Iisalmen kulttuurikeskuksen eteisaulassa ja ulko-ovella oli ihmisiä, joilla oli käsissään lappuja, että ostetaan kaksi lippua tai vastaavaa. Tämä merkitsi sitä, että Iisalmi Jazzin ensimmäinen konsertti 200 hengen Karl Collan -kamarimusiikkisalissa oli loppuunmyyty.. Hieno avaus Koko Jazzklubin Timo Hirvoselle, joka oli festivaalin Iisalmeen luonut.
Hirvonen lausui salin täyteiselle yleisölle pikaiset tervetulotoivotukset ilman mikrofonia. Sali hiljeni ja lavalle pelmahti kolmikko, jossa pääroolissa oli laulajatar Emma Salokoski. Hänen säestäjinaan olivat kitaristi Jarmo Saari ja saksofonisti Jukka Perko. Paras A-luokkaa koko ryhmä.
– Jukka ja Jarmo ovat oikeita jazzmiehiä… ja mulla korvakorut, kevensi Emma ensimmäisena kuullun kappaleen Ennen kuolemaa jälkeen.Sitten siirryttiin kappaleeseen Puutarhassa, joka on Emman ensimäinen suomeksi levytetty.
Sitten kysyttiin Miksi sä meet, kaunis melodinen ja rytmikäs , jossa Perko soitti altollaan näpsäkän soolon. Jatkoa seurasi kappaleella Kaksi Mannerta.
Kaikenkaikkiaan Emman ohjelmisto oli tavallaan läpileikkaus hänen urastaan. Onnistunut sellainen, sillä kauneus ja rytmikkyys solmivat hienoja liittoja.
Tuota voimakkuutta ja väkevyyttä saatiinkin sitten seuraavana, kun Saari vetäisi hurjan flamenco -startin, joka seestyi sittemmin tangopoljennoksi. Sua jos aattelen. Maukkaan maukasta musisointia, jossa Saari ja Perko liikkuivat vapaan impron kentällä. Ei aivan freenä, mutta tuoreen freesinä ja kaavoihin kangistuttamattomina. Emman kauneus sykki sielua kokonaisuuteen.
Mika Waltarín Sininen yö oli saanut sävelasun Anna-Mari Kähärän toimesta. Jälleen rytmipoljento oli sanojenn lisäksi tämän kappaleen ässä. Saari lauloi osin Emman kanssa duettoa ja kitara-altto-osasto sai lisävapauksia, joka lopuksi häipyi ja kaikui avaruuteen tai johonkin, mihin lie.
Sitten siirryttiin Emman äidinkieliseen lauluun ruotsiin. Nyt kuultiin kaunis Vi sålde vara hemman, jossa Perko herkisteli sopraanollaan. Samaa rataa kulki myös En Fången Fågel.
Kieli vaihtui englantiin ja väkevyysaste Joni Mitcheliksi Black Crow ja sitten Ggoodbye pork pie hat. Ensinmaintussa oli voimakas Saaren kitararytmitys, joka Perkon myötä kääntyi jälleen vapaanilmaisun rajamaille. Samaa väkevyyttä oli myös toisen kappaleen säestyksessä.
Setin viimeinen kappale laulettiin skottien kielellä, Double rainbow song. Hieno kokonaisuus oli tullut loppisteeseensä. Vai oliko, sillä salintäyteinen yleisö taputti kiivaassa tahdissa encorea.
Ja sen he saivat The Rasmus yhtyeen Eero Heinosen sävellyksen ja Emman oman, upean suomenkielisen sanoituksen välityksellä; Veden alla.
Siinä se oli! Ja kuulijat salissa nousivat lopuksi seisoaltaan osoittamaan suosiotaan kuulemastaan. Eikä suotta, sillä nämä suosionosoitukset kolmikko todella ansaitsi.
Kokonaisuus oli todella upea.
Emman omaperäinen äänimailma ja tulkinnat olivat suoranaista nannaa. Hänen kauneutensa yhdistyi kappaleiden sanomiin peilikuvina.
Jarmo Saaren kitarointi oli muhevan henkevää, karhean raastavaa ja herkän kaunista. Kaikki samassa paketissa.
Jukka Perko on Perko, vaikka voissa paistaisi. Pitkän polun kulkenut saksofonisti, jonka palava into ja soiton sielukkuus senkuin paranee iän myötä.
Iisalmi Jazzin ensimmäinen konsertti oli todella upea. Se sai saliin mahtuneen yleisön hurmokseen. Eli kuultu musiikki herätti voimakkaita tuntoja. Timo Hirvonen voi pistää lisäsulan hattuunsa. Tästä on hyvä jatkaa.
Iisalmi Jazz 25.1.2019 klo 19:00 Karl Collan -sali
