Roscoe Mitchell on ainoa yhä soittava 50 vuotta sitten perustetun chicagloaisen AACM-liikkeessä syntyneen Art Ensemble of Chicagon perustajajäsenistä. Sen myös kuuli Tampere Jazz Happeningin sunnuntaikonsertissa, jota Mitchell dominoi jättäen silti hyvin tilaa myös kanssamuusikoilleen.
Eräällä tavalla AEoC:n tarinassa kehä on nyt umpeutunut, sillä Mitchell oli myös yhtyeen alullepanija. Hän näet kokosi 1967 Chicagossa Art Ensembleksi nimeämänsä kokoonpanon, joka seuraavana vuonna matkasi Pariisiin monien muiden AACM-muusikoiden tavoin ja lisäsi Art Ensemblen nimen perään Chicagon. Mukana olivat etupäässä
erilaisia saksofoneja ja muita puupuhaltimia soittaneen Mitchellin lisäksi trumpetisti Lester Bowie, Mitchellin tavoin laajaa puhallinarsenaalia käsitellyt Joseph Jarman ja basisti Malachi Favors. Lisäksi kaikilla oli sivusoittimina monelaisia kilistimiä. Konserttien happening-luonnetta korosti muusikoiden värikäs pukeutuminen ja kasvojen maalaaminen naamarien kaltaisiksi.
Pariisssa tuollainen herätti tietysti huomiota ja AEoC teki konserttien lisäksi pian myös useita levytyksiä eri yhtiöille, Vuoden 1970 alussa yhtyeseen liittyi rumpali Don Moye. Näin klassinen AEoC:n viisimiehinen kokoonpano oli valmis. Bändi palasi USA:han 1971. Siellä se onnistui solmimaan levytyssopimuksen suuren Atlantic-yhtiön kanssa, mikä lisäsi merkittävästi sen tunnettuutta. Eurooppaan se tuli kesällä 1974 Tuolloin kiertue ulottui myös Poriin, jossa varsinkin Porin teatterin konsertti oli melkoinen elämys jo visuaalisestikin.
Olin silloin Atlanticia Suomessa edustaneessa Scandia-Musiikissa ja sain hyvän syyn tarjota yhtyeelle illallisen. Se oli varsin hauska tilaisuus, jossa erittäin ekstrovertti Lester Bowie puhui jatkuvasti, Moye ja Jarman jonkun verran, vakavan oloinen Mitchell siloin tällöin jotain. Favors ei tainnut sanoa mitään koko iltana. Muut sanoivat, ettei hänestä kannata välittää. Hän kuulema on hieman omalaatuinen.
AEoC toimi enemmän tai vähemmän säännöllisesti 1990-luvun loppuun, vaikkakin Jarman jäi pois vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 1999 Lester Bowie kuoli ja bändi jatkoi kolmimiehienä, kunnes Jarman tuli takaisin 2000-luvun alun levyille ja kiertueille. Seuraava tragedia yhtyeelle oli Malachi Favorsin kuolema keväällä 2003. Hänen tilalleen basistiksi tuli Tampereellakin nyt ollut Jaribu Shahid. Seuraavana vuonna yhtye kävi Porissa silloin viisimiehenä mukanaan trumpetisti Corey Wilkes.
Nyt Art Ensemblessa soittavat myös monissa Mitchellinkin kokoonpanoissa soittanut AACM-veteraani trumpetisti Hugh Ragin, sellisti Tomeka Reid, Shahid, afrikkalaisia lyömäsoittimia käsittelevä Dudu Kouaté ja tietysti Famoudou Don Moye.
Runsaan tunnin pituinen konsertti alkoi Mitchellin pitkällä soololla, jossa vanha (78 v) herra osoitti hallitsevansa kiertohengityksen lisäksi myös torvensa perin pohjin ja puhalsi siitä ulos sellaisia ääniä, joita ei uskoisi olevan olemassakaan. Soolon aikana muutkin tulivat vähitellen sisään saaden myös tilaa omille sooloilleen. Vaikka kokonaisuus kuulosti välillä lievästi kaoottiselta, esityksessä oli silti sopraanoa, sitä pienempää kirkuvaäänisempää sopraninoa ja lopuksi vielä alttoa soittaneen Mitchellin ohjailema selvä jatkumo, joka monien vaiheiden jälkeen päättyi tuttuun Oddwalla-teemaan.
Takavuosien AEoC:n konsertteihin verrattuna Tullikamarissa kuultu oli huomattavasti free-pitoisempi. Sinänsä se ei ollut yllätys, koska Mitchellin omakin musiikki on aina ollut vapaahenkisempää kuin esimerkiksi Bowiella oli.
Hyvät soittajat Mitchell on uuteen versioon ottanut. Sellisti Reid on melkoinen taituri, joka kekseliäästi käytti soitintaan, veti välillä jousella, välillä raapi kieliä kynälläkin ati käytti pizzicatoa. Suuren nuottitelineen takana piilossa ollut Ragin on vahva trumpetisti, jolla myös torven ylärekisteri on suvereenisti hallinnassa.
Shahid ja Moye puolestaan pitivät rytmisen pohjan hyvin hallussaan luoden hyvän perustan muille saaden täydennyksekseen Kouatén afrikkalaiset rytmiset elementit.
Tampere Jazz Happening 4.11. Pakkahuone: Art Ensemble of Chicago.
