SaloJazzin perjantai-ilta jatkui Rikala Bar & Grill -ravintolassa, missä soitti noin seitsemän vuotta kasassa ollut D-Booster. Nimivahvasta soittajaryhmästä koostuva kvintetti on esiintynyt varsin harvakseltaan. Osittain se varmaan johtuu siitä, että yhtyeen soittajat ovat tunnustettuja jazzosaajia ja näin vakiinnuttaneet asemansa aktiivisina toimijoina monella rintamalla.
Esitys lähti käyntiin vauhdikkaan rytmikkäästi melodisella rentouttavalla svengillä kappaleella Hotsy Totsy Jari Perkiömäen ryydittäessä baritonisaksofonilla maukasta menoa, minkä jälkeen yhtyeen vetäjä, pitkänlinjan kitaristi ja tohtorismies Jarno Kukkonen esitteli zonk-tyylisen kappaleen In The Air soidessa muut yhtyeen muusikot seuraavasti:
– Meillä on joukossamme useita merkkihenkilöitä. Saksofonien varressa on itse Taideyliopiston rehtori, jazztohtori ja Yrjö-palkittu Jari Perkiömäki.
– Rumpujen takana istuu toinen Yrjö-palkittu, musiikin tohtori, joka on myös tahdittanut mm. UMO Jazz Orchestraa ensi vuonna 25 vuotta, hyvät naiset ja herrat Markus Ketola.
– Mitä olisi tällainen groove-fuusiobändi ilman loistavaa basistia, joka on matkannut kohti Etelä-Suomen jazzelämää pitkän matkan Pohjois-Karjalan perukoilta. Hänen soittoaan on viimeaikoina saatu myös kuulla mm. UMO:n riveissä lukuisten muiden pienyhtyeiden kiinnitysten ohessa, hyvät naiset ja herrat bassossa Juho Kivivuori.
– Tuolla oikealla puolella äärilaidassa häärii iloisten kosketinsoittimien parissa kaupunginvaltuutettu, vai oliko se varavaltuutettu, Turussa tällä hetkellä vaikuttava mies. Hän pyörittää omaa Fredriksson Music levy-yhtiötään muiden tehtäviensä mukaan lukien tohtoriopintojensa ohella. Hyvät naiset ja herrat, Jussi ”Freda” Fredriksson.
Tästä esittelyä jatkoi Jari Perkiömäki: ”D-Booster bändin perustaja, liideri, kaikkien sävellysten tekijä, jazztohtori ja herrasmieskitaristi Jarno Kukkonen.”
Yhtyeestä löytyy siis vankkaa pitkän linjan rutinoitua kokemusta omaavia, 1960-luvulla syntyneitä soittajia, Kukkonen, Perkiömäki ja Ketola sekä nykyään hyvin kysytyt 80-luvun nuoremman polven vahvaa osaamista jo osoittaneet Juho Kivivuori ja monitoimimies Mr. Flame Jazz Jussi Fredriksson. Jos tällä joukkueella ei peli kulje, niin ei millään. Hyökkäys- puolustus- ja maalivahtipeli olivat tosiaan kohdillaan.
Yhtyeen oma originelli ohjelmisto pohjautuu jostain 1970- ja 1980-lukujen aikana kehittyneestä modernista hyvin rullaavasta ja rehevän letkeästä blues- ja funk-pohjaisesta jazzista, mistä löytyi aimo annos perinnetietoisuutta ja menevää groovea maukkaasti yhdistettynä.
Yhtyeen debyyttiäänitteen D-iscon ilmestymisestä on kulunut jo nelisen vuotta, mutta sen sisältämät kappaleet kulkivat jämäkän rehevästi edelleen. Värikkään vaihteleva syke ponnahteli raikkaasti esille yksittäisinä sooloina kuin myös hyvänä vuorovaikutuksena soittajien kesken. Levyn sisältämien kappaleiden ohessa D-Booster ehti kahden setin aikana esittää myös kolme erillistä kantaesitystä, joista ensimmäisenä kuulimme kappaleen Vanished. Ykkössetin päätti levyn aloitusraitana tunnettu Neonlights, missä alkutahdit puhalsi Jari ja siitä koko joukko rynnisti aikamoiseen raivokkaaseen menoon. Hetkeksi olikin sitten helpottavaa siirtyä baarin antimien pariin odottamaan toisen setin puhdistavaa vaikutusta.
Toinen setti käynnistyi uudella kantaesityksellä. Jäätävän jyskyttävästi kulkeneen Outsider -kappaleen kohokohtia oli Jussin raadollisen ruudikas ”kiipparisoolo”. Piano yhdistettynä moogin omalaatuiseen äänimaailmaan sai aikaiseksi säkenöivän riitaisan ulvotuksen oheen revittelevää vongutusta, ujellusta ja röhnöttävää mouruntaa. Maukasta, maukasta kuunneltavaa, sanon minä. Ainakin itseäni se kouraisi syvältä.
Tällaisen riipaisevan purevan esityksen jälkeen olikin hyvä hieman rauhoittua ja siirtyä balladin pariin. Alttosaksofonisti David Sunbornille omistettu viihdyttävä hyvin sunbornmainen kappale oli saanut yksinkertaisesti nimekseen Sun-Born.
Jarno Kukkonen sanoikin, että ”jazzmusiikin säveltäjille tai ehkä paremminkin kirjoittajille, sillä säveltäminen kuulostaa turhan juhlalliselta, on yleensä kappaleiden nimeäminen vaikeampaa kuin itsessään se varsinainen sävellystyö”. Näin kävi seuraavaksi soitetulle kumean soinnukkaalle kappaleelle, mikä oli lopulta saanut nimen Humptsy-Bum. Mitä se lieneekin tarkoittavan on merkityksetöntä, kun soitto jatkui tyylikkäästi jammailevaan tyyliin.
Yhtye jatkoi soittoaan liki puoleen yöhön, mutta jouduin poistumaan aikaisemmin paikalta, joten lopun puolituntisen sisältö jäi kuulematta. Lopuksi oli kuulemma encorena soitettu vielä kolmas kantaesitys, minkä nimeksi oli löytynyt suomalaisittain Toivo.
Letkeä esitys oli osoitus siitä, että vanhemman polven perinteisen jazzin koulukunnan herrojen töppöset ovat löytäneet tiensä rennosti uusille vesille terhakkaan kihelmöivän rytmimusiikin pariin. Mukaansatempaavan mahtavalla energialla rynnistänyt D-Booster osaa svengaavasti säntäävän ja yleisöön menevän rytmikoneen lailla vyöryvän tehokkaan tavan toimia hallitun täyteläisesti ja vaihtelevan ilmeikkäästi.
Sieltä jostain löytyi osuvasti se musiikin sielunelämän ydin kaikkiruokaisen yleisön makuun. Kukkonen on synnyttänyt sellaisen musiikillisen kokonaisuuden, mikä iskee monen genren kuuntelijoihin. Tässä musiikillisessa näytöksessä ei kuulijan tarvinnut kiristellä otsanahkaa, sillä D-Boosterin meno oli villin vapaata ja tiukan puikeaa.
Yhtyeen soittamaa musiikkia voi kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/d-booster
SaloJazz Festival, perjantai 29.9.2017
21.30 Rikala Bar&Grill
D-Booster (Jari Perkiömäki – saksofonit, Jussi Fredriksson – koskettimet, Jarno Kukkonen – kitara, Juho Kivivuori – basso, Markus Ketola – rummut)
