Uutta Pori Jazzin esiintymispaikoissa oli SuomiAreena-tapahtuman kanssa yhteistyönä rakennettu esiintymislava Antinkatu 5:n piha-alueelle. Siellä pidettiin Areenan keskustelutilaisuuksia päivällä ja illalla lavalla voitiin kuulla jazzmusiikkia eri muodoissa viiden päivän aikana.
Aili Ikonen on nyt ehtinyt olla suomalaisen jazzlaulun kärkinimi useita vuosia eikä hänen vetovoimansa ole laantunut sinä aikana ollenkaan. Eikä se ole mikään ihme karismaattisen ja upeaäänisen Ailin laulutaidot tuntien. Hän omaa valtavan monipuolisen ja laaja-alaisen äänen käytön. Aikaisemmat projektit, Ella Fitzgeraldille kunniaa tekevä Tribute to Ella ja perinteisen kotimaisen jazziskelmän ympärille koottu Jazzbasilli keräävät edelleen runsaasti yleisöä paikalle. Huhtikuussa ilmestyneen Laulan -albumin myötä Ailin kesä on kiireinen tämän levyn julkaisukiertueella eri puolilla Suomea.
Maanantaina ensimmäisenä esiintyjänä tällä uudella esiintymispaikalla Aili Ikonen oli oman joukkueensa kanssa, jonka muodostivat hänen monivuotiset luottomuusikot, jo edellisistä projekteista tutut, Mikko Pellinen, basso, Janne Toivonen, trumpetti ja flyygelitorvi, William Suvanne, saksofonit ja huilu, Tuomas J. Turunen, piano, Mikko Arlin.
Sää suosi, vaikkei sillä suurta merkitystä ollut, kun teltan sisällä oltiin. Sisään alueelle mennessä oli melkoista ruuhkaa. Luovittuani jotenkin itseni teltan sisään, olin aika hämmästynyt. Olin odottanut, että teltta on tupaten täynnä. Käynnissä oli vielä Areena tapahtuma ja lavalla olivat MTV:n juontajat sekä Baba Lybeck ja Tuomas Enbuske leikkimielisen tietovisailun parissa.
Areena -tapahtuman loputtua ja Ailin tullessa lavalle osa porukasta oli lähtenyt pois ja katsomossa oli paljon tilaa kuulijoille. Suurta osaa yleisöstä ei tuntunut esitys kiinnostavan ollenkaan. Notkuminen taustan baarin vieressä tuntui olevan tärkeämpää.
Sekin olisi jotenkin menetellyt ja sopinut kuvioon, jos se hälinä ja mölinä ei olisi kuulunut taustalta koko esityksen ajan aivan eturiville asti. Itse ainakin olin pahoillani erityisesti esiintyjien puolesta tästä häiriöstä.
Uuden levyn sävellykset ovat sekä Aili Ikosen että kaiken sovitustyön tehneen Mikko Pellisen kirjoittamia. Jazzstandardit ja erityisesti jazz-iskelmäperinne ovat tämän työn alkulähteitä.
Laulut esitettiin suomenkielellä ja sanoitukset ovat syntyneet osin Ailin omasta kynästä, mutta lyriikan riimityksien luomisessa mukana ovat olleet myös Timo Kiiskinen ja Kanerva Pasanen.
Setti alkoi kahdella Ailin omalla sävellyksellä, joista ensimmäinen oli heti uuden levyn nimikkokappale Laulan, tyypillinen jazziskelmä rytmiltään ja soundirakenteeltaan. William Suvanne soitti siinä pitkän soolo-osuuden. Laulu Uskon Unelmiin oli tarina siitä miten taru on joskus todellisuutta ihmeellisempää. Laulussa uskotaan unelmiin hyvin vahvasti, mutta mihin hintaan, kertoi Aili. Kappaleen aikana soolo-osuuden soitti flyygelitorvella Janne Toivonen. Mikko Pellisen sävellys ja Timo Kiiskisen sanoittama Raapaisit Pintaa kertoi menetetystä rakkaudesta.
Ella Fitzgeraldin ohjelmistosta tuttu A-tisket, A-tasket oli saanut Timo Kiiskisen käsittelyssä suomenkielisenä versiona hauskan ja veikeän nimen, Pussi Ja Passi, vaikka lauluun sinällään liittyy aika traagisia piirteitä, kun laukku katoaa ja sen mukana passi. Iloinen rallattelu keltaisesta kassista ja passista löysi oman reittinsä daa…daa…baa….baaa…..….a-a-a-a-aaaaa… ja lopuksi apuja löytyi vielä yleisön taputuksista.
Toinen lainalaulu esityksessä oli Michel Legranden syvällisen kaihoisa balladi What Are You Doing With the Rest Of Your Life, mikä taipui suomeksi Luonasi Sun.
Ailin oma sävellys, siisti ja mukavan rennosti tempoileva Kesälle tuo, Ailin kertomana, auringon esille, vaikka sataisi. Lopuksi rattoisan vaivattomasti svengannut rytmihyrrä Haloo Haloo, sai kuulijat vahvalla swingpoljennolla hyvälle mielelle toivottaen antoisaa kesälomaa.
Noin tunnin kestäneen setin aikana kuulimme uuden levyn sisällöstä lähes kaiken. Yleisön taputtaessa villisti Aili tuli vielä lavalle Williamin kanssa esittäen duona pienen lapsen kasvutarinan Beibin Bluesin ….ei saa….miks muka ei saa…voi ei ….mitä väärin tein…. mitä taas väärin tein…. Tähän loppuun Aili kehitteli vielä näyttävän ja jazzlauluun oleellisena osana kuuluva scat-laulukerronnan ikään kuin tiivistäen lapsen ainaisen kitinän jatsilliseen sykkeeseen.
Esityksestä jäi mieleen rento ja osin hilpeänkin menevä swingpohjainen soundimaailma, mikä ohjaili ajatukset vanhan jazzin pariin silloiseen 1930-luvun lamakauteen, kun jazz vielä tunnettiin tanssimusiikkina.
Pori Jazz 2016, maanantai 11.7.2016
Antinkatu 5 lava
19.30 Aili Ikonen
