Suomen jazzkesä käynnistyi perjantaina Pieksämäellä Jazz Memories -tapahtumalla www.jazzmemories.fi. Suomi 100 vuotta juhlavuoden kunniaksi musiikin alalla monet tahot ovat lähteneet rakentamaan erillistä juhlavuoden ohjelmistoa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä kaksipäiväinen Jazz Memories sopii nimenäkin tähän teemaan varsin mallikkaasti, sillä Suomen itsenäisyyden alkuvuosina jazz valloitti jo Viipuri – Kotka – Helsinki akselilla.
Jazzin sataan vuoteen mahtuu monenlaisia vaiheita Suomessa. Iloista nousukautta elettiin, kun tanssittava swing-musiikki rantautui Suomeen asti. Syvällä uitiin kuitenkin pitkään 1900-luvun toisella puoliskolla. Vain harvat jazz-festivaalit pitivät jazzia pinnalla, kun iskelmä- ja rockmusiikki iskivät suuren yleisön suoneen.
Jazz on kokenut uuden tulemisen, nyt mennään selkeässä nousukulmassa jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen, ainakin osa kiitos tästä kuuluu jazzin koulutuksen lisääntyneestä tarjonnasta kehittymisestä.
Suomi-jazz on nyt erinomaisella kansainvälisellä tasolla. Nuori uusi sukupolvi hakeutuu selkeästi ulos kuorestaan kohti kansainvälisiä areenoita yhä laajenevana rintamana. Festivaalien järjestäjät ovat myös havainneet, ettei ole välttämätöntä tarvetta hakea kaiken aikaa esiintyjiä ”rapakon” takaa, sillä huippumuusikoita löytyy ”omasta takaa”.
Tätä suomalaisten muusikoiden hyvää sykettä ulkomailla olimme tämän ”jazzmuisteluja” täynnä olevan tapahtuman pääorganisaattorin ja tuottajan Jazzaimaa-yhdistyksen toiminnanjohtajan ja Jazzrytmit Web Magazinen päätoimittajan Osku Rajalan kanssa todistamassa kolme viikkoa sitten kansainvälisellä Bremenin jazzahead! 2017 foorumilla.
Osku kertoi, että tällaisesta pienimuotoisesta festivaalista on käyty keskustelua aika ajoin kulttuurikeskus Poleenin ihmisten kanssa.
– Parina viime vuotena neuvottelimme mahdollisuudesta järjestää Partaharjun puhallinmusiikkileirin oheen jonkinlaisen tapahtuman. Se kariutui sitten siihen, että musiikkileirin pitoaika muuttui. Ehdin kuitenkin tehdä sitä varten jo aika pitkälle viedyn suunnitelman. Viime vuoden lopulla istuimme sitten neuvonpidossa ja tein laskelman ja perussuunnitelman tästä tapahtumasta. Näin saimme aikaiseksi sopimuksen, jossa me olemme Jazzaimaa ry:n kanssa mukana yhteistyössä kulttuurikeskus Poleenin kanssa. Sovittiin siitä, että rakennan Poleenille festivaalin tavallaan avaimet käteen periaatteella. Olemme yhdessä hoidelleet tapahtuman järjestelyihin liittyviä kuvioita ja mielestäni yhteistyö on sujunut erittäin hyvin ja olemme nyt valmiita H-hetkeen.
Avauskonsertit Suomi-jazzin tämän päivän huipulta
Perjantai-illan avauksessa tapahtuman juontaja ja seremoniamestari Mikael Juntunen toivotti runsaslukuisen yleisön tervetulleeksi Poleenin lähes 350 paikkaiseen konserttisaliin kuuntelemaan jazzmuistoja.
– Kuten varmasti havaitsitte tänne tullessanne, niin aulaan on kerätty kuvaesittely suomalaisen jazzin historiasta aivan sieltä alkuajoista lähtien. Jos ette vielä ehtineet sitä tutkia, niin käykää katsomassa vaikkapa tauon aikana. Tänään siihen listaan kirjoitetaan yksi pieni osa lisää. Meillä on tiedossa hieno kahden päivän tapahtuma. Tänään meillä on kaksi mahtavaa orkesteria, Jukka Eskola Soul Trio ja Antti Sarpila Swing Band, lavalla ja huomenna lauantaina kuulaan musiikkia torilla, kirkossa ja tässä salissa illalla, missä pureudutaan tiukasta vielä syvemmälle suomalaisen jazzin historiaan.
