Rion olympialaiset on takana ja jälleen tehtiin uusia maailmanennätyksiä nopeudessa. Kukaan ei kirjoittanut urheilusivuilla, että urheilukentällä olisi ollut tarjolla hillitöntä menoa. Viapori jazzin ohjelmalehtisessä menoa kuvattiin hillittömäksi, vaikka oikeampi adjektiivi olisi ollut nopea tai nopeampi. Jazzin soitossa nopeussoiton maailmanennätystä ei kai ole kenenkään nimiin laitettu.
Olikos se vuosi vai kaksi sitten kun Tenalji von Fersenissä esiintyivät Marian Petrescu ja juontajan mukaan Suomen nopein saksofonisti Joonatan Rautio. Molemmat kuitenkin halusivat mieluummin puhua soittonsa sisällöstä. Siinä konsertissa tavoitettiin myös jotakin hillitöntä, kuten myös vaikkapa Marzi Nymanin laulaessa samassa paikassa jazzstandardeja aidossa Sinatra-hengessä. Mauri Antero Nummisen esiintyminenkin on parhaimmillaan hillitöntä, vaan ei koskaan nopeaa, paitsi kappaleessa Neljimäinen veljeksistä.
Niin tai näin, mainosmiehet käyttävät myyviä adjektiivejä ja tärkeintä on hyvä musiikki ja täysi tupa. Hienoa että taas on löytynyt rohkeita sponsoreita, jotka käyttävät osan tuotostaan korkealaatuisen kulttuurin tukemiseen. Rudus, Terveystalo ja Teknologiateollisuus olivat uskaltaneet nostaa esiin logonsa ja myöskin tuoda paikalle sidosryhmiään ja asiakkaitaan.
Viapori jazzin kaksi näkyvintä vaikuttajaa ovat Jukka Perko ja Lassi Ikäheimo, ensimmäinen taiteellinen johtaja ja toinen tuottaja. Lassi on Jukkaa näkyvämpi hoitaen kuulutukset, artistien ohjaukset, ylimääräiset ja vieraiden isännöinnin. Odottaessamme Kolera-altaan vieressä vesibussin lähtöä pari edellisen illan taiteiden yökstä selviämättä olevaa henkilöä päätti virkistäytyä hyppäämällä meriveteen ja varsin vaarallisen näköinen tilanne selvisi, kun ohi kulkenut Lassi komensi örveltäjät ylös ja auttoi kaijalle naishenkilön, jonka rantautuminen näytti erittäin vaivalloiselta. Hatun noston arvoinen suoritus. Kun hommaan ryhtyy, niin homma pitää hoitaa.
Asiaan! Olli Soikkelista on kirjoitettu paljon ja hänen musiikkiaan on juutuubissa myöskin paljon. Olin kuuntelemassa häntä ensimmäistä kertaa. OSFQ:n muusikot olivat aikaansaaneet levyn ja sen sisältöä esitettiin yleisölle. Ohjelmisto oli evergreeneistä Ollin omiin sävellyksiin, joukossa Beatlesien Come together ja musette-valssi Flambee montalbanaise. Topsy, Moskovan valot, Night and Day ja lopuksi Nuage. Kaikista hillittömin oli ehkä Ollin Bushwick stomp, joka oli myös tosi nopea.
Gipsy-jazz on vaativa laji. Alkuperäiset esitykset ja traditio pitää osata, joukkoon pitäisi saada jotain omaa, vibraatot ja rytmiset variaatiot ovat tärkeitä. Herkkyys pitää saada esiin ja myöskin pitää briljeerata nopeudella. Kenen hepo kulkee koviten. Ollin ja amerikkalaisviulistivekaran Jason Anickin soitto oli varmaa, kuten myös basisti Teemu Åkerblomin. Kakkoskitaristi Tomi Kettusella oli kuuntelemisen arvoista sanottavaa, vaikkei ihan äärimmäisellä nopeudella.
Viapori Jazz – Olli Soikkeli Rhythm Future Quartet
26.8. 19:00 Tenalji von Fersen
Olli Soikkeli – kitara, Jason Anick – viulu, Tomi Kettunen – kitara, Teemu Åkerblom – basso
