Lahden Jazztori 2018 oli muistanut myös elokuvaentusiasteja ja sunnuntain avajaisohjelmaan oli ilahduttavasti sisällytetty myös jazzelokuvia. Festivaaliorganisaatio tekee yhteistyötä elokuvakerho Reel Lahden kanssa tuodakseen jazzin nälkäisen yleisön saataville myös elokuvallisesti kiinnostavia draamaelokuvia ja muita esityksiä. Kahden filmin rautaisannos Kansantalon Vaahterasalissa olikin nostalginen ja sykähdyttävä muistelohetki 60- ja 80-lukujen ainutlaatuisesta musiikkiskenestä USA:ssa ja Euroopassa.
Jazzaiheiset elokuvat ovat persoonallinen ja sympaattinen osa festaritunnelmaa. Tänä vuonna valkokankaalla saatiin nauttia Basil Deardenin filmistä Rakasta tai tuhoudu (All Night Long, 1961) sekä Bertrand Travernierin´Round Midnight – keskiyön soundi (’Round Midnight) ohjaama, ranskalaisamerikkalainen draamaelokuva vuodelta 1986.
Siis todellinen rautaisannos jazzin sävyttämää ja sitä esittävää elokuvakerrontaa. Molemmissa elokuvissa musisoidaan runsaasti live-tilanteessa.
Reel Lahti on elokuvakerho, joka vaalii analogista filmikulttuuria. Kaikki kerhon elokuvat esitetään aidolta filmiltä; näytöksissä ei siis digi surraa, vaan aito filmi pyörii kelalta toiselle. Nostalgiaa sekin.
Jazz around the clock
Jazzmuusikon noususta ja tuhosta kertovan ´Round Midnight-elokuvan pohjana on ranskalaiskirjailija Francis Paudrasin tosielämäpohjainen Dance of the Infidels (Bud Powellin ja Lester Youngin elämäkertatietojen pohjalta).
Filmin pääosia näyttelevät saksofonisti Dexter Gordon (Dale Turnerin osasta tuli Grammy) ja ranskalaisnäyttelijä Francois Cluzet (Francis) ovat kerrassaan erinomaisia valintoja rooleihinsa.
New Yorkin kivikovaan musiikkibisnekseen väsynyt muusikko lähtee 50-luvun Pariisiin, ja ystävystyy ranskalaisen jazzdiggarin kanssa, soittaessaan legendaarisella Blue Note-klubilla. Vaikea alkoholiongelmakin rauhoittuu ja muusikko löytää ystävyyden tuella ja fanien innostamana luovuutensa uudelleen.
Keskiyön soundissa on kokonainen leegio merkittäviä jazzmuusikoita, kuten Herbie Hancock, John McLaughlin, Billy Higgins, Tony Williams, Wayne Shorter ja Ron Carter– vain muutamia mainiten. Muusikot soittavat klubilla ja isolla lavalla; osalla on myös puherooleja.
Rock-ohjaajanakin kunnostautunut Martin Scorsese on näyttelijänä aivan mainio Gordonin sönkkönä New Yorkin jazzmanagerina. Intensiivinen tunnelma kantaa alusta loppuun, ilman floppia tai lässähdystä.
Othello plays jazzdrums
Brittiläinen ohjaaja ja tuottaja Basil Dearden (Basil Clive Dear, 1911-71) ohjasi monia yhteiskunnallisia ongelmia käsitteleviä draamaelokuvia, ja lisäksi myös komedioita.
Othello, Venetsian mauri (englannin Othello, The Moor of Venice) on William Shakespearen noin vuonna 1603 kirjoittam tragediaa. Näytelmän nimihenkilö Othello on jalo mauri, Venetsian palveluksessa sotilaana.
Mustasukkaisuudesta ja petoksesta kertova Othello on yksi Shakespearen kuuluisimmista näytelmistä. Teos tunnetaan ennen muuta Giuseppe Verdin säveltämän, nelinäytöksinen oopperan ansiosta.
