Kimmo Hyyppä totesi Turku Jazzin satsanneen noin 1000 euroa per katsoja tähän viimeiseen freejazz konserttisarjaan, joten paikalla olijat voivat tuntea itsensä arvokkaaksi. Freejazz näyttäisi kuitenkin kiinnostavan ja Kimmo kiitteli paikalle saapuneita. Samalla hän palkitsi henkilön, joka oli ainoana lunastanut sisäänpääsypassin kaikkiin kolmen päivän konsertteihin. Hän saa valita vapaan sisäänpääsyn ensi vuoden jazzeille kaikkiin haluamiinsa konsertteihin. Hieno huomionosoitus Kimmolta.
Ensimmäisenä lavan edustalla esiintyi tamperelaisista muusikoista koottu erikoiskokoonpano, Saunamantra. Yhtyeen huomaa ja näkee jo kaukaa, sillä sen visuaalisen ytimen muodostaa massiivinen haapahirsistä rakennettu lyömäsoitin. Alkutahdit löytyivät hirsien paukuttelusta, kun Janne Tuomi, Erkki Joutseno ja Paavo Eskelinen taputtelivat ja löivät puunuijilla sydämensä kyllyydestä pystytelineessä seisovia hirsiä. Tapani Varis loi jousella bassoefektit. Konsta Eskelisen viulunsoitto alkoi kuulua hiljaisesti taustalta, siihen liittyi mukaan Otto Eskelinen alttosaksofonin ja bassoklarinetin kanssa. Pena Dassum kolisteli roikkuvia kelloja, raudanpalasia, kulhoja, peltiämpäreitä ja kippoja. Perässä tuli vielä Kusti Vuorinen soittaen taskutrumpettia yleisön takana siirtyen myöhemmin myös kellojen kilistäjäksi.
Esitys oli varsin rauhoittavaa kuunneltavaa, se oli jonkinlainen riitti saunomiseen, siihen liittyviin rituaaleihin, puhdistautumiseen ja saunomisen kulttuuriin. Saunomisesta syntyvä hermoja lepyttävä raukeus tuotiin esille musiikin ja siihen liitetyn performanssin keinoin.
{youtube}8Y1ZLh8G_kI{/youtube}
Ihmetystä herättävää, hämmentävää sekoilua
Herää kysymys, voiko poikkitaiteellinen jazz musiikki olla enemmän nykyaikaista, kun kuunteli erikoisen Moteur Jaz kolmikon työskentelyä Vimman lavalla. Tämä trio sekoittaa performanssia ja tämän päivän vapaata ja kokeilevaa musiikillista irtiottoa yhteen ja samaan esitykseen. Lähtökohtaisesti tilanne on tietyllä tavalla ennakoimaton, odottava ja mielenkiintoista jännitettä nostattava. Kuulija on kuin puun ja kuoren välissä, ihmetystä herättävä olotila luo oivan voimakentän ympärilleen. Tragikoomisuutta lisäsi vielä soittajien käyttämät kasvot peittävät kalmankatseiset naamiot. Tällä kertaa rumpali They-2 esiintyi täysin mustissa huppuhaalareissa, E-Row basson varressa taas oli sonnustautunut punaiseen tuulitakkihuppariin ja kosketinsoittaja Q-Jiz puolestaan keltaisessa. Jos tätä nyt erityisesti edes täydelliseksi free jazziksi voisi kutsua, niin ennakkoluulotonta futurismia tämä yhtye kuitenkin toi lavalle. Niinpä niin, futuurijazzia siis, tätä ajatusleikkiä varmaan voisi pyöritellä sinne tänne ilman konkreettista lopputulosta.
Tavallisten kolmen soittimen rumpujen, basson ja pianon lisäksi futuurimiehet käyttivät sumeilematta tehosteina erilaisia sämpläreitä, sekoituslaitteita, tietokonetta ja puhetta, mikä oli dupattu äänien sekaan nopeina ja hidastettuina vuorovaikutteina. “Wellcome to the show and tonight’s acts. Seesteiset täysin hiljaiset hetket vaihtuivat äkkiarvaamatta raivoisiin irtiottoihin. Sekoileva kakofoninen noisekaaos oli välillä lavalla valitseva olotila, jota täydensi tehokas valojen ohjailu. Se sai aikaan utopistisen elämän kokemuksen, liikuimme jossain elämän ja kuoleman rajamailla, tuonpuoleisessa.
