Tämän vuoden April Jazzien viimemetreillä pääsivät seniorikansalaiset pyörähtelemään vanhemman tanssimusiikin tahdissa. Yleisö oli ostanut liput konserttiin, mutta järjestävä taho oli siirtänyt keikan salista kulttuurikeskuksen aulaan. Irtotuoleja riitti osalle, osa istui portailla ja runsas joukko ei sitten istunut kummankaan setin aikana.
Dallapé on esiintynyt muutaman vuoden ajan suuressa ”huippuaikojen” kokoonpanossa. Esiintymisiä on kertynyt sen verran, että yhteissoitto sujuu.
– Meillä on tuplamiehitys, kun tämän tason muusikoilla on vientiä muuallekin, mutta näin saadaan aina kasaan toimiva orkesteri, kertoi Juha Hostikka, uuden Dallapen perustaja ja laulusolisti.
– Dallape on nyt 89-vuotias ja ensi vuosi on sitten juhlavuosi.
Overtyyrin jälkeen keikka käynnistyi Bim-Bam-Bullalla ja lattia täyttyi pienen alkuarkailun jälkeen. Ksylofonin raikas saundi tuo neljän puhaltajan ja viulun sektioon hienon lisän, varsinkin kun kapuloissa on Arttu Takalon tasoinen taituri. Arttu oli myös kirjoittanut hauskan uushumpan Tokio-Kioto-Kotio, jonka sanoituksessa kerrattiin taas tuttu suomi-pojan tarina kaukokaipuusta ja kotiinpaluun ihanuudesta.
Kahden setin keikka eteni aitoon tapaan, kaksi samanlaista ja sitten tunnelmasta toiseen. Valssiparina kuultiin Rantakoivun alla ja veteraanipäivän kunniaksi Äänisen aallot ja jossain vaiheessa vielä Niko Kumpuvaaran värisyttelemä Varisevat lehdet. Kangastusta, Matkalla Timbuktuun ja Tero Lindbergin sankarillisella Granada-introlla o´len kautta jatkuva Tammerkoski – humppa sai tanssikansan tossuihin jo aikamoista vipinää. Tero taituroi lisäksi Kaksi ruusua vähintäänkin kahden oktaavin alkuglissandolla. Sitten muisteltiin Eeva- ja Angelique – tyttösiä…Keinu kanssani, Ennen kuolemaa.
Fonisektion Pope Puolitaival ja Heikki Pohto toivat mieleen Humppaveikkojen saksofonin soiton maailmanmestarin, Josef Kaartisen. Kannattaisikohan ohjelmistoon ottaa Naurava saksofoni. Teron vieressä istui Antti Rissanen, jonka pasuuna soi upeasti tutti-paikoissa ja taiturimaisesti sooloissa. Improvisoidut soolot olivat alkuperäiseen malliin lyhyitä. Mauri Saarikosken viulu kirkasti yhtyeen kokonaissointia.
Komppiryhmä toimi kuin vanhanajan juna vessa. Anssi Nykänen-Varre Vartiainen-Harri Rantanen. Nykäseltä kannattaa mainita viidakko-introt ja lopussa kuultu hi-hat – soolo.
Dallapén sovituksissa käytetään soittajien taidot hyväksi ja stemmat tarjoavat riittävästi haastetta. Sopivan harva keikkatahti takaa, ettei minkäänlaista ylimielisyyttä esiinny, niin kuin ammattimuusikoiden soittomoraaliin kuuluukin.
Juha Hostikka on paras mahdollinen laulusolisti-kapellimestari Dallapeelle. Hänen otteistaan tuli mieleen Georg Malmstén. Niin ja onhan molemmilla takana oopperalaulajan koulutus.
PS Kiireinen festivaalipäällikkö seurasi keikkaa osittain myös tanssilattian puolelta.
– Lappalaisen Matti oli mukana käynnistämässä Dallapén uutta tulemista, kertoi Juha Hostikka.