Tampere Jazz Happeningin neljäs ja viimeinen päivä avautui sateisen harmaana, mikä ei sinänsä haitannut, kun matkaa hotellista oli kävellen noin 2 minuuttia Pakkahuoneen tiiviiseen tunnelmaan. Kolmesta iltapäiväkonsertista ensimmäisenä lavalla jytistellyt 13-henkinen ruotsalaiskokoonpano Fire! Orchestra ei ole ennen esiintynyt Tampereella, vaikka sen johtohahmo, freejazzin ja improvisoidun musiikin ehdottomaan eliittiin lukeutuva, saksofonisti Mats Gustafsson on nähty ja kuultu toistakymmentä kertaa samalla lavalla erilaisissa kokoonpanoissa.
Orkesterin pohjana voidaan oikeastaan pitää vuonna 2009 Gustafssonin perustamaa Fire! trioa yhdessä basisti Johan Berthlingin ja rumpali/ääni-insinööri Andreas Werliinin kanssa. Trion peruspalettiin kuuluu pirullisen julma, raastava ja mitään anteeksiantamaton vapaasti väännetty freejazz. Vuoden 2011 lopulla yhtenä yönä kolmikko sai hullun ajatuksen. He päättivät perustaa ison orkesterin, mikä esittäisi samansuuntaista musiikkia.
He kokosivat 28-henkisen ryhmän samanlaisen musiikkinäkemyksen omaavia free-, avant-garde- ja improvisoidun musiikin parissa työskenteleviä muusikoita ympärilleen kootakseen siitä ison orkesterin. Näin syntyi Fire! Orchestra, mitä tällä kertaa kuultiin 13-henkisenä kokoonpanona.
Mats Gustafsson kiteyttää Fire! Orchestran seuraavasti:
– Hoidamme keskenämme Andreasin ja Johanin kanssa Fire! Orchestran kokonaisrakenteen. Teemme musiikin ja luomme kaikki perusteet kappaleille, niiden rakenteen jne. Itse hoidan johtamisen. Näin ison orkesterin kanssa on oltava jonkinlainen rakennesuunnitelma. Emme voi lähteä siitä, että kaikki voisivat sooloilla itsenäisesti sitä sun tätä, siitä ei tulisi mitään. Kysymys on lähtökohtaisesti siitä, että olemme trio, mutta suuresti laajennettuna. Soittajat tulevat monelta suunnalta, jazzin, freejazzin, elektroakustisen musiikin ja rockin parista. Kun soittajat edustavat lähes kaikkia musiikin lajeja, niin musiikillisesti kaikkea ei voi tehdä, vaan on annettava rajat missä liikutaan.
– En halua kategorisoida musiikkiamme suoraan mihinkään tyylilajiin, sillä se toisi vaikeuksia kommunikoida muusikoiden kanssa, koska jokaisella on omat tyylisuuntansa, mitkä kulkevat mukana. Siksi muusikoille pitää rajata se mitä soitamme. Me teemme Fire! Orchestra -musiikkia. Toki siinä on jazzia, mutta myös rockin aineksia. Teemme sitä, mikä liikuttaa ihmisiä. Yhtye on kuin ”elävä organismi”.
Fire! Orchestra on hyvin monisärmäinen, joustava ja muuntautumiskykyinen sekä soittajien että käytettävien soitinkoostumusten suhteen. Siksi sen musiikillista sisältöä ei myöskään voi aivan suoraviivaisesti arvioida. Se on aina erikseen Fire! -kolmikon hyppysissä mitä he sattuvat keksimään. Pelkästään tässä suhteessa kyseessä on melko uniikki orkesteri ja näin ollen mielenkiintoisen haastava kuulijallekin.
Orkesterin esitykseen ei voinut oikein valmistautua sen erikoislaatuisuuden vuoksi, muuten kuin kuuntelemalla etukäteen yhtyeeltä ilmestyneitä kahta levyä Exit! ja Enter, mitkä ovat todellista ”nannaa” vapaan musiikin ystäville. Näiden levyjen sisältämällä annilla yhtye hyökkäsi kunnolla, välillä kuin panssarivaunu tai syöksyvene armoa tuntematta, välillä taas vapaailmeisesti leikitellen ja rehennellen pröt ….pröt… rönsyilevästi vauhtia hiljentäen.
