Timo Lassy & Teppo Mäkynen
Lauantai-iltapäivässä Nordea Globe Balloon -lavalle nousivat duokeikalle Timo Lassy ja Teppo Mäkynen. Yleisöä tuntui olevan heti iltapäivästä lauantaina liikkeellä selvästi perjantaita enemmän ja Lassyn ja Mäkysen settiä odottivat hyvissä ajoin pitkät jonot.
Rento setti noudatti pääpiirteittäin äskettäin ilmestyneen kaksikon nimiä kantavan levyn rakennetta – tyylillisesti liikuttiin Fallow’n meditatiivisesta mystiikasta jazztyylien kautta elektronisen musiikin vaikutteisiin, mutta livenä tyylien erilaisuus tasoittui eikä materiaalissa ollut aivan samanlaista kontrastia kuin levyllä mikä livesetille tuntuikin luontevalta.
Paljon on duo-keikoissa kiinni yhteispelin ja vuorovaikutuksen toimimisesta ja vuosien yhteinen soittokokemus kuuluu Lassyn ja Mäkysen soitossa. Erityisen hienoksi homma kohosi kun Lassyn soitto revähti freen puolelle Mäkysen heittäessä löylyä.
Molemmat saivat levyn tapaan myös soolonumerot – Lassyn etydimainen Nyanza toimi ulkotilassakin ja sai yleisön kuuntelemaan ja Mäkynen omassa soolossaan näytti osaamistaan konemaisten biittien soittajana, joskin livenä huomio kiinnittyi enemmän soiton inhimilliseen puoleen ja toteutuksen yksityiskohtiin. Elektronisen musiikin kuuloista akustisin soittimin toteutettua musiikkia onkin aina ilo nähdä livenä ja päästä kurkistamaan ”verhon taakse”.
Jos levy jättää kuulijan elektronisiin tunnelmiin niin livesetisä otettiin loppuun muutama veto jossa tunnelma oli lähempänä Timo Lassy Bandin materiaalia. Vain singlenä julkaistu Zomp groovasi hienosti aurinkoisessa iltapäivässä.
Timo Lassy – tenorisaksofoni, Teppo Mäkynen – rummut, lyömäsoittimet
Nubya Garcia
Flow-lauantain toinen jazzsetin tähtenä alkuillasta oli tänä kesänä Pori Jazzaillakin esiintyny nuori saksofonisti Nubya Garcia, joka on viime vuosina noussut Lontoon nuoren jazzsukupolven toiseksi huippusaksofonistiksi Shabaka Hutchingsin rinnalle vaikka omissa nimissä levyjä on vasta muutaman EP:n verran. Vaikka bändi oli pääpiirteittäin sama – kosketinsoittaja näytit vaihtuneen, en saanut kaverin nimeä ylös – niin setti tuntui hieman erilaiselta, nyt oli hieman enemmän rytmistä tunnelmointia ja Garcian saksofoni oli vähän pienemmässä osassa.
Yleisöä riitti lavan ympärillekin ja vähän tanssihalujakin olisi löytynyt, mutta setin rytmityksessä sen verran rytmikkäämmät ja rauhallisemmat kohdat vaihtelivat ettei ihan huippubileitä saatu pystyyn – olisi ehkä voinut tässä tilanteessa paahtaa vähän kovempaakin.
Hyvin nautittavaa bändin musiikki oli. Uudessa brittijazzissa sekoitellaan usein erilaisia afrokaribialaisia vaikutteita ja hyvin ovat karibialaiset rytmit tälläkin kokoonpanolla hallussa – erityisesti rumpali Sam Jones teki vahvaa työtä kuten Porissakin.
Tämä vuosi tuntuu olevan Garcialle läpimurtovuosi sillä lukuisten Euroopan esiintymisten lisäksi nyt takana on ensimmäinen Yhdysvaltojenkin kiertue. Toivottavasti enemmän levytettyä materiaalia on tulossa sillä ehkä eniten settiin kaipaisi ikonisia ja tunnistettavia kappaleita ja ”hittejä” tunnelmaa entisestään nostattamaan.
Nubya Garcia – tenorisaksofoni, Daniel Casimir – basso, Sam Jones – rummut, ? – koskettimet,
