Torstaina Lokkilavan neljän konsertin sarja päättyi suomalaisten muusikoiden ainutlaatuiseen näytökseen, mistä jää muistot elämään pitkäksi aikaa. Esitys oli mahtavan juhlallinen. Aivan alkustartista alkaen saattoi aistia, että nyt elettiin mukana jossain ainutkertaisessa tapahtumassa ja mikä sen hienompaa sitä oli kuunnella, kun ”Suomi 100 vuotta” -juhlaa vietetään koko vuosi.
Suomalaisen jazzin suurimpiin legendoihin kuuluva pianisti-säveltäjä Heikki Sarmanto nousi esiintymislavalle Kirjurinluodolla silloisen trionsa kanssa jo vuonna 1966, kun ensimmäinen Pori Jazz -festivaali pidettiin. Siitä on siis kulunut 51 vuotta, mikä on pitkä aika.
Toki hän on esiintynyt siinä välissä Porissa toistakymmentä kertaa välivuosinakin. Suomalaisista jazzmuusikoista hän on todennäköisesti soittanut eniten eri jazzsuuruuksien kanssa sekä Suomessa että ulkomailla.
Sarmannon konserteissa olemme tottuneet kuulemaan yleensä lyyrisiä ja surrealistisesti improvisoituja kamarijazztyylisiä esityksiä. Erityiseksi illan konsertin teki se, että tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa toisinto aikaisemmista keikoista.
Pori Jazz oli pyytänyt kosketinsoittaja Seppo Kantosta tekemään tilausteoksen Sarmannon sävellystyöstä nimenomaan tätä konserttia varten täysin uusin versioin ja sovituksin. Kantonen oli koonnut nimenomaan vain tätä esitystä silmälläpitäen erikoiskokoonpanon, mikä muodostui sekstetiksi.
Päivä oli kääntynyt iltaan kohti sateisen harmaaksi ja tuulen yllyttyä hetkittäisesti sadekuurot alkoivat haitata esityksien seuraamista. Yhdeksän jälkeen illalla olot olivat suorastaan jäätävät. Villapusero ja ylimääräinen alusvaatekerta sadevarusteiden alla ei olisi ollut yhtään liikaa penkillä istuessa. Se ei tuntunut haittaavan sitä runsaslukuista yleisöä, mikä oli saapunut Lokkilavan ääreen aivan liian pitkän 2 tunnin tauon välisenä aikana.
Toivottaessaan yleisön tervetulleeksi konserttiin Kantonen valaisi avauspuheessaan niitä taustoja miten tämä projekti lähti käyntiin.
– Mikkomatti Aro lähestyi minua viime syksynä kysyen voitaisiinko ajatella tehdä Heikki Sarmannon järjettömän laajasta sävellystyöstä Heikille epätavallisella kokoonpanolla ja toisenlaisen filtterin läpikäyvä projektiteos. Vaikka itselleni oli tarkoitus olla vain ideoimassa projektin sovituspuolta, niin löysin lopulta itseni osana kokoonpanoa.
– Toisaalta tein se mieluusti, koska Heikin sadoista sävellyksistä koostuvaa tuotantoa ajoittuu monelle vuosikymmenelle. Tällaista laajaa tuotantoa oli hauska penkoa, mutta samalla se oli varsin haastava tehtävä. Kaikkia ei tietenkään voinut analysoida, mutta reilu pino tuli käytyä läpi, jos asian näin ilmaisisi.
– Aloitimme kappaleella Onnen Aika vuodelta 1973 muistaakseni. Siinä oli Pentti Saarikosken sanat, missä sanottiin, että minun voimani ovat jättäneet minut. Heikki Sarmantoa ei onneksi ole hänen voimansa jättäneet, joten toivottakaamme tervetulleeksi Heikki Sarmanto.
Soitinkoostumukseltaan poikkeuksellinen yhtye toi jo sinällään Sarmannon sävellyksiin täysin uuden äänimaailman, mitä korosti lisäksi konsertissa hyödynnetyt elektroniikan mukanaan tuomat lisukkeet. Sarmannon sekä Kantosen ohella kokoonpanossa esiintyvät laulaja Anni Elif Egecioglu, kitaristi Jarmo Saari, gambansoittaja Mikko Perkola sekä lyömäsoittaja Mikko Hassinen.
