Mali on tullut tunnetuksi varsin ikävistä asioista viime vuosina. Yhteiskunnallisen kaaoksen keskellä alkuperäiskansojen musiikki elää siellä kaikesta huolimatta voimallisesti, vaikka islamistien voimin se yritettiin väkivalloin tukahduttaa vuonna 2012. Malilainen etninen musiikki on elänyt satoja vuosia ja sen myötä on saavutettu positiivinen vire siellä elävien kansojen piirissä. Musiikin katsotaankin olevan maalle tärkeä vientituote, mikä on osa kansallisvarantoa. Saharan eteläreunan hiekkaisista maisemista on syntynyt monia merkittäviä luonnonmuusikoita maailman maineeseen.
Nykypäivän kansainvälisistä tähdistä tunnetaan nimet Salif Keita, edesmennyt Ali Farka Touré, sekä yksi tämän hetken valovoimaisimmista esiintyjistä ngonisti Bassekou Kouyate. Isoisä, isä ja poika, näin malilainen musiikillinen perinne kulkee usein suvussa. Sidiki Diabaté Senior (1922-96) oli yksi aikakautensa kuuluisimmista suurista malilaisista muusikoista. Samoja jalanjälkiä seuraavat hänen poikansa Toumani Diabaté ja Toumanin poika Sidiki Diabaté nuorempi. He ovat seitsemän sataa vuotta vanhan länsiafrikkalaisen griot -kulttuurin ja erityisesti siitä polveutuvan musiikin edustajia, koran soittajia. Porissa viime kesänä esiintynyt, nykyään Ranskassa asuva laulaja, Fatoumata Diawara on myös yksi kuuluisimmista tämän hetken malilaisista musiikin parissa maailmanmaineeseen nousseista artisteista.
Perjantai-illan tai oikeastaan lauantain aamuyön tunteina Klubin lavalle ilmestyi vielä kokoonpano, mikä edustaa läntisen Saharan alkuperäiskansaa, tuaregia. Yhtyeen nimi, Tamikrest, viittaa yhteisöllisyyteen, kokoontumiseen. Se ehkä korostaa tämän bändin esitystä ja suosiota, hiekansekaisen autiomaan avaruus ja sen luomat elämänedellytykset yhdistävät. Näistä olosuhteista vuonna 2006 perustettu Tamikrest ammentaa voimansa ja luo oman kiihkottoman letkeän rytmisesti vetävän, rosoisen ja hiekkaisen narskuvan erämaabluesinsa.
Malista tuleva orkesteri on 7-henkinen uuden sukupolven rento vauhtikone. Sen ilmentymänä yhtye käyttää länsimaisia soittimia, sähkökitaroita ja -bassoa, sähköpianoa, sekä tavallista rumpusettiä. Näiden lisäksi mukana on muita alueen omia lyömäsoittimia, kuten calabashia ja djembé-rumpua. Heidän soitossaan tyypillistä oli hiekkaisten aavikoiden laulettu kansanperinnemusiikki mihin sekoittui länsimaisen bluesin yksinkertainen perusrytke.
Kaiken kaikkiaan soitto kuulosti kaavamaisesti samaa toistavalta monotoniselta renkutukselta. Kun tamasehkin kielellä laulettujen laulujen sanomasta ei mitään ymmärtänyt, niin ne tuntuivat jämähtäneen yhteen kohtaan, kuin vaurioitunut levy, mikä jää kiertämään samaa uraa toistuvasti. Esityksestä ei juuri vaihtelevuutta löytynyt. Tamikrest on joka tapauksessa menestynyt maailmalla ja pelkästä rockbluesista puhuttaessa yhtyettä voitaneen pitää tällä hetkellä alueensa ”ykkösenä”. Keveähkö letkeän reggae-bluesvoittoinen soundi toimii varmasti ”nuorisoa imevällä yksinkertaisella bilejammauksella”, mutta muuten soittotyyli ja laulut alkoivat nopeasti puuduttaa eikä sitä viitsinyt loppuun asti kuunnella.
Kaikesta huolimatta yhtyeellä tuntuu olevan vetovoimaa, sillä viime vuonna ilmestynyt yhtyeen kolmas albumi Chatma nousi maailmanmusiikkilistan ykköseksi Euroopassa. Vahva noste on jatkunut myös tänä vuonna, kun bändi voitti muun muassa Songlines Music Awardin sarjassa ”Paras yhtye”. Ehkä sitten olen väärässä enkä ymmärrä asian filosofista pohjaa, mikä osittain on myös Tamikrestin musiikin taustalla.
Toisaalta etninen musiikki on nostanut voimakkaasti päätään länsimaissa yleisestikin. Tämä osittain johtuu siitä, että ihmisillä on tapana reagoida asioihin tunteella ja kokevat auttavansa huonompi osaisia omalla sympatiallaan ja myötämielisellä suhtautumisella, vaikka ei asiasta niin kiinnostunut olisikaan. Etnisessä musiikissa on usein taustalla mukana poliittista viestintää, kuten Tamikrestin tapauksessa heidän sanomansa on tuoda julki tuaregi-kansanryhmän kärsimyksiä, väärinkohtelua ja heidän taistelustaan saada oikeutta oman kansallisen identiteettinsä tunnustamiseksi kotimaassaan.
Yhtyeen muodostivat: Ousmane Ag Mossa, yhtyeen johtaja, lauluntekijä, laulu ja kitara, Aghaly Ag Mohamedine, djembe, taustalaulu, Paul Salvagnac, rytmikitara, slidekitara ja dobro, Cheikh Ag Tiglia, sähköbassokitara, taustalaulu, Fatma Walet Cheick, taustalaulu, Ibrahim Ag Ahmed Salim, rummut ja calabash, Cédric Maurel, kosketinsoittimet
Tampere Jazz Happening 2014
Klubi perjantai/lauantai 31.10.2014
klo 01.00 Tamikrest (Mali)
