Iisalmi Jazzin pääkonsertin toinen osuus lauantaina 26.1. Eino Säisä -salissa imi hieman runsaammin porukkaa kuin alkuillan. Luvassa oli amerikkalainen laulaja – kosketinsoittaja Frank McComb. Tämä vuonna 1970 syntynyt hymyilevä virtuoosi on kerännyt kokemuksia mm yhteistyöstä Princen kanssa. Siis aikamoinen meritti sinänsä.
Toisaalta häntä on verrattu monesti Stevie Wonderiin ja Donny Hathawayhin, eikä suotta, sillä McCombin tyyli osoittautui heidän sielun veljikseen. Sielusta puheenollen sytön musiikkin hän sai jo hyvin pienenä kirkosta. Hänen äitinsä ja tätinsä olivat hyvin musikaaliset, joten he ”rokottivat” pikku-Frankin pyhän soulin neulalla. Tosin musiikillisessa kodissa oli paljon muutakin kuunneltavaa levyiltä, jotka nuorimies kuluttikin loppuun sävellysten vaikeita kohtia selvitellessään.
Mutta hyvä näin. Nyt se kuului Iisalmessa muhevana runsauden sarvena hänen urkujensa kautta. Hänen massiiviset kätensä rullasivat kahden tason mustavalkioita leveän mahtavalla vyörytyksella. Hurjalla kaadolla, joka sieppasi kuulijat mukaansa mustan soulin imuun ja nautintoon. Huh huh…
Vaikka urkuvyörytys olikin raa’an tehokasta ja massiivista, oli se kuitenkin jollainlailla myös laiskan letkeää. Sellaista, josta tuli hyvä olo. Kun hän väliin lauloi karhean wonderimaisia säkeitään, niin meno hieman tasaantui. Biisien välillä oli aina leppoisa juttelutauko erilaisine filosofisine juonineen ja naurahduksineen. Todellinen elämää tursuava persoona.
Jykevää raamia McCombin esitykselle jymisytti sähkökepillään festivaalin johtaja Timo Hirvonen. Oli ilo seurata hänen jämerää työstöään ja yhteistyötään McCombin kanssa. Iisalmelaislähtöinen Hirvonen iski ”kotikehässään” tiukkakin tiukempaa bassottelua.
Toinen Koko Jazz Clubin sieluista, rumpali Jussi Lehtonen esitteli varsin vakuuttavasti todellista osaamistaan. Ja setin loppupuolella kuultiin herralta erittäin mahtava sooloirrottelu, joka ei jättänyt ketään kylmäksi, ei edes McCompia. Wow!
Lehtosen mahtavana aisaparina lavan toisella laidalla soitti percussionisti Abdissa ”Mamba” Assefa. Mamban kioski tarjoili monenlaista äänimaailmaa, joka nitoutui hienosti Lehtosen soittoon. Näin saatiin aikaan todella hieno rytmimatto McCombin runsaille mustavalkioille.
Setissä kävivät vierailevina solisteina saksofonisti, Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki suoravartisine saksofoneineen ja laulajatar Nina Mya kultakurkkuineen. Viime mainittu vaipui suorastaan hurmokseen soultulkinnassaan. Huippuveto huippu-ukkojen kanssa. Kokonaisuus olisi sopinut mihin tahansa estradille, missä maassa tahansa. Bravo!
Mieleen tulivat väkevästi menneiden vuosikymmenten huippunimet, vaikkapa Marvin Gaye, Aretha Franklin, Ray Charles, Wilson Pickett, Otis Redding, James Brown, Suprimes, Steve Wonder ja Curtis Mayfield.
Kun McComb vielä herkisteli loppupuolella flyygelin kanssa, niin pyhä yhteys yläkertaankin oli saatu. Käsittämättömän hieno konserttikokonaisuus, jota ei vaivannut mikään teennäisyys, vaan homma kulki koko ajan luonnollisena ja toverillisena. Niin orkesteri kuin yleisökin oli samaa joukkuetta koko setin ajan.
Tämä räväkän massiivinen lopetus Iisalmi Jazzeilla porautui varmastikin kaikkien paikalla olleiden mieleen. Sieluun jäi janoava polte, että tätä täytyy saada ehdottomasti lisää ensi vuonna! Kulttuurikeskuksesta poistuttaessa ei edes liki -25 asteen pakkanen jäähdyttänyt tätä miellettä.
Iltaa jatkettiin vielä perjantain tapaan O’Nelly’s Irish Barin kuumissa jameissa Hotel Koljonvirrassa.
