Viikonloppuna 3.-4.2.2018 hyisellä Itämerellä purjehdittu 12. Flame Jazz Cruise ei ollut millään muodoin tusinaristeily. Päinvastoin. Kotimaisen jazzin esittelynä kiepaus Turusta Tukholmaan ja takaisin oli tapahtuman historian monipuolisimpia.
Princen viimeisten vuosien basisti Ida Nielsen oli puolestaan ulkomaisista artistivieraista merellisen minifestivaalikonseptin odotetuimpia – osa matkustajista tunnusti saapuneensa laivalle juuri tanskalaistähden vetämänä.
Liekkijazzristeilyyn kuuluu myös muiden aistien vaaliminen. Gracen ravintoloista ja niiden antimista löytyy houkutuksia joka makuun. Esimerkiksi annos glaseerattua ankanrintaa, fermentoitua vadelmakastiketta, uunissa paistettuja punajuuria ja sieni-emmerottoa Oscar à la carten keittiön tyyliin takasi, että energiataso säilyi vastaanottavaisena läpi vuorokauden soittajaisten.
Menojazzia menomatkalla
Ohjelman käynnisti vuoden 2018 Flame Jazz -artistiksi nimetty Kari Ikonen tunti Turusta lähdön jälkeen. Pianisti ja Moog-taituri esiintyi lauantai-illan aluksi Trio Toffa -kokoonpanoineen.
Retro Bar täyttyi osin tanssilattiaa myöten, kun sormiovelho Ikonen, laulaja-lyömäsoittaja Noël Saïzonou ja kitaristi-laulaja Petri Kautto ottivat lavan haltuun. Startti määritti samalla positiivisen suunnan koko viikonlopulle.
Kolmikon värikylläinen yhdistelmä jazzia ja maailmanmusiikkia sulatti pakkasen kangistamat jäsenet ja puhalsi samalla hyvää tuulta sieluun. Etenkin mukana seilanneiden lapsiperheiden nuorimmaisten ilmeistä näki, että rytmikäs sointileikittely osui ja upposi.
Vallan toisenlaista soonista hoitoa tarjoili Ida Nielsen Vogue-estradilla. Tanskalaisbasisti tunnetaan parhaiten kuuden vuoden pestistä Princen rinnalla kokoonpanoissa 3rdeyegirl ja The New Power Generation. Nielsen on vaikuttanut niin ikään belgialaiskoplassa Zap Mama sekä tanskalaisessa popremmissä Michael Learns to Rock.
Referensseihin nähden Ida Nielsen Bandin ulosanti yllätti lähinnä tiukalla formalismillaan. Nielsen tykitti tunnin setin tuhtia funkia eikä kosiskellut risteilijöitä sen paremmin Princen hittien tulkinnoilla kuin vaikkapa Zap Maman polyfonisella etno-hiphopfuusiolla.
Se ei näyttänyt häiritsevän yleisöä, joka kirmasi tanssilattialle alun tarkkailuasemista testaamaan rytmiorientoituneen fleksaamisen ulottuvuuksia. Sähköbasismin ystävälle Nielsen vuorostaan näytti, miten instrumentin sai groovaamaan muun muassa perkussiivisella peukutuksella sekä alimpia taajuuksia hätyyttelevällä liu’uttelulla.
Menoehtoon sinetöi Voguessa esiintynyt Screaming Jay & The Bones. Kvintetti osoittautui illan sähäkimmäksi bilereaktoriksi. Showpumppu veti jump-vaikutteista ja jazzillisesti aksentoitua rhythm’n’bluesia isolla kädellä mutta ekonomisella otteella: foni-, pasuuna- ja muut soolot pysyivät nipussa viisikon keskittyessä sulavaan svengiin.
Letkeä hyväntuulisuus korostui Caravanissa, jonka nikkailu vetosi yhtä lailla kuuntelijaan kuin tanssikansaan. Partypartion ilmaisun kosketuspintaa laajensi väen osallistuttaminen. Kun solisti-pasunisti-liideri Juha ”Jay” Kortehisto kävi heittämässä lenkin yleisön joukossa langattomine mikrofoneineen, joku rohkelikko scattasi biisin mukana kuin vanha tekijä.
Jameissa kuultiin lisäksi nuorta talenttia kokeneempien rinnalla. Sessioita oli ripoteltu ohjelmaan niin, että jokainen halukas pääsi kokeilemaan liven lumoa. Kun materiaalina oli My Funny Valentinen kaltaisia ikivihreitä, satunnainen kuuntelijakin pääsi jyvälle missä mennään.