Aloituskonsertissa saimme nautiskella tämän hetken suomalaisen jazzin kahdesta aivan kärkikaartiin kuuluvan kokoonpanon esityksistä, svengaavasta nykyjazzista ja klassisen jazzin sykkeestä. Jukka Eskola Soul Trio oli saanut +-merkin peräänsä, sillä kolmikkoa, trumpetisti Jukka Eskola, urkuri Mikko Helevä ja rumpali Teppo Mäkynen, täydensi neljäs pyörä, kontrabasisti Ville Herralan.
Trio oli kahdeksan keikan levynjulkaisukiertueella liikkeellä ja Jukan mukaan tämä kiertue oli nyt ehtinyt toiseksi viimeiselle paikkakunnalle. ”Tätä voidaan pitää eräällä tavalla kotikeikkana, koska olen Kuopista kotoisin ja Kuopiohan sijaitsee lähellä Pieksämäkeä”, totesi Jukka aluksi.
Luvassa oli hienon leppoisaa ja letkeää jazzmusiikkia. Ensimmäinen kappale, Martha’s New Moment, kuultiin triona, mutta jo seuraavaan 1940-luvun tunnelmissa liikkuneeseen Mercer Ellingtonin sävellykseen Jumpin’ Punkins mukaan tuli kiertuekokoonpanossa soittanut Ville Herrala.
Kappaleessa oli hurjan hienoja pieniä yksityiskohtia, missä leikiteltiin taitavasti hitaan ja nopean, hiljaisen ja voimallisen äänentuoton kulminaatiopisteissä, ylhäällä ja alhaalla. Vuoropuhelu soittajien kesken on välillä aivan uskomattoman yllättävää, rummut, basso ja urut komppasivat keskenään ja väliin Eskolan trumpetti jakoi pieniä tiukkoja huomautuksia ikään kuin ohjailleen mitä seuraavaksi….. aivan upeaa kuultavaa.
Siitä nelikko jatkoi Eskolan omalla bluespohjaisella sävellyksellä For Anne Lee. Soft Drop sen sijaan jatkoi hieman hauraammin seesteisemmin, missä flyygelitorven rento juoksutus toi tähän vaikuttavaa pehmeän sävyisää balladitunnelmaa. Railyard Boogie kulki seuraavaksi pitkällä vaihteella, loikkarilla, tuhdisti, hyvällä hämmennyksellä kuin poksahteleva papusoppa. Kappaleen aikana Ville päästettiin irti riipimään raastavasti paksuja kieliä jousella.
Viimeisenä soitettu Hong Thong oli rouhean soul jazzin perinteestä ammentavaa svengaavan juurevaa ja jouhevan sulavaa nykyjazzia parhaimmillaan. Nautiskelu jatkui yleisön pyydettyä vielä lisää ja kappaleeksi valikoitui 1960-luvun alun soundtrack elokuvasta Mondo Cane ja sittemmin jazzstandardiksi noussut More.
Aitoa swingherkkua – Antti Sarpila Swing Band
Ennen toisen konserttiosuuden alkua Mikael Juntunen kertoi, että seremoniamestarin tehtäviin kuuluu näin puoliväkisin yrittää esiintyä lavalla ja kertoa jotain esiintyjistä ja mitä tulee tapahtumaan, joten hän valotti hieman myös toisen päivän ohjelmasisältöä.
Mikael kutsui lavalle Matti Laipion kertomaan lyhyen tietoiskun lauantai-iltapäivän jazzhistoria esitelmästä, missä Matti toimii seremoniamestarina sitoen sopivasti yhteen jazzin tarinaa ja historiaa esiintyjien kera.
– Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, kuten hyvin tiedetään, mutta myös jazzin historiassa vietetään 100-vuotisjuhlaa, sillä ensimmäisestä virallisesti tiedossa olevasta jazzäänitteestä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 100 vuotta. Näistä lähtökohdista lauantaina 13.30 alkavassa esitelmässä lähdetään liikkeelle, kertoi Matti lyhyen puheenvuoron aikana.
Toisena illan konserttikokonaisuudessa valloitti estradin varsin vähän nykyään esillä olevan klarinetin virtuoosimainen taitaja Antti Sarpila Swing bändeineen. Tänä vuonna 35-vuotista taiteilijauraansa juhliva Sarpila on eittämättä yksi maailman valioista swingmusiikin parissa. Kansainvälisesti arvostettu Antti Sarpila yhdistää omalla tavallaan jazzin alkuvaiheiden tyylisuunnista imemänsä vaikutteet.