Lavalla tapahtui aivan hämmästyttävän hieno lavashow näiden suomalaissoittajien toimesta. Iho oli kananlihalla ja hiuskarvat sojottivat pystyssä, mutta se ei johtunut ilman kylmyydestä, vaan esityksen luomasta mahtavasta tunnelmasta. Olo sadeviitan alla kipristellen ei todella ollut kovin mieleenpainuvan mukavaa, mutta se mitä lavalla tapahtui jää mieliin ikiajoiksi. Siitä hehkuva lämpö antoi uskoa siihen, ettei sittenkään tarvitse sovittaa monoja jalkaan, tunkea ne Järvisten rotanloukkuihin ja pujottaa kädet rottinkisauvojen nahkaisiin remmeihin ja lähteä hiihdellen kotiin.
Seuraavaksi soitetun kappaleen jälkeen Sarmanto kertoi itse ajatuksiaan tämän projektin tiimoilta.
– Äskeinen kappale oli sävelletty vuonna 1963. On siitä vähän aikaa kulunut, siis ennen kuin Pori Jazz oli olemassa. Siihen aikaan kuuntelin paljon sellaisten soittajien kuin Eric Dolphyn ja säveltäjä Claude Debussyn inspiroimaa materiaalia heidän aikakaudeltaan. Tämän kappaleen sanat oli kirjoittanut amerikkalainen suomalaissyntyperää oleva Laina Swan ja se kertoi siitä miten joku tuli hulluksi kävellessään rannalla ja muistelemalla menetettyä rakastaan kuutamonvalossa. Haluaisin tässä yhteydessä vielä hirveästi kiittää Pori Jazzia ja sen taiteellista johtajaa Mikkomatti Aroa, jonka ideasta tämä projekti sai alkunsa ja lähti liikkeelle. Siihen löytyi aivan loistava henkilö laittamaan sen kokoon, sovittamaan ja säveltämään minun alkuperäiseen materiaaliin pohjautuvaan musiikkiin uuden kokonaisuuden. Minulle tuli mieleen, että tästä on syntynyt suurimuotoinen kokonainen teos, mikä perustuu minun 60-, 70- ja 80-luvun sävellyksiin. Seuraavana soitamme kokoelmasta Onnen Aika kappaleen Päivä Yötä Kokoaa vuodelta 1973 Pentti Saarikosken tekstiin.
Uppoutuminen säveltäjägurun ja Suomi jazzin legendoihin kuuluvan Heikki Sarmannon tuotantoon oli hieno veto kaiken kaikkiaan. Esityksessä oli mieleenpainuvaa tenhoa. Mahtipontinen ja omalla tavalla jylhä kumu, äänten runsaus ja voima rakensivat sinfoniallisen kokonaisuuden. Yhdistettynä pohjana oleviin jazzsävellyksiin nämä yhdessä loivat uskomattoman vahvaa tajuntaan iskevää salaperäisyyttä.
Kantonen oli tehnyt hyvät valinnat huomioiden musiikin sisältäneen sähköisen olemuksen. Esityksen keskiössä oli mahtavat äänivarat omaava laulaja Anni Elif. Hänen skaalansa näyttäisi sopivan lähes mihin genreen hyvänsä. Hän loihti ympärille jonkinlaisen selittämättömän satumaiseman. Jarmo Saari on tämän alueen erinomainen taitaja, sillä hän on monien vuosien aikana ehtinyt syvällisesti perehtyä äänien variointiin kitaralla toteutetulla Solu-projektillaan.
Mikko Perkolan äänen käyttö ja viola da gamban harvoin kuultu omanlainen äänimaailma antoivat lisävärinää. Toinen Mikko, Hassinen, rumpujen takana on ollut mukana monenlaisissa erikoisprojekteissa ja tällä ammattimaisuudella oli sopivaa käyttöä tähänkin projektiin. Toki ei pidä unohtaa Kantosen omaa roolia myös soittajana syntikoiden käskyttäjänä. Tuntui siltä, että tässä esityksessä mentiin todelliseen maankuoren läpi tunkeutuvaan ytimeen.
Pori Jazz 2017 torstai 13.7.2017
Lokkilava
21:15 Heikki Sarmanto Renewal
