Viikonvaihteessa päättyneen We Jazz-festivaalin ennakolta odotetuin esitys oli Valtteri Laurell Pöyhösen johtaman Dalindéo-yhtyeen toteuttama Komeda-projekti Suvilahden Kattilahallissa. Odotukset täyttyivät, sillä musiikin ja kuvien yhdistelmä toimi oivallisesti.
Esityksessä heijastui Komedan kappaleita soittavien muusikoiden taustalle pääasiassa erilaisista kotielokuvista koostettu kuvavirta, joka välillä katkesi henkilöpuheenvuoroihin. Niiden aikana soittokin oli pysähdyksissä. Idea tähän hankkeeseen oli lähtöisin puolalaiselta Michal Gawliczilta, jonka We Jazzin Matti Nives oli tavannut viime keväänä. Nives innostui asiasta ja päätti tuoda Komeda-projektin Helsinkiin. Toteuttajaksi tuli Pöyhönen. Hanke sai tosin traagisen sävyn, sillä Gawlicz menehtyi syksyllä, vain paria vuotta vanhempana kuin 37-vuotiaana edesmennyt Komeda.
Vaikka puolalainen pianisti Krzysztof Komeda (1931-1969) tunnetaan nykyään parhaiten elokuvamusiikin tekijänä, hän oli myös 1960-luvun alkupuolen Puola-jazzin kansainvälisesti tunnetuin muusikko. Jo 1950-luvulla alkaneen elokuva- ja teatterimusiikin säveltämisen lisäksi hänellä oli Puolan ykköskokoonpanona pidetty kvintetti. Siihen pääsy oli suuri kunnia, vakuutti jokunen vuosi sitten haastattelemani trumpetisti Tomasz Stanko, joka aloitti yhtyeessä 1963 ja oli mukana myös muutamilla ulkomaisilla kiertueilla. Stanko soitti myös Komedan jo legendaarisella 1965 tehdyllä Astigmatic-LP:llä, jota on pidetty paitsi Komedan parhaana myös yhtenä eurooppalaisen jazzin 1960-luvun huipputyönä.
Elokuvasäveltäjänä Komedan merkittävin yhteistyökumppani oli kuvavirrassa usein vilahtanut ja myös Komedasta puheenvuoroisssaan kertonut Roman Polanski, jonka varhaisiiin lyhytelokuviinkiin Komeda teki musiikin. Jazzillisesti Komeda-Polanski-akselin merkittävin soundtrack oli Veitsi vedessä, jossa oli mukana ruotsalainen tenoristi Bernt Rosengren. Kaupallisesti menestyksekkäin oli taas Rosemaryn painajainen, joka jäi Komedan viimeiseksi elokuvamusiikiksi hänen lyötyä kohtalokkain seurauksin päänsä känniläisten kahinassa Hollywoodissa.
Pöyhönen oli tehnyt ansiokasta työtä sovittaessaan Komedan kappaleet Dalindèolle. Mukana oli useita raitoja Rosemaryn painajaisesta, mutta myös Veitsi vedessä-kappaleita muiden muassa kaunismelodinen Crazy Girl. Tämän konserttitoteutuksen teko muistutti paljon elokuvamusiikin tekemistä, sillä kappaleiden kestot oli saatava tarkasti synkkaan taustalla pyörivän visualisoinnin kanssa. Siinä Pöyhönen onnistui hienosti, musiikin ja kuvan vuorottelu sujui sekunnilleen hyvin tehtyjen sovitusten toteutuksessa.
Harvakseltaan esiintyvä Dalindèo tuntui sisäistäneen projektin tärkeyden. sillä bändi soitti todella intoutuneesti pääasiallisimpina solisteinaan tenoria ja huilua soittanut Pope Puolitaival ja trumpetin lisäksi elektroniikkaosaston päävastaavana toiminut Jose Mäenpää. Oikeutetusti sai tilaa myös bongomies Rasmus Pailos. Yllätysvieraana oli Pöyhösen kuulutuksen mukaan puolalainen vahvalla tunteella laulanut vokalisti, jonka nimi jäi valitettavasti pimentoon.
Hankkeen laadukkuuden ja sen vaatiman suuren työmäärän takia olisi toivottavaa, että tämä toteutus voitaisiin esittää uudelleenkin. Tällaisena Dalindèon Komeda-tribuutti on näet kuluvan jazzvuoden kiistaton merkkitapaus.
We Jazz 2018: Dalindèo Celebrates Komeda Suvilahden Kattilahallissa 8.12.2018. Valtteri Laurell Pöyhönen, kitara, Petri Puolitaival, saksofoni & huilu, Jose Mäenpää, trumpetti ja elektroniikka, Pekka Lehti, basso, Jaska Lukkarinen, rummut, Rasmus Pailos, lyömäsoittimet
