Ilta sisälsi pitkäaikaisten IBBF-aktiivien muistamisten lisäksi upean konsertin, jossa BB-klubin lavalla nähtiin upean menevä show todellisilla yllätysvierailla maustettuna.
Ilta alkoi Imatran kaupungin ja IBBF:n isännöimällä juhlaillallisella Imatran Valtionhotellissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu Imatran poliittisia vaikuttajia vuosien varrelta mm. valtioneuvos Riitta Uosukainen puolisoineen sekä entinen kansanedustaja Sinikka Hurskainen sekä kaupungin tämän päivän poliittista ykkösketjua. Kutsuttujen joukossa oli myös tapahtuman yhteistyökumppaneiden ja sponsoreiden edustajia sekä joukko legendaarisia jazznimiä, kuten Sven Nygård, Pertti Metsärinne, Esa Pethman, Pentti Lasanen, Pentti Lahti ja Raimo Henriksson.
Juhlaillallisten aluksi kohotettiin malja kolmekymppiselle, jonka jälkeen Imatran kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen, todeten mm. Big Band Festivaalin kävijöistä tutkimuksen mukaan olevan 54% ulkopaikkakuntalaisia, jotka jättävät Imatralle n. 2,4 miljoonaa euroa. Wilen-Jäppinen korosti puheessaan myös Imatran kaupungin puttaavan täysillä matkailun ja kulttuurin sektoriin niin rahallisesti kuin henkisestikin… Find The Famous Imatra Spirit.
Seuraavan, lyhyen nasakan puheen piti Imatra Big Band Festival ry:n puheenjohtaja Jussi Virsunen, kiittäen kaikkia festivaalin toteutusta vuosien aikana edesauttaneita tahoja todeten lopuksi festivaalin olevan koko kaupungin yhteinen tapahtuma.
Virallisen ohjelman lopuksi kaupunginjohtaja Pertti Lintunen vei paikallaolijat alustuksessaan vuoteen 1892, jolloin säveltäjä K. Tideman oli säveltänyt Imatra valssin. Se on omistettu Alexandra Mihailovits Larinov -nimiselle naiselle. Valssin nuotit oli löytänyt Imatralla asuva Slava Polischenko, jonka harrastuksena on penkoa venäläisistä arkistoista Imatraan liittyviä asioita. Nyt jo hapertunut nuottilehti on painettu Pietarissa ja se on ollut siihen aikaan suhteellisen kallis, 75 kopeekkaa. Valssin elinkaaresta ei ole tietoa, mutta melkoisella varmuudella se ei ole koskaan edes käynyt Imatralla, eikä sitä ole siellä esitetty.
Tämän tuolle ajalle ominaisen operettityylisen valssin, jossa on mahtipontinen alkusoitto, sitten kolme valssia, ja lopussa coda, eli loppusoitto, esitti Valtionhotellin Ravintolasaliin kokoontuneelle juhlayleisölle pianolla Anna-Leena Matero-Karppinen. Kappaleen saamien aplodien perusteella heräsi ajatus, että Imatran kaupunki saisi kappaleesta tai sen tietyistä osista oivan tunnusmusiikin kulttuurihenkiseen ajatusmalliinsa.
Juhlaväki siirtyi maistuvan makoisan illallisen pariin, jonka lomassa Imatra Big Band Festival ry palkitsi numeroiduin standardein (14-21) kahdeksan festivaalitoiminassa ansiokaasti työskennellyttä henkilöä.
Standardin numero 14 sai suomalaisen big band musiikin Grand Old Man Raimo Henriksson, jonka sormenjälki näkyi mm. big band -kurssin taitellisena johtajana 15 vuoden ajan.
Muut standaarit numerojärjestyksessä saivat: Festivaalien ensimmäinen telttamestari Simo Järvelä, nykyisen hallituksen vakiojäsen Hannu Saarinen, nykyisen hallituksen pitkäaikaisin jäsen (14. vuotta) Anu Urpalainen, vuodesta 1998 monitoimipersoonana toiminut Marko Kiuru, äänitekniikan päävastaava Ville Koho, festivaalin markkinoiontipäällikkö ja monitoiminainen Jaana Komi, artistien hosting-vastaava Tiina Saren-Lappalainen.
Useat standaarilla palkituista ovat kuuluneet / kuuluvat myös IBBF -organisaation eri toimikuntiin, hallitukseen tai johtoryhmään.
Illan juontajana niin juhlaillallisella kuin BB-klubilla toimi näyttelijä-imitaattori Jarkko Tamminen, jonka Imitaatioissa saivat hauskasti osansa niin Imatran silmäätekevät kuin seudun ajankohtaiset aiheetkin.
Juhlagaalassa nautintoa ja yllätyksiä
BB-klubin ohjelma oli rakennettu vahvasti maakunnalliselle pohjalle. Aloituksesta vastasi Imatra Big Bandin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhteenliittymä kapellimestari Antti Rissasen johdolla. Solisteikseen yhtymä oli saanut laulajat Johanna Förstin ja Sami Pitkämön. Illan päätteeksi siirryttiin monta asetta rankempaan menoon, kun lavan täytti savun ja valoshow:n lisäksi paikallinen rock-ylpeys, pitkänlinjan huippuosaaja Osmo’s Cosmos -yhtye yllättävine vieraineen.
Paikalla olevien kutsuvieraiden lisäksi illan antia oli saapunut kuuntelemaan noin 600 lipun lunastunutta kuulijaa.
