Jamaikalainen muusikkolegenda Ernest Ranglin päätti vuosikymmeniä kestäneen kiertueuransa Helsingin Huvilateltassa komeasti. Kesäkuussa alkaneen jäähyväiskiertueen lämminhenkisessä päätöskonsertissa mukanaan hänellä oli hienoista afrikkalaislähtöisen musiikin eri haaroja edustavista muusikoista koostunut ystäväjoukko.
Jamaikalla syntynyt ja pari kuukautta sitten 84 vuotta täyttänyt Ranglin on ollut keskeisessä asemassa kotisaarensa musiikin kehityksessä jo 1950-luvulta lähtien. Hänen kitarointinsa on terästänyt lukemattomien ska-, rocksteady- ja reggae-artistien levytyksiä. Häntä on kuultu mm. Bob Marleyn, Jimmy Cliffin ja Prince Busterin levyillä.
Mutta Ranglnilla on ollut myös merkittävä jazz-ura. Tässä musiikissa hänen pitkäaikainen kumppaninsa on ollut pianisti Monty Alexander, jonka kanssa Ranglin on soittanut useilla levyilläkin monesti afrokaribialaisilla vaikutteilla maustettua jazzia.
Jäähyväiskiertueellaan Ranglinin mukana olleet muusikot olivat taustoiltaan hyvinkin erilaisia, mikä myös kuului musiikissa. Yhtyeen rumpalina oli nigerialaislähtöinen, aikanaan Fela Kutin kanssa soittanut Tony Allen, basistina taas USA:ta edustava Ira Coleman, tenoristina brittimuusikko Soweto Kinch ja koskettimissa toinen britti, lattarimusiikin spesialisti Alex Wilson. Joukon täydensi senegalilainen multi-instumentalisti Cheikh Lô, joka myös lauloi parissa kappaleessa.
Kiertueen lähes 20 keikkaa olivat hitsanneet kokoonpanon hyvin yhteen, mikä kuului hyvin rentona vaivattomuutena yhteisessä tekemisessä. Oli hauska myö seurata kuinka Ranglin kuljeskeli lavalla muusikon luota toiselle sparraten heitä nasevilla kitarakommenteillaan.
Pääosassa kappaleista oli rytmiikaltaan jamaikalaista, mutta mukaan mahtui myös länsiafrikkalaista menoa, jossa Ranglin muunsi tyylin mukaisest soundinsa afrikkalaiskitaristien tapaan varsin heleäksi. Iän karttuminen ei muutenkaan ole kangistanut Ranglinin soittoa, hän on edelleenkin näppäräsorminen soittaja, joka konsertin aikana soitti useita kelvokkaita sooloja, joissa hän myös väläytteli teknistä osaamistaan nopeissa lirutuksissa.
Toinen paljon soolotilaa saanut soittaja oli Soweto Kinch, joka soitti tenoria varsin väkevästi tuoden kokonaisuuteen selvimmän jazzulottuvuuden. Tony Allen taas oli vuorenvarma ankkuri koko ryhmälle. Hänen jykevä soittonsa oli todella hieno pohja.
Lännenlauluja ja Jääkärimarssi
Konsertin avaajana oli kitaristi Kalle Kaliman trio Long And Winding Road, jossa kokoonpano oli sama kuin heinäkuussa Porissa. Huvilateltassa myös ohjelmisto oli lähes identtinen Porin kanssa. Mukana oli siis mm. lauluja lännenelokuvista, Jääkärimarssi ja Lännen lokari.
Tosin setti oli Huvilan lämppärien tapaan vain 45-minuuttinen, mutta tuossa ajassa tuli hyvin selväksi Kaliman mainio tapa käsitellä erilaisia perinteisiä kappaleita ja muokata niistä omaleimaisia näkemyksiä.
Hyvän käsityksen tämän yhtyeen musiikista saatte Eero Kallion heinäkuisesta jutusta, joka julkaistu jazzrytmeissä 19.7.