Exit! ja Enter -levyjen kokoonpanot olivat kuitenkin aivan erikokoiset ja instrumentaatioiltaan toisenlaisia kuin nyt Pakkahuoneella kuultu orkesteri, missä oli mukana mm. jousikvartetti, mikä toi mukaan osaltaan vahvaa pehmeyttä puhallusryhmän vastapainoksi. Toisaalta myös puhallin sektiossa oli kolmella soittajalla klarinetteja eri muodoissaan, joista bassoklarinetin ja kontrabassoklarinetin matalat möyryävät äänet kypsyivät omanlaiseksi maltillisen lepsun rennoksi huokuiluksi kuin lehmän henkäys luoden omalla tavallaan lisää pehmopohjaa ja kiintoisaa ennalta-arvaamatonta maltillisuutta.
Näin soittoon ei syntynyt voimaorkesterin rankkaa makua siinä määrin mitä on totuttu kuulemaan yhtyeen aikaisempien kokoonpanojen musiikin sisällössä. Monia tuttuja piirteitä, ”teollisuusnoisea”, raskaan metallirockin makuja tai ”autotallipunkin” pauhua ei nyt kuultu kuin ajoittain joissakin voimaosioissa. Siksi sen mukaan piti vain pyrkiä heittäytymään ja antaa virran viedä mukanaan.
Eipä silti, ei tämäkään kokoonpano missään vaiheessa kuulijaa helpolla päästänyt. Kaikki rakentui ”ota tai jätä” -mentaliteettiin, yhden otoksen taktiikkaan, aloitukseen ja lopetukseen ilman taukoja ja kappalejakoja. Orkesterin soitossa korostui ja sekoittui ryhdikäs, sopivasti puhutteleva soittimien äänentuotto, salaperäisen paholaismainen rituaalirevittely, vastakkainasettelut ja ajoittain esille leimahtaneet tahdonlujuutta puhkuvat räväkät irtiotot, unohtamatta jousien yhdistämää klassisella tarkkuudella syntynyttä soinnukkuutta ja perusteellisuutta.
Nyt pelkästään baritonisaksofonia puhaltanut Mats Gustafsson on totutusti fokusoitunut freejazzin, psykedeelisen rockin ja noisen parissa operoivien orkesterien ytimeen. Nytkin hän johti voimaperäisesti ryhmäänsä oman näkemyksensä mukaan.
Esityksen keskiössä oli kaikesta huolimatta laulaja Mariam Wallentin, jonka määrätietoisen kiihkeä ja luja ihmisäänen käyttö oli herkullista kuunneltavaa. Siinä oli riittävä määrä raakuutta ja hyväksyttävissä olevaa ristiriitaisuutta, mikä ilmeistä päätellen näytti sopivan erinomaisesti Gustafssonin suunnittelemaan ohjelmakokonaisuuteen ja ajatusmaailmaan.
Oletan, että Fire! Orchestran elinvoimainen, mutta selkeästi kontrolloitu kaaos, aiheutti joillakin tahoilla varmasti skitsofreenisia tunteita. Kaikesta huolimatta, mielestäni yhtyeestä irtosi yhtenäistä, toisiaan tukevaa ja täydentävää, yksityiskohtaisen täyteläistä soundia. Syntynyt kakofoninen tunnelma ei ollut tällä kertaa ärhäkkyydestään huolimatta ollenkaan painostavan rankkaa, rajua, raakaa tai hikisen epämieluisaa. Ennemminkin voisi sanoa, että se oli hyvin kontrollissa, laadultaan huoltavaa ja hoivaavaa vapaata ilottelua.
Tampere Jazz Happening 2018
Pakkahuone sunnuntai 4.11.2018
14:00 Fire! Orchestra (SE/PT) (Mats Gustafsson – baritone sax, Johan Berthling – double bass, electronic bass, Andreas Werliin – drums, Mariam Wallentin – voice, Josefin Runsteen – violin, Anna Lindal – violin, Katt Hernandez – viola, Leo Svensson – cello, Per Texas Johansson – contrabass clarinet, bass clarinet, Christer Bothén – contrabass clarinet, bass clarinet, Isak Hedtjärn – Bb clarinet, Alexander Zethson – organ, piano, Susana Santos Silva – trumpet)