Imatra BB:n ja lappeenrantalaisten ohjelmisto koostui useista jazzahtavista big band -klassikoista ja muutamasta hieman menevämmästä vedosta. Lavantäyteinen soittaja-arsenaali soi ajoittain erinomaisen hienosti, mutta pieni kulmikkuus ja yhteisharjoittelun puute jossain määrin paistoivat läpi. Eivät kuitenkaan häiritsevästi. Myös sovitukset eivät aivan kaikin osin natsanneet parhaalla mahdollisella tavalla orkesterille kuin solisteillekaan. Mutta kaikenkaikkisesti lopputulos oli kuitenkin erinomaisen nautittava.
Oman tärkeän osansa tuohon nautittavuuteen loi myös äänipöydän takana jo 28. IBBF -vuottaan raatava Maukka Siirala. Jälleen kerran loistavaa työtä… kuulijoitten nautittavaksi ja malliksi muille miksaajille.
Solisteista Sami Pitkämö loisti nimenomaa Sinatra -osuuksissaan. Suomen harvalukuisessa miesvokalistien joukossa Pitkämö edustaa tyyppiä, joka sopii isojen orkestereiden hittien esittäjäksi erinomaisen hienosti. Hänen äänensä, karismansa että esitystyylinsä antavat kuulijalle vankan nautinnon ilman mitään tyhjiä lepertelyjä tai kosiskeluja. Tasokas ilta hänen osaltaan, joka huipentui ylimääräisenä kuultuun, Louis Priman pravuuriin Just A Gigolo.
Viime vuoden ykköstykki naispuolisten vokalistien piirissä, Johanna Försti oli myös karismaltaan ja esitystyyliltään erinomainen ison orkesterin edessä. Hänen voimasrakenteinen laulunsa kuitenkin kärsi jollainlailla, se ei ikäänkuin päässyt parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Liekö sitten sovitukset eivät olleet aivaan loppuun asti hiotut, vaiko “kummitteliko” taustalla vielä Jo Stancen hulvaton menneisyys. Toisaalta Förstin mm. huikeasti tulkitsema Tina Turner ever-greenin River deep mountain high oli timantin kovaa kampetta. Hyvä Johanna, hyvä…
Huhhuh heijaa…
Imatran legendaarinen rockilmiö, rätväkän raaka ja energinen Osmo’s Cosmos täräytti BB-klubille sellaisen annoksen sitä ihteään, että huh huh! Vaikka meno nousi välillä aivan hirvittäväksi ei Korhos-Masan desipelimittari heilahtanut kuin 95 desibelin verran… siis hurjaa menoa Kiisselin Peten piiskaamana, mutta silti kuulijaystävällisesti.
Osmo’s Cosmoksesta on vuosien myötä kasvanut todellinen huippujuttu. Ei voi kuin ihastella, kuinka hurjasta nuorukaislaumasta on kasvanut todellinen rock-show. Erinomaisen aistikkaasti soitettujen omien biisien ja covereiden kirjo suorastaan lamaannutti, ihastutti, jopa vihastutti kuulijoitaan. Mutta siitä huolimatta se oli ainutkertaista nannaa… jopa Katri-Helenaa vasten auringon siltaa…
Mutta yhtye ei halunnut syöttää yleisölleen pelkästään omaa osaamistaan, vaan mukaan oli kutsuttu vierailijoita, joista ensimmäisenä lavalle rynnisti Saska Helmikallio, jonka käsittelyssä Elviksen King Creole paloi rajulla liekillä. Heikki Pöyhiän väkevän esityksen jälkeen lavalle tupsahti myös itse Jussi Raittinen Metsämökin tonttuineen.
Illan ehdotonta huippuantia ja osoitus imatralaisesta yhteenhiileen puhaltamisesta nähtiin, kun lavalle ilmaantui joukko nostalgiseen ajanhenkeen pukeutunut rytmiryhmä ja tanssityttöjä. Kesti hetken aikaa ennenkuin selvisi, että lavalla olivat Imatran kaupunginjohtaja Lintunen, talousjohtaja Roslakka, valtuuston puheenjohtaja Wilen-Jäppinen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Urpalainen. Kari Peitsamon tuttu Kauppaopiston naiset soi Osmo’s Cosmoksen myötä tautisen hurjalla menolla. Hyvä Imatra! Loistavaa Imatra! Fantastista Imatra!
Ja kun IBBF:n hallituksen puheenjohtaja, KEHY:n matkailun kehittämisestä vastaava Jussi Virsunen kävi vielä solistina lavalla tulkitsemassa Christie-klassikon Yellow River komeassa stetsonissa ja glitter-puvussa, tällaista tekemisen riemua ja heittäytymiskykyä ei ihan jokaisen kaupungin johdosta varmastikaan löydy… The Famous Imatra Spirit!
Illan viimeisenä vieraana Osmo’s Cosmos esitteli yleisölle Imatra Big Band Festivalin isän ja alkuunpanijan, pienen suuren miehen Hannu “Agnus Young” Sopasen, joka trumpetoi AC/DC:n Highway to Hell raakan rock-koplan kanssa. Upea finaali, joka oli myös hieno kunnianosoitus Sopaselle… omalla tavallaan ja persoonallisesti… musiikki ei tunne rajoja eikä ikärasisimia.
Juhlagaala kaikkinensa oli hieno osoitus siitä, mitä pitkällä ja määrätietoisella työllä saadaan aikaan. Pienestä ja suhtellisen vaatimattomasta musiikkitapahtumasta on kasvanut iso monimusiikkitapahtuma, joka ei ole kuitenkaan unohtanut perusideaansa; big band -musiikkia.
Tämän vuoden ohjelmisto tarjoaa teemoitettuina iltoina makoisan kattauksen erilaisten musiikkityylisuuntien ystäville. Ennakkoon lippuja on myyty jo yli 11.000 kappaletta, mutta kaikkiin tilaisuuksiin on lippuja vielä saatavissa.
Tervemenoa Imatralle: Find The Famous Imatra Spirit!
