We Jazzin viimeisenä iltana sunnuntaina 11.12. G Livelabissa viikon tarjonnan huipentumana esiintyi kaksi kovan luokan kotimaista pianotrioa.
Iro Haarla Trion humaani ote puhutteli
Illan avasi äskettäin 60-vuotta täyttäneen pianisti Iro Haarlan trio – bassossa Ulf Krokfors ja rummuissa Markku Ounaskari. Haarlan musiikissa kaikuivat tutut sävyt – abstraktien harmonioiden joukosta nöyryyden kautta nousu rauhaan ja kauneuteen, välillä hajotustilojen free jazz alhossa kyntäen.
Haarlan musiikki on hyvin inhimillistä ja vahvasti orgaanisen tuntuista. Ounaskarin rummut kohisevat kuin tuuli metsässä ja sitten ryskyvät kuin kaatuva puu. Haarlan soitto oli määrätietoista ja vahvaa. Krokfors oli välillä vahvempi rytmiikan ankkuri, välillä sopeutuvampi myötäilijä. Setti rakentui hienosti koukeroisempien modernien sävellysten aloituksesta States of Dissolution vapaan perkussiivisen free myrskyn kautta Treasure Digger’s Bluesin vahvempaan rytmiikaaan ja Peace is What I Leave With You jätti yleisölle nimensä mukaisesti rauhallisen harmonisiin tunnelmiin.
Komeaa modernia pianotrio jazzia joka ei ole liikaa perinteille velkaa, vaan piirtää kartalle oman reittinsä Haarlan persoonaa hienosti esiin tuoden.
Iro Haarla, piano, Ulf Krokfors, basso, Markku Ounaskari, rummut
Aki Rissanen Trio ylsi parhaimpaansa
Pianisti Aki Rissasen trio tuntuu vain parantavan menoaan. Amorandom levyn materiaalia osittain trio esitti jo vuonna 2012, mutta ajan kanssa se on muovautunut tasaisemmasta maalailusta dynaamisemmaksi ja jäntevämmäksi. Monin tavoin trion esiintyminen We Jazzin sunnuntaissa toi mieleen Vijay Iyerin trion sekä paikoin toistuvien kuvioiden hyödyntämisestä kuin tavasta kasvattaa kappaleita kimurantimmista aloituksista improvisaation kautta huimaaviin mittasuhteisiin.
Levyn tunnelmissa aloitettiin setti Pulsarilla josta pienen kasarisarja Dynastian tunnaria muistuttavan lickin kautta siirryttiin sulavasti For Rainbowsiin. Sitten saatiinkiin kuulla ihan uutta materiaalia ja uuden levynkin mahdollisuutta spiikissä sivuttiin – Before and After osoittautui erittäin vahvaksi tunnelmaltaan kasvavaksi biisiksi joka antaa odottaa paljon. Myöhemmin setissä kuultiin toinenkin uusi kappale Nature of the Beast joka oli abstraktimpaa tavaraa kätkien jonnekin sisäänsä myös Kallavesj -sävelmän jota Rissanen on ennenkin pyöritellyt ja Mäkysen hienon melodiseen tomien soittoon pohjautuneen soolon.
Siitä sitten reilun tunnin mittaisen setin loppuun mentiin levynkin päättävillä Bird Visionilla ja Amorandomilla. Hienoa kokonaisuuden hallintaa ja soolollisia irtiottoja jotka rakensivat aivan uusia kerroksia levytettyjen versioiden päälle – elävää musiikkia parhaimmillaan. Kokeneesta tutkaparista Lötjönen-Mäkynen loisti soittamisen ilo.
Tähän mennessä näkemistäni Rissasen trion keikoista tämä oli paras. Todella vahva esitys jota kelpaa esitellä esimerkkinä suomalaisen jazzin mahtavasta tasosta.
Aki Rissanen, trio, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen, rummut
We Jazz toi taas jazzin hengen Helsingin joulukuuhun
Nyt neljäntenä toimintavuonnaan We Jazz -tapahtuma tuntuu vakiinnuttaneen itsensä osaksi Helsingin jazz-väen joulukuuta. Yleisö oli löytänyt tapahtuman hyvin – monet korkeamman profiilin iltakeikat olivat etenkin ilahduttavasti loppuunmyytyjä.
Ulkomaisista vieraista etenkin keskiviikon huimaava Berliini-kattaus oli riemulla vastaanotettu täysosuma ja tuttuun tapaan vuoden näkyvimpiä kotimaisia kokoonpanoja ja Helsingin seudun suosikkeja kuultiin laajasti eikä uuttakaan sukupolvea unohdettu – erityisesti maanantaina Katu Kaiku näytti jo pärjäävänsä kovassakin seurassa.
Helsingin seudulla jazz elää tällä hetkellä vahvaa kautta eikä We Jazzin osuus ole siinä aivan pieni – Matti Niveksen johdolla We Jazz on ollut aktiivisena toimijana mukana tuomassa jazzia osaksi uutta kaupunkikulttuuria ja tehnyt siitä uudelle yleisölle helposti lähestyttävää ja ihmisen kokoista, mutta kuitenkin samalla elämää suurempaa kulttuuria.
Nives itse kuvasi tällaista kulttuurityötä hyvin Rissasen trioa spiikatessaan puhuessaan levykauppa Digeliuksesta ulkomuistista lainaten jotenkin näin ”konsepti on yksinkertainen: Emu myy levyjä ja ihmiset ostavat niitä, mutta samalla tapahtuu myös jotain suurempaa”.
