Savitaipale Soi sateessa ja auringossa Hakamäen museoalueen pääkonsertissa lauantaina 27.6. 2015. Kesäisen vaihtelevasta kelistä huolimatta paikalle saapui monisatapäinen yleisö nauttimaan mukavan tasokkaasta ohjelmistosta että lähitienoon herkkutuotteista, kuten säräkeitosta, makkaroista ja kotipullasta.
Päivä aloitettiin perheen pienemmille suunnatulla Teatteri Kapsäkin esityksellä Maukan ja Väykän hyvä päivä. Tämä Timo Parvelan kirjoittama näytelmä tempaisi vanhemmatkin katselijat mukavasti mukaansa sadun seikkailuun. Maukka-kissan roolissa hääräsi Lotta Kuusisto ja toinen Maukka, sukunimeltään Siirala hoiti kiitettävällä tavallaan Hakamäen iltapäivän äänentoiston ylempänä katsomorinteessä. Näytelmän musiikillisen osuuden lirutteli haitarillaan Niko Kumpuvaara.
Jazzin huippua ja rytmikästä menoa
Päivän jazzillisen avauksen teki tanakan tuhtiin tyyliin Timo Lassy Band. Ja tyylikäs oli myös itse ”soittokunta” timmeine pukuineen ja kravatteineen, jotka päivän juontaja Risto ”Papa Montero” Vuorimies käski panna tanaan.
Itse maestro Lassy puhaltelii tenorillaan aistikkaista tunnelmapaloista täyteen kaatoon. Takuuvarmaa osaamista, jossa oli myös se paljon puhuttu sielu mukana. Ohjelmiston alkupää koostui Lassyn uuden levyn Love Bulletin kappaleista.
Sielua loytyi myös pianisti Henry Mäntylän otteista, joka kilkutti muutaman makoisan soolonkin mustavalkioillaan, Hänen vieressään työsti basisti Antti Lötjönen, takuuvarma Suomen ykkösketjun tahdittaja.
Rumpali Teppo Mäkynen että percussionisti Mongo Aaltonen takasivat kokonaisuudelle rytmisen taustamaton. Mäkysen soitto on aina ihailtavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, kuten nytkin. Hänen soitossaan on jotain sellaista omaperäisyyttä ja toteutusta, jollaista ei muilla ole esittää.
Kun herrojen seuraan lavalle hypähti setin puolivälissä vielä yksi Suomen huippu, laulajatar Johanna Försti, tunnelma tiivistyi ja väkevöityi entisestään. Nyt esitettiin sitä rytmikkään tiukkaa kamaa. Ja yleisö tykkäsi…
Kuumaa Kuuban sykettä
Tiempo Habana toi lavalle rytmiä sykkivän kymmenikön, joka tempaisi heti alusta alkaen yleisön musiikkinsa pauloihin. Ja tuota rytmiä samaa kesti koko setin ajan lähes kyllästymiseen saakka,
Yhtyeen kolmen laulajan eturivi piti yllä melkoista show’ta ja rytmikoreografiaa saaden yleisön tanssimaan kanssaan lavan eteen. Jopa välillä lavallekin. Ja paahtavan rytmikäs cuba-rytmi jumputti tahdin iskua suoniin koko ajan.
Tiempo Habana suorastaan pursui soittamisen iloa.Sitä sykettä, joka saa jäyhän suomalaisen tossunkuluttajan tuntemaan itsensä kuumaveriseksi tanssilattioiden öljylanteeksi.
Pohjoisen kuvernöörit
Kun tämä yhdeksänhenkinen koostuma täräytti oman settinsä käyntiin, oli kuin tulilanka olisi sytytetty kilon trotyylipaukkuun. Heidän ohjelmisto perustui pitkälti uuden levynsä All Rise materiaaliin. Ja mikäs siinä, sillä rytmin räime lähti kuvernööreistä kuin kuppa Töölöstä… vaikku painui syvemmälle korviin ja tahtijalka tapaili tasapainon rajamailla.
Täyttä kaatoa, jossa solistisissa päärooleissa basisti Osmo Ikonen, kitaristi Petteri Sariola ja trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori. Nämä herrat serkukset ryöstivät niin lava- kuin soittotilaa multa jäseniltä. Eivätkä syyttä, siillä niin väkevät olivat heidän otteensa… omilla soittimillaan kuin laulajinakin!
Josko Osmo Ikonen on jättänyt joillekin aiemmin hieman epämääräisen kuvan taidoistaan mm. tv-esiintymiensä myötä, saivat he nyt livenä todeta herran mahtavan esityksen… kansainvälistä osaamista,
Petteri Sariola väänsi kepistään sävelkirjoa vanhaan kunnon malliin. Hyvä ettei soittopeli syttynyt tuleen hänen hyppysissään. Mieleen tuli sanonta, että aina soi… Sariolalla niin seisoen, polvillaan ja selällään… lavalla että sen edustalla… ja kansa hurrasi!
Louhivuori pisti puhallinsektion keulilla huippuosaamistaan… soolot olivat huikeita. Sektion tuuraava saksofonisti Ville Vannemaa oli myös osaava, mutta jäi show -mielessä hieman toisten varjoon. Jay Kortehiston pasuuna -herkuttelu sai punan miehen poskille ja hikikarpalot otsalle… väkevän työmiehen merkkeinä.
Kun kokonaisuuteen lisätään vielä kosketinsoittaja Mikael Myskog ja rumpali Jyri Sariola oli tiukkaakin tiukempi seitsikko kasassa. Yhdeksään asti tämän menevän musiikkileegion täydensi kauniimpi sukupuoli taustalaulajien Hilkka Louhivuoren ja Heini Ikosen myötä.
Kova kokoonpano ja kova setti, joka villiinnytti Hakamäen kuulijat. Hieno finaali tälle monitahokkaalle iltapäivätapahtumalle makoisassa miljöössä. Ainoana miinuksena kuitenkin se, että jazzin osuus on vähentynyt bändin alkuaikojen vedoista… so what, sillä pääasia, että yleisö tykkäsi kuulemastaan kuin hullu puurosta.
Kaikenkaikkisesti mukava iltapäivä, jossa viihtyivät hyvin muiden mukana myös jazz-koira Musti ja isäntänsä Olli. Ensi kesälle on Savitaipaleelle varmasti tilausta…
