Lahden Grand Blues Festival on pienimuotoinen viikonlopputapahtuma, jossa musiikillisesti tapahtuu isoja asioita. Lauantain 13.4. konsertissa keskeinen vieras oli amerikkalainen soullaulaja ja huuliharpisti Tad Robinson, joka esiintyi suomalaisen rytmiryhmän ja huippukitaristi Alex Schultzin säestyksellä. Kotimaista juurimusiikin kärkeä estradilla edustivat Pepe Ahlqvist H.A.R.P. ja Jo’ Buddy & Down Home King III feat. Nieminen. Festivaaleilla julkaistiin lisäksi Jo’ Buddyn muistelo ja juhlittiin Pepe Ahlqvistin yhtyeen uusinta live-levyä.
Tad Robinsonin laajaan levytettyyn produktioon tutustuminen viehättää jazzdiggariakin. Huuliharpistina hän lähestyy legendaarisen Toots Thielemansinmelodisesta haastavaa tasoa, vaikkei kuulun belgialaismuusikon tavoin käytäkään kromaattista harppua.
Robinson taikoi uskomattoman melodisia sävelkulkuja bluesharpuistaan, jotka ovat pienenpieniä, yhteen duuriin viritettyjä puhaltimia. Hän on laulajana soft soulin ilmiömäinen taituri, ehkä lähimpänä esikuvanaan tässä suhteessa Bobby ”Blue” Bland. Repertoaari kohdistui nyt pääosin hitaaseen bluesiin ja rytmibluesiin, mutta soulin pehmeä soundi välittyi siinäkin. Otis Redding on myös hänen oppi-isiään, mikä ei tällä bändi- ja ohjelmakompositiolla täysin välittynyt. Erityisesti Robinsonin falsettilaulua oli nautinto kuulla. Lämminhenkinen showmanship, taito ottaa yleisönsä ilman kliseitä ja kommervenkkeja, on harvoille suotu ja hänellä sitä on.
Robinson on ollut maassamme aiemminkin, Jyväskylän Blues Live! -tapahtumassa 2011. Vahvempi soulpainotus olisi edellyttänyt puhaltimia ja keyboards-vahvistusta, nyt mentiin kitaravetoisen rytmiryhmän voimin. Alex Schultz on huipputekijä, loistava komppaaja, fillien käyttäjä ja pätevä soitinsolisti. Schultzin tehoava Fender Stratocaster -soundi, yhdistyneenä oivalliseen rytmileikittelyyn, kävisi oppitunnista kenelle tahansa suomalaiskitaristille. Paisuttelevien ja melodramaattisten lavakliseiden sijaan perusasioihin fokusointi toimii ja tuottaa kuulijalle nautinnollisimman tuotoksen. Komppiduo oli muodostettu Tomi Leino Blues Bandin jäsenistä. Minimaalinen harjoitusaika tietysti heijastui soiton läpi, mutta kunnialla mentiin läpi ja maaliin selvittiin. Myös maestro Robinson vaikutti tyytyväiseltä outputiin.
Jo’ Buddy tarinoi
Grand Blues oli myös julkkarikeikka. Lahtelaisen Maija Joutjärven kirjoittama Jo’ Buddyn laulumaat (Aviador 2019) on omintakeinen musiikkimatkakirja Buddyn (Jussi Railamo) elämästä ja musiikkityylistä. Tamperelaiskitaristin ja bändiliiderin tarina ja näkemykset kerrotaan Buddyn, Joutjärven ja valokuvaaja Juha Tanhuan yhteisen Yhdysvaltojen matkana aikana. Sieltä löytyvät Amerikan ystävän ”laulumaat.”
Grand BluesissaJo’ Buddy soitti duorumpalinsa Down Home King III:n (Tyko Haapala) ja Hammond-urkuri Sami Niemisen kanssa. Jälkimmäinen tunnetaan erityisesti duosta rumpali Juha Litmasen kanssa. Vaikka sähkösoitin ei ollut aito Hammond, soundi oli täyteläinen ja trioformaatti toimi kerrassaan mainiosti.
Keyboards oli hyödyksi myös rumpalille ja hänen todellinen kapasiteettinsa svengirumpalina oli ainakin minulle melkoinen yllätys. Ehkä duokokemukset Buddyn keikoista ovat antaneet hänestä turhan yksipuolisen kuvan. Haapala pudotteli uskomattoman rentoa groovea ja osoitti olevansa varteenotettava svengin rakentaja. Kaksi kosketinrivistöä antoivat Niemiselle vapaat kädet Buddyn bassosäestykseen ja sointimaalailuun. Svengiä löytyi varsinkin amerikkalaisen lauluperinteen uustulkinnoista. Jo’ Buddyn askeettiset kitarariffit tenhoavat ja hän oli ilahduttavasti uusintanut aiemmin karua ja kovin yksitotista soittoaan. Uutta olivat mm. unisonolaulu single note -kitaraskaalojen kanssa, samoin pitkät kiertoäänet erikoisen intiaanirytmin säestyksellä. Monikoosteiset yhdistelmät onnistuivat: sekopäinen yleisö oli totaalisen syyntakeettomassa tilassa. Lisää tällaista!
Pepe Ahlqvist & H.A.R.P. – still going strong!
Pepe Ahlqvistin ja H.A.R.P. -yhtyeen tanakka bluesrock väkevöi jylhästi Grand Bluesin. Samalla saatiin juhlia uuden levyn, Live at Mössö, ilmestymistä. Levy äänitettiin vanhalla Mössöllä Möysässä 2016. Keikkasetti muodostui levyn materiaalista.
H.A.R.P. perustettiin jo 1988 ja se julkaisi esikoisalbuminsa vuotta myöhemmin. Suurin hitti Back to the riveron noilta ajoilta. Myöhemmin on julkaistu kaikkiaan viisi albumia. Keikkataukoakin on pidetty, mutta sittenhän paluu onkin riemukas ja voitokas.
Eleganttia ja mallikasta, samalla huolellisesti hiottua musisointia edustava bändi konstruoi systeeminsä taitavan rytmiryhmän varaan. Harri Ala-Kojola, rummut, Harri Rantanen, bassokitara sekä Timo Pratskin, kosketinsoittimet, ei pettänyt nytkään.
Ahlqvist soitti huuliharpun ohella myös kitaraa, minkä varressa hän on hyvin perinteinen artisti. Tätä taas Jarmo Nikku ei ole, joten täydentävät elementit löytyvät. Tiuhaan kitaroita ja soundeja vaihdellut Nikku poikkesi basic-linjasta mm. vahvasti prosessoitujen sävyjen ansiosta.
***
Lahdessa elettiin siis varsin vahvoissa retrotunnelmissa, paljon kuultavaa ja koettavaa yhteen viikonloppuun. Grand Blues Festivalilla on jo monivuotiset perinteet Lahden ansiokkaassa bluesskenessä ja tarunhohtoinen Möysä klubi olisi jo itsessään jutunarvoinen teema. Jatkossa toivottavasti kuullaan hieman groovea jazzbluesiakin. Tapahtuman järjestäjä on Lahden Blues Mafia ry.
Grand Blues Festival Lahti
Club Möysä lauantaina 13.4.2019
Tad Robinson & Alex Schultz Band; Pepe Ahlqvist H.A.R.P; Jo’ Buddy & Down Home King III feat. Nieminen