Äänimatkailua pyhänä
Sunnuntainkin ohjelman käynnisti vuoden 2018 Liekkijazz-nimikkoartisti. Kari Ikonen Ikonostasis oli laivalla yhtä kuin sormiomies itse sekä klarinetisti-bassoklarinetisti Louis Sclavis, jotka täyttivät jälleen Retron mukavasti.
Musiikki perustui Ozella Musicin viime vuonna julkaisemaan loistavaan Ikonostasis-albumiin mutta varsinaisesti se syntyi yleisön edessä tässä ja nyt. Ikonen veti heittäytyvän improvisatorisella otteella, ranskalainen taas varmisti rakenteet lapuista.
Tunnissa käytiin stratosfäärin tuolla puolen villien soitteiden työntövoimalla. Avaruudellista lentoa harmonisoi Ikosen sähköisen arsenaalin sekä Sclavisin bassoklarinetin ja klarinetin intuitiivinen ajatustenvaihto. Mehevä dynamiikka perustuikin lämminsointisten puupuhallinten rekisterien sekä Ikosen masiinojen keskinäiseen tasapainoon.
Pyhäpäivän Flame Jazz Talk Show pureutui ajankohtaisiin aiheisiin perinteisen rennosti. Puhemies Jussi Fredrikssonin vieraiksi Voguen parketille saapuivat Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja Ami Vuorinen, juhlavuottaan aloittava Kari Ikonen ja muusikko Juha ”Jay” Kortehisto.
Jazzliitto oli kokoontunut virallisesti samaisella Liekkijazzristeilyllä pohtien muun muassa, miten edistetään suomalaista jazzia kotimaassa sekä sen vientiä maailmalle. Esimerkiksi laajat Suomen kiertueet puhumattakaan ulkomaille suuntautuvista esiintymismatkoista eivät olisi mahdollisia ilman tukea. Pelkillä keikkapalkkioilla reissut onnistuvat vain aniharvoilta. Puheenvuoroissa korostui jälleen, miten muissa Pohjoismaissa ollaan meitä edellä jazzin kansainvälistämisessä.
Henkilökohtaisista kuulumisistaan Ikonen totesi, että keväällä julkaistaan hänen trionsa kolmas pitkäsoitto. Nimikkovuoden aikana trio suuntaa keikoille. Kortehistokin oli poikennut studiossa. Jazzlevyä oli tekemässä joukko alan konkareita, kuten The Bonesissakin kuultu Petri ”Pope” Puolitaival sekä vierailijat Timo Lassy ja Jukka Eskola. Albumin myötä on määrä suunnata keikoille maaliskuusta alkaen.
Iltapäivän toinen bändi oli Mopo. Jussi Fredrikssonin ”suomijazzin kolmitahdiksi” esittelemä trio tulkitsi uuden levynsä Mopocalypsen lähes kokonaisuudessaan. Encorena kuultiin vielä näytteitä poppoon debyytiltä.
Mopo nivoi tiukan tatsin huumoriin. Tuloksena oli ilmaisua, joka tartutti soittajien hyvän tuulen kuuntelijoihin. Biiseistä erottui erityisesti ruotsalaiseen kansansävelmään perustuva kaunismelodinen aloitus Niin aikaisin sekä Marokon keikkamatkalla koetun kulttuurien kohtaamisen inspiroima Mustafa, joka toi livenä mieleen Pete La Rocan Basra-klassikon itämaiset sävyskaalat.
Paluupäivän päätti Njet Njet 9. Minibigbandin saundissa on tilaa monenlaiseen tyylittelyyn, minkä bändi käytti hyväkseen sataprosenttisesti. Viisijäseninen puhallinsektio loi saundiin muhkeaa kuohkeutta. Ville Kyttälän sormiot taas virittivät kokonaisuuteen sähköisiä kontrasteja ja samalla persoonallista sormenjälkeä.
Metodiikan toimivuuden todisti yhtyeen tulkinta suomalaisen mielenmaiseman kiteytyksestä. Tapio Rautavaaran Kulkuriveljeni Jan hiljensi kuuntelijan ilman värssyn värssyä.
Seuraava, järjestyksessä jo 13. Flame Jazz Cruise toteutetaan 22.–23.9.2018. Silloin Viking Gracella esiintyy mm. Arttu Takalon bändi L’alliance Takalo.
