Saksofonisti Charles Lloydin kvartetin konsertti heti April Jazzin alkumetreillä oli huikea aikahyppy ja hieno musiikillinen mosaiikki. 75-vuotisjuhlakonsertti oli tunnelmaltaan sydämellinen ja ylös kohottava – ajoin lähes liikuttava. Maestro Lloyd oli itse erinomaisessa soittovireessä ja fokus säilyi kautta hyvinkin monipuolisen sävelvalikoiman. Intensiteetti oli niin huimaavan vahvaa koko konsertin ajan, että moni nuorempi puhaltaja olisi kadehtinut sitä.
Lloyd on jazzin arvostettu, vanha tekijä, veteraani sanan parhaimmassa merkityksessä. Ja hän on ollut kunnioitettu muusikko aina vuoden -64 Discovery -levystään lähtien. Saksofoni soi lämpimin soundein ja mestarin korkeasta iästä huolimatta soitto on teknisesti puhdasta ja äänenkuljetus varmaa. Täytyy oikein ihailla veteraanisaksofonistin soittokuntoa; kävely on jo hieman vaivalloista, mutta soitto erehtymätöntä ja pitkät legatoäänet tuntuvat jatkuvan aivan loputtomiin.
Monet tenoristit pitävät huilua ikään kuin ”kakkossoittimenaan”, mikä ei ole minulle koskaan valjennut – taas yksi monista, näköjään elinikäisistä ongelmistani. Joka tapauksessa hyvätkin tenoristit kuulostavat huilisteina usein melko ”toistaitoisilta” – anteeksi vaan, mutta soitto voi olla kovin pinnallista ja melodiankuljetus rakentuu liian usein melko yksinkertaisille kikoille ja tehokeinoille. Ehkä kitaristien suuresti rakastama ”tiluttelu” usein täyttää vastaavia mittapuita toisella instrumentilla.
Lloydille tämä ei ole ongelma. Hän on liian kova nimi ja kokenut muusikko alentuakseen halpaan kikkailuun ja tekniseen lirutteluun, vailla varsinaista sävelsisältöä. Huilu ja unkarilainen puupuhallin, taragato, soivat sävelmällisesti ja täydesti hänen käsissään.
Lloyd kehittyi jazzin huippunimien kanssa soittaen henkeväksi improvisoijaksi. Hän on yhdistellyt ennakkoluuttomasti eri tyylisuuntia ja myös jazzin ulkopuolisia osa-alueita, mikä oli helppo kuulla myös April Jazzin konsertissa.
Espooseen maestro toi huikeassa vedossa olevan kvartettinsa; Reuben Rogers, kontrabasso, Gregory Hutchinson, rummut, ja keskeistä solistivastuuta kantanut pianisti Jason Moran. Kukin on omalla alallaan maailman huippua. 2011 jazzkriitikot valitsivat Moranin DownBeatin äänestyksessä ykköseksi kolmessa eri kategoriassa.
Konsertin aloitus, ilman rytmiryhmää, oli sykähdyttävä akustinen tuokio Moranin ja maestro Lloydin kesken. Bändin musiikilliset struktuurit toimivat loisteliaasti; svengi kulki vaivattomasti ja mutkattomasti.
Mestarin lyyrisessä tenorisoundissa saattoi aistia teknisen taituruuden ja omailmeisen tunteen, jonka syvällinen musiikin tuntemus ja pitkä elämänkokemus tuottavat. Soitossa oli kuultavissa vaikutteita Coltranen jazzperinnöstä ja soittotavasta, ja luonnollisesti myös näytteitä Lloydin pitkään jatkuneesta etnisestä etsinnästä. Voisiko sulavalinjainen ja toisinaan varsin helppotajuinen kuviointi olla myös seurausta takavuosien pop- ja rock-kokemuksista? Mene, tiedä, hieno kokemus joka tapauksessa!
Charles Lloyd diskografiaa:
1964 Discovery! The Charles Lloyd Quartet
1965 Of Course, Of Course
1966 Dream Weaver (SD 1459)
1966 Forest Flower (SD 1473)
1967 Love-in (SD 1481)
Journey within (SD 1493)
In Europe – Molde Norway (SD 1500)
1968 Soundtrack (SD 1519)
The Best of The Charles Lloyd Quartet (SD 1556)
In the Soviet Union (SD 1571)
1984 A Night in Copenhagen
April Jazz, Tapiolasali ke 24.4. klo 19.30
Charles Lloyd Quartet, 75 -vuotisjuhlakonsertti
Charles Lloyd, saksofoni, huilu, taragato; Jason Moran, piano; Reuben Rogers, basso; Gregory Hutchinson, rummut