Joskus 50-luvulla puulelut olivat “in”, kun ei muita ollut saatavilla. Peuhattiin palikoiden kanssa ja kokeiltiin, mikä palikka sopi mistäkin reiästä sisään. Se oli sen aikaista leikkiä, mutta samalla opettavaa. Moteur Jaz yhtyeen esitys oli kokolailla hämmentävää palikan siirtelyä sinne tänne, jossain määrin ristiriitaista musiikillista nyansointia, mutta kaikesta huolimatta jännittävän mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Tällainen esitys ei muualla kunnolla toimikaan kuin live-esityksenä. Kappaleissa oli odottava tunnelma, se ennakolta arvaamattomuus oli jonkinlainen suola tässä tuntemattomien nuorten soittajien melskeessä lavalla. Moteur Jazin nykyaikainen sodankäynti on koettava itse! paikan päällä siis!
{youtube}ntYquckUSF0{/youtube}
Tuimaa menoa Led Zeppelin musiikin tahdissa
Kansainvälisen tason huippuorkesteri Ruotsista tuli lavalle viimeisenä, kun kello näytti jo puoli kahta yöllä. Soittajat vaikuttavat eri yhtyeissä Ruotsissa ja heillä on pitkä kokemus myös freejazzin kiemuroista. Rumpali Peter Danemo kasvoi ympäristössä, missä 1960- ja 1970-luvun rockmusiikki oli kovassa painoarvossa. Sellaiset kulttibändit kuin Led Zeppelin, Deep Purple ja Cream tulivat hänen nuoruudessa hyvin tutuiksi kuuntelun kautta. Toisaalta myös jazzmusiikki oli esillä hänen elinympäristössään samanaikaisesti. Led Zeppelinin musiikin voimaperäisyys teki nuorukaiseen silloin pysyvän jäljen, vaikka häntä viehätti myös jazzin vapaa ilmaisutyyli ja luovuus. Nyt viisikymppinen Danemo palasi näihin yli 30 vuoden takaisiin aikoihin ja alkoi kuunnella näitä levyjä uudelleen. Tällöin hän havaitsi kuinka paljon Led Zeppelin aikoinaan improvisoi, varsinkin live-äänitteissä. Tämä innosti häntä luomaan hyvin jazzillisen version sovituksia maineikkaimmista Led Zeppelinin kappaleista.
Tähän projektiin hän valitsi sellaiset soittajat, joilla on ollut keskeinen yhteys improvisoidun musiikin esittäjiin ja vankka free- ja avantgardejazzin tausta. LED yhtyeessä on viisi vaskisoitinta, joita Danemo rytmitti omalla vankalla osaamisellaan. Soitto lähti rivakasti käyntiin ehkä yhdellä Zeppelinin tunnetuimmalla kappaleella Dazed And Confused. Mats Äleklintin todella tyrnevän painavat pasuunan juoksutukset antoivat sokaisevat ja sekoilevat alkutahdit, hänen pasuunan käsittely oli aivan uskomattoman linjakasta ja taidokasta. Misty Mountain Hop seurasi, missä puolestaan Nils Janson trumpetteineen pääsi vauhtiin. Four Sticks kappale on saanut nimensä siitä, että rumpali John Bonham käytti kahta kapulaa molemmissa käsissään samaan aikaan.
Baritonisaksofonisti Alberto Pinton vedätteli alarekisterissä kappaleen hurjaan kyytiin ja Niclas Rydh puhalsi rautaiset bassoefektit sausafonilla joukkoon. Alttosaksofoni Thomas Backman oli solistina hieman rauhallisemmassa kappaleessa No Quarter. That’s The Way, sanoi Pinto jyrähdellen taas baritonin kanssa sekopäisesti ulospääsyä hakien. Sitten tämä rähisevä porukka suuntasi valtameren aalloille leijumaan, The Ocean, Mats Äleklintin avatessa pelin raivon puuskalla, voimallisesti ryntäyttämällä pasuunaansa. Kappale on myös heidän levynsä nimikkokappale. Konsertti loppui ehkä yhteen Led Zeppelinin merkittävimpiin kappaleisiin Kashmir.
LED oli hyvä päätös freejazzin konserttisarjalle. Yhtyeen esitys oli selkeimmin juuri sitä mitä freejazzilla ymmärretään. Rehellisen painavaa torvien tärinää, tyrneviä koukkuja ja yllätyksiä.
{youtube}MUJxk0Ik-rE{/youtube}
