Jazzkaaren lauantai-illan kuuden konsertin sarjasta valikoitui pianisti Jan Lundgrenin lisäksi kuunneltaviksi norjalainen soolobasisti Steinar Raknes ja hurja Sooäär – Björkenheim Quartet. Ensimmäinen Vaba Lavan pimeydessä, toinen Punase Majan tungoksessa.
Raknes osoittautui erittäin omaperäiseksi basisti laulajaksi, joka käytti hyväkseen niin elektroniikkaa taustojen tekemiseksi kuin lankkiharjaa että polvillaan tallamikkiin vihellyspuhaltelua. Hyvin erikoislaatuinen tyyli tuottaa musiikkia… bassolla.
Raknes oli koonnut vaikutteita kappaleisiinsa laajalta sektorilta, niin isoäitinsä perinteistä tai Argentiinassa viettyämistään ajoista. Viimemaintusta lie peräisin myös hänen esiintymisasunsa, joka toi mieleen paikalliset karjapaimenet.
Ilse esitys oli ensi alkuun makoisaa kuultava ja ihmeteltävää, kuinka bassosta sai irti kaikenlaista sointia. Ja kuinka monitahokas ”työkalu” se lopunperin on. Melodisista soitannasta hypättiin välillä vapaan ilmaisun villiin maailmaan ja freejazzin syviin koukeroihin, joista pulpahdettiin jälleen melodiseen lauluun ja paksukielten pompotukseen.
Loppupuolella esitys alkoi kuitenkin puuduttaa, sillä eväät olivat tavallaan loppuunsyödyt ja konsertti alkoi kiertämään samaa kehää, toistaen jo kuultua.
Kokonaisuudessaan kuitenkin erittäin mielenkiintoinen esitys. jonka Raknes esitti todella sielukkaalla intensiteetillä. Hieno soolosuorite.
Väkevää Davismaista jazzrockia
Punaseen Maja raplingit ropisivat, kun upea kitaristiparivaljakko Jaak Sooäär ja Raoul Björkenheim pistivät keppinsä mouruamaan täydellä teholla. Ei siis volyymilla, vaan teholla, sillä salin takaosassa desipelimittari ei juuri värähtänyt huippukohdissakaan yli 95 dpi lukeman.
Oli hieno katsella ja kuunnella kahden mestarillisen kitaristin sooloilua, parisoittoa ja kaksintaisteluja. Todella hienoa herkkua, jota tukivat kappaleiden sieluun sopivalla tavalla basisti Henno Kelp ja rumpali Rauno Pella.
On vaikea pistää herroja kitaristeja mitenkään paremmuus- / arvojärjestykseen, sillä soitto sujui molemmilta loistokkaasti. Lavaesiintyminen ei ollut nuorten soittajien normikouhkaamista, vaan “vanhojen herrojen” liikehdintä ja ilmeet sopivat esitettyjen kappaleiden tyyliin. Tietyt notkistukset ja perusväännöt aaltoilivat soiton myötä ja kasvojen ”happihaukkailut ” kertoivat tatsista, jolla he kuusikielisiään komensivat.
Nyt siis soitettiin ja musisoitiin taidolla. Ei millään lavapelehtimisellä eikä älyttömällä äänivolyymilla. Siitä kiitos myös koko Jazzkaren ajan hienosti toimineelle äänitekniikalle.
Totaalisen järisyttävä, mutta hienon aistikas konsertti, joka olisi varmasti toiminut myös Vaba Lavan puolella, jossa yleisölle olisi ollut enemmän tilaa. Mutta hyvä näinkin, sillä oma Jazzkaar -matkamme sai Sooäärin ja Björkenheimin myötä oivan hienon päätöksen. Tosin tarjontaa olisi vielä ollut lauantaina parin konsertin verran ja sunnuntaina omansa. Mutta festivaaliväsymys otti omansa…
Jazzkaar tarjosi jälleen totuttuun tapaansa huiman musiikkikattauksen, siitä kiitos festivaalin äidille Anne Ermille. Telliskiven kaksi konserttipaikkaa, Nordea Konserdimaja sekä lukuisat päiväkonsertit Tallinnassa ja sateliittikonsertit muualla Eestissä tekevät Jazzkaaresta todella ison tapahtuman. Harmi vain, että suomalaisia kuuntelijoita paikalla näkyi harvalukuisesti.
Steinar Raknes
Lauantai 30.4. klo 19.00 Vaba Lava, Tallinna
Steinar Raknes bass, vocal
Sooäär – Björkenheim Quartet
Lauantaina 30.4. klo 20.30 Punane Maja, Tallinna
Jaak Sooäär guitar, Raoul Björkenheim guitar, Henno Kelp bass, Rauno Pella drums