Itse hän on kutsunut soittamaansa musiikkia klassiseksi jazziksi. Oli se sitten klassista tai ei, niin se on joka tapauksessa letkeän iloista ja hauskaa, mikä saa yleisön vedettyä imupaperin lailla mukaansa ja tarrakiinnityksellä steppijalan vipattamaan.
Se huomattiin eilisessäkin konsertissa. Välirepliikeissään hän osaa tiivistää kappaleet hauskaan sanalliseen leikkiin, mikä herättää yleisön mielikuvituksen liikkeelle ja jättää kuulijat hölmistyneenä miettimään mikähän tämä juttu nyt on. Taustalta löytyy kaikesta huolimatta yhteys johonkin tunnettuun kappaleeseen.
Eilisessä konsertissa tulivat esille sellaiset nimet kuin Count Basie, Duke Ellington, Benny Goodman, Artie Shaw ja jazzin uranuurtajiin kuuluva Sidney Bechet muiden muassa, joilla on ollut suuri merkitys jazzin uraauurtavassa historiassa. Heidän musiikkinsa liikkuu Antti Sarpila Swing Bandin musiikissa mukana ja näin historia säilyy osana jatkuvasti muuttuvaa maailmaa ja musiikkia.
Konsertin toinen puolisko käynnistyi svengaavasti, kuinkas muuten, yhtyeen ”tunnarilla” Basie Jam Count Basien orkesterin ohjelmistosta. Antti totesi jääkiekkotermein, että olemme nyt siirtyneet ratkaisevaan settiin. ”Tämä on Antti Sarpila Swing Band seuraavassa kokoonpanossa: pianoa soitta Janne Hovi, bassossa jo tutuksi tullut melkein jo Pieksämäen oma poika Ville Herrala, rummuissa on meidän brexit from London England, Keith Hall.”
Seuraava kappale tulikin klassisen puolen musiikin puolelta Charles-Camille Saint-Saënsin repertuaarista Eläinten karnevaalista, mille Antti oli antanut nimeksi Swanderful. Vaikka siitä jatkettiin Benny Goodmanin kappaleella Avalon, niin senkin pohjat löytyvät Puccinin Tosca oopperasta. Johnny the Rabbit oli kunnianosoitus Duke Ellingtonin orkesterin alttosaksofonistille Johnny Hodgesille. Sen aloitti Janne Hovi mahtipontisella introlla.
Seuraava kappale oli Antin mukaan hänen vaimonsa suosikki, en niinkään musiikin takia, vaan hän haluaa kuulla What Can I Say After I Say I’m Sorry? Kappale on vanha, sävelletty jo 1926, mutta hyvin tuttu laulettuna standardina, mikä on kuulunut lähes kaikkien kuuluisien laulajien ohjelmistoon jazzin historiassa. Sen perään kuultiin vielä Sidney Bechetille omistettu kappale ”Täältä Pesee”.
The Great American Songbookista löytyy kappale, minkä on säveltänyt juuriltaan suomalainen Einar Swan, joka oli ilmeisesti saanut aikanaan tehtäväkseen säveltää tunnusteoksen chicagolaiselle AA-kerholle. Näin syntyi Sarpilan käsissä kappale When Your Liver Has Gone, mikä tietenkin oli alun perin When Your Lover Has Gone.
Rumpali Keith Hall oli saanut myös oman nimikkokappaleensa. My Funny Valentine’s syntyi, kun kerran yritimme kerätä hänelle rahaa paluulippua varten Englantiin, kertoi Antti. No, ei siitä sitten mitään apua ollut, kun hän näyttää olevan edelleen Suomessa. April In Paris oli myös saanut uudeksi nimeksi Huhtikuu Poris.
Koska Keith Hall oli jo luopunut 80 desibelin talvirajoituksesta ja oli jo riisunut takkinsakin pois, niin hänet päästettiin irti hurjaan rumpusooloon. Vielä lopuksi muisteltiin Benny Goodmania kappaleella Big Benny. Yleisö sai vielä tahtonsa läpi ja reippaan rassaavan swingkattauksen päätteeksi soi illan päätteeksi itkuisen surumielinen Summertime.
Pieksämäki, Kulttuurikeskus Poleeni, perjantai 19.5.2017
19.00 Jazz Memories
Jukka Eskola Soul Trio+ (Jukka Eskola trumpetti, Mikko Helevä Hammond urut, Teppo Mäkynen rummut, Ville Herrala basso)
Antti Sarpila Swing Band (Antti Sarpila klarinetti, sopraanosaksofoni, Janne Hovi piano, Ville Herrala basso, Keith Hall rummut)
