Nuorten miesten viimeisin meriitti on European Jazz Competition ykkössija North Sea Jazz festivaaleilla Rotterdamissa, Hollannissa heinäkuun alussa 2011. Ensimmäistä kertaa finaalissa mukana oli suomalainen yhtye. Finalistit esittivät tuomaristolle yhden 45 minuutin kestoisen setin.
Panu, Mikko ja Tuomas eivät luokitelleet itseään vielä “äijäsarjaan”, sillä kilpailu on tarkoitettu alle 30-vuotiaille.
– Kyllä meidät on nyt huomattu, yhtyeen jäsenet summaavat voittoa kisasta ja sen jälkimaininkeja. Mukavaa on, että voittajalle järjestyy keikkamahdollisuus seuraavan kerran tapahtumaan, mikä järjestetään kahden vuoden välein.
Voiton positiivinen puoli tunnettavuuden lisääntymisen ohella on palkintosumman mahdollistama levyttäminen.
Kysymykseen musiikillista tavoitteista, miehet vastaavat juuri levyn olevan ensisijaisena tavoitteena. Jazzliiton kiertueella livetaltiointina tehtyä materiaalia kuullaan syyskuussa julkaistavalla levyllä. Lisäksi suunnitelmissa on studiolevy.
– Jazzmuusikko ei saa leipäänsä yhden bändin työllistämänä Suomessa, mainitsee Panu muusikon arjesta. Jokainen bändin jäsenistä soittaa tällä hetkellä useassa kokoonpanossa, osittain myös siksi, että sitä kautta elämä on antoisampaa ja musiikillisia taitoja kehittävämpää. Intohimo musiikkiin vie eteenpäin. Lahjakkaat nuoret ovat laittaneet hyvän kiertämään myös opettamisensa kautta. Lisäksi kaikki kolme säveltävät.
– Seikka, mikä tekee Herdistä mielenkiintoisen, kuittaa Tuomas. Sävellämme niin erityyppistä musiikkia, että se antaa vaihtelua ohjelmistoomme.
Miettiessään hyvän keikan tunnusmerkkejä, Mikko pohdiskelee, että siihen ei tarvita taikatemppuja eikä valmiiksi mietittyjä koreografioita. Jokainen heistä yhtyy ajatukseen mystisyydestä. Keikka ei ole yksilösuoritus vaan kaikkien yhteissumma.
– Itselleni on tärkeää kosketus yleisöön, tunne siitä, että yleisö tai edes osa siitä, on vuorovaikutuksessa kanssamme, vakuuttaa Tuomas. Siitä se flow lähtee!
Keho on tärkeä instrumentin jatke, tai päinvastoin, muusikolle. Vaikka rasitusvammat tai jumiutuneet lihakset ovat tuttuja vaivoja muusikoille, soittaessa kipuja ei tunneta. Sen erityisempiä toimia kehonhuoltoon nuoret miehet eivät vielä toistaiseksi tunnusta, paitsi Tuomas, joka on aloittamassa joogan.
Houtskärin Näsbyn venemuseon ainutlaatuinen tila esineistöineen loi mielenkiintoiset puitteet keikalle. Paikalle saapui kesäisen ihanan illan houkuttelemana täysi sali.
Soljuvasti etenevä, yllätyksellisyyttä omaava musiikki loihti tunnelmallisen hetken läsnäolijoille. Soolo-osuudet irrottivat aplodeja. Rumpali Tuomas käsitteli rumpuja tavalla, joka lähenteli sensuellia koskettelua muuttuen välillä rajummaksi. Katseellaan hän haastoi Panun intoutumaan vibrafonilla ilottelevaan vauhtiin, ja bassossa Mikko oli kuin rauhoittava kehys tälle kaikelle. Lähes meditatiivisen tunnelman loi Panun jousella soittamat vibrafonisävelet. Kemiat synkkaavat näiden kolmen välillä ja kuulijalle tulee olo, että tässä ei ole kyse mistään ryppyotsaisesta menosta vaan parhaimmillaan siitä, että yhdessä olemme enemmän. Muusikot olivat sataprosenttisesti läsnä hetkessä.
Jatkossa Herdiä voi kuunnella livenä mm. Musiikkitalon avajaisissa, Helsingissä 30.8. – 2.9.2011, jossa Herdin vieraana kuullaan Aili Ikosta. Aloituskeikasta on luvassa tv-taltiointia.
Illan setti venemuseolla:
Moldau (Savolainen)
From nowhere (Pellinen)
Wind (Savolainen)
Last chance ( Savolainen)
Dreams and fears (Pellinen)
Oot tosi kaunis (Timonen)
Encore: Farewell (Pellinen)
Teksti: Leila Anipuro
