion ääriään myöten. Videoin ja animaatioin visualisoitu musiikki kipinöi ja rätisi mutta improvisoidusta äänikuvasta erotti myös tutun viulistin ja hypnoottisen runonkuiskaajan.
Jazzkaar, Tallinna 19.–28.4.2019.
Viljandi Folk Music Festival, Viljandi 25.–28.7.2019.
