Kirkkokonsertin jälkeen Koli Jazzit jatkuivat kello viiden teen merkeissä Sokos Hotel Kolin alakerran Hiekkapakka baarissa, joka sai vieraakseen Välipakan. Sen minimaaliselle estradille kiiruhtivat myöhässä olleelta junalta Juki Välipakka ja Sirpa Suomalainen eli duo nimeltään Frim-Fram. Pienen roudausviivityksen jälkeen päästiin aloittamaan. Yleisöstä osa oli valkeisiin kylpytakkeihin pukeutunutta, näin myös vieressä sijaitsevan kylpylä-/saunaosaston kävijät saivat kuultavakseen makoisan setin miehen ja naisen välistä keskustelua kotiasioista että messevän muikeaa musisointia.
Nuo sinänsä mainiot naljailut ja välispiikit valitettavasti eivät kaikin ajoin tavoittaneet yleisöä johtuen ilmeisesti tilanteeseen sopimattomista mikrofoneista. Mutta kyllä jutuista pääsi selville millaista avioparin oikea elämä todellisuudessa on… siis meillä monellakin. Kokonaisuudessaan pikkuhionnalla mukavaa, erilaista juontoa mukavalle musiikille.
Todellakin, musiikki oli mukavaa… bluesahtavista elementeistä menevään swingiin. Välipakka hoiteli kaksikon kitaroinnit että sikarilaatikkokolmikielisen, huuliharpun, tahdintömistyslaudan eli jalkarummun sekä tietysti laulamisen. Suomalainen puhalteli sopivan röheästi tenoriinsa, heittäytyen välillä sentimentaaliseksin.
Soittopaikan magentan värinen ”valonheitin” sijaitsi reilun metrin päässä Suomalaisen kasvoista jättäen Välipakan tyystin varjoon. Se lisäsi alussa omalla tavallaan tiettyjen kappaleiden sielukkuutta, koska oli helppo kuvitella laulaja mustaksi mieheksi, koska Välipakka äityi välillä laulamaan heikäläisten tunnetuksi tekemiä kappaleita. Yleisön ja kuvaajien iloksi valoa hieman käännettiin soiton aikana.
Välipakka osoittautui maineensa veroiseksi laulajaksi. Hänen äänirekisterinsa laajuus ja volyymin käyttö oli mainiota. Muutama scat toimi maukkaasti. Yleisilmeeltään hänen esityksensä oli hyväntuulinen, rennon aistikas ja hallittu… mukavaa, että tällaiseen törmää kotimaisilla estradeilla. Ohjelmisto koostui pääosin vanhoista reilun puolen vuosisadan takaisista kappaleilla… joita aikoinaan esittivät mm. Louis Jordan, Louis Prima… Just A Gigolo, Oh Marie, I Ain’t Got Nobody… ja sekaan sinisäveliä, countrynpoikasta ynnä muuta tahtijalkaa tepsuttavaa.
Ja kansa tykkäsi, oli suorastaan haltioissaan. Tällaista musiikkia soisi kuulevansa useamminkin… asusta piittaamatta. Kun Frim-Fram heitti encorena uuden levynsä, kuullusta kaavasta poikkeavan hitaan You Make Me Howl -biisin oli hämärän baarin iltapäivämatinea saavuttanut klimaksinsa.