Rakasta tai tuhouduon oikeastaan varsin osuva alaotsikko All Night Long-nimelle. Läpi yön kiihkeästi soiva jazz luo hämyisän ja salaperäisen miljöön jazzmuusikkojen keskinäisille suhteille ja niille rakentuville draamoille.
Johnnie Cousin (Patrick McGoohan), on lupaavassa nousussa oleva jazzrumpali ja hän haluaa omaan bändiinsä vokalistiksi valovoimaisen, mutta lavoilta jo vetäytyneen Delian(Marti Stevens). Haluttoman Delian houkutteleminen keikoille ei onnistu, joten Johnnie turvautuu juonitteluun, vakuuttaakseen Delian Aurelius-aviomiehelle (Paul Harris) vaimon pettävän häntä.
Pakkomielteinen oman edun ajaminen käy Johnnielle kalliiksi, mutta oopperan traagisilta loppukäänteiltä sentään vältytään. Suuri osa 1960-luvun jazzsuuruuksista esiintyy Othellon jazzversiolla, kuten Dave Brubeck ja Charles Mingus.
Muusikot ovat ravintolan lavalla, itse tapahtumien keskiössä, ei siis taustamusiikkia tuottamassa. Lontoon 60-luvun jazzskene avautuu jännittävänä ja särmikkäänä paikkana. Nykyajan tyyliin nähden vanhakantainen näytelmä on samalla kiinnostava ajanhengen kuvaus.
Filmin kuvaama klubimiljöö periytynee USA:n kieltolain ajoilta ja on eräänlainen ”legal speakeasy.” Intiimi ja kodikas klubirakennelma alkaa tänään olla jazzin alalla ja muuallakin varsin harvinainen näky, ainakin tuossa hengessä. Mutta siinähän onkin meille haastetta, elvyttää tuo klubiperinne uudestaan henkiin.
***
Pitkä tie on siis kuljettu siitä, kun Al Jolson pääosassa käynnisti jazzin temaattisen käsittelyn elokuvissa (Jazz singer). Toki jazzia on käytetty paljonkin elokuvien sound track -materiaalina, mutta jazz kulttuurina ja musiikinlajina on pitäytynyt lähinnä harrastajapiireissä. Suuren yleisön tietoisuuteen ja myös suosikiksi nousi Anthony Mannin The Glenn Miller Story(1954), jossa James Stewart teki Moonlight Serenadentekijästä hienon profiilin.
Jazzmuusikon elämän kovuus ei ole mikään klisee; se on aina ollut säälimätöntä taiteilijanelämää, meillä ja muualla vielä enemmän – milloin taistelua toimeentulosta, milloin rodullisina ristiriitoina, milloin mitäkin. Mustien ja valkoisten roturistiriita ajoi monet artistit USA:sta Eurooppaan, missä elämä on helpompaa ja heidän musiikkiaan usein osattiin arvostaa enemmän kuin sen syntysijoilla.
Clint Eastwood teki kuuluisan ja suositun potrettielokuvan Charlie Parkerista, mutta muitakin tähtiä on taltioitu filmille, kuten Bill Evans ja Chet Baker.
Jazzia voi arvostaa vaikkei ymmärtäisi kaikkea siitä. Koko maan kartalla Reel Lahti on niitä harvoja paikkoja, jossa säännöllisesti edelleen esitetään musiikkifilmejä, ja aivan erityisesti rytmimusiikkiin orientoivia elokuvia. Tässä esimerkkiä muillekin.
Reel Lahden ohjelmiston rungon muodostaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI, tai Suomen elokuva-arkisto, kuten sitä ennen kutsuttiin)Lahden aluesarja. Sarjaan kuuluu sekä syksyisin että keväisin seitsemän elokuvaa. Toimintaa suojelee elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki. PHEK ry tekee yhteistyötä Reel Lahden kanssa.
Lahden Jazztori & Reel Lahti sunnuntaina 23.9.2018 elokuvailta
Round Midnight – keskiyön soundi(’Round Midnight, 1986)
