Baltic Jazz Taalintehtaalla houkuttelee vuosi vuodelta väkeä korkealaatuisella ohjelmatarjonnalla, oheispalveluilla ja merellisellä ympäristöllä. Antti Sarpilan johdolla paikalle saapuu jazzin kärkikaartia ja aina joukossa on joku yllätyskin. Esiintymispaikkoja on vuosien varrella hieman vaihdeltu. Nykyisin käytössä olevat Puisto ja Verstas ovat sopivan kokoisia ja roudaaminenkin on helpompaa, kun venueita ei ole joka puolella kylää. Toki jazzkadun laavakin oli käytössä ja kirkko, Söderlångvikin kartano sekä Bio Pony, joten onhan niitä edelleen, mutta ei enää telttaa ja Verstaan puistoa.
Tänä vuonna allekirjoittanut ja Koljosen Martti osallistuivat lauantain puistokonserttiin. Lavalle nousivat Jukka Perkon Hurmio, SUMU Big Band kera Sarpilan ja Scott Hamilton Quartet. Puistoon mahtuu mukavasti tuhatkunta jazzaria, osa penkeillä osa piknikille ja osa puiston perälle ravintola-aitaukseen.
Baltic Jazz festivaalikin on noussut samaan sarjaan suurten kanssa. Ensimmäisen kerran tarkastettiin vieraiden kassit ja pussit heidän saapuessaan konserttialueelle. Aika moni antoi äänensä ”Kanki”-Kaikkosen aloitteelle, toivottavasti menee läpi.
Jukka Perkon Hurmio 2.0 kokosi lavalle viisi taitavaa muusikkoa. Ville Vannemaan barska ja Kasperi Sarikosken pasuuna kutoivat tutuista tangoista ja muista iskelmistä sävelkudelmaa.
Yhteissoittoa oli varmasti harjoiteltu, mutta kuitenkin paljon tulkinnoissa oli annettu tilaa hetken oivalluksille. Komppipari Antti Lötjönen ja Teppo ”Smile” Mäkynen takasivat varman etenemisen. Tuli mieleen räsymaton kutominen, jossa basso ja rummut muodostivat loimen ja puhaltajat kuteen. Ainekset olivat tutuista kaikkien tuntemista melodioista, joita yhdistellen syntyi uutta.
Hurmio-tangolla aloitettiin ja sehän sopi, vielä kun samaan aikaan menossa oli Seinäjoen kisat. Metsäkukkia- valssi kelpasi myös jazz-valssina.
”Melankolista, kaihoisaa vaan ei surullista, mutta aina totta”, sanoi Jukka Perko ja uskottavahan se oli. Siks oon mä suruinen sutikompilla, välillä tuplafiiliksellä oli hieno.
Lötjösen soolonumero oli Tulisuudelma ja tempo varmasti yli 200. Sä muista minua silloin toi Perkon mieleen kaverinsa isän joka asui dementia-kodissa.
Häneltä kysyttäessä miten menee, vastaus kuului, että ”hyvin täällä tapaa jatkuvasti uusia ihmisiä ja on täällä muitakin hyviä puolia, se että täällä tapaa uusia ihmisiä”. Poika varjoisalta kujalta päätti tunnin setin.
Sitten lavalle roudattiin nuottitelineitä ja tuoleja pien sinfoniaorkesterin verran. SUMU Big Band on kunnianhimoinen projekti ja tällä kertaa kokoonnuttiin Antti Sarpilan kirjoittaman materiaalin merkeissä.
Täysikokoisen big bandin lisäksi lavalla oli jousiorkesteri, kaksi kontraa, sellot altot ja pitkälti toistakymmentä viulua. Rami Koskinen johti vähäeleisesti isoa ryhmää johon osassa kappaleita liittyi 4-henkinen lauluyhtye.
Kappaleet olivat Antin muista yhteyksistä tuttua ohjelmistoa niin oopperalevyltä kuin yhteistyöstä Johanna Iivanaisen kanssa.
Laulusolisteina vuorottelivat Emmi Raasumaa, Sofia Autio, Elisa Ockenström ja Ari Setälä. Karjalan kunnailla oli omistettu Putinille ja Mustat silmät tällä kertaa Robert Heleniukselle ja Ingemar Johannsonille.
Hyvät vitsit naurattavat vaikka ne olisikin kuullut aikaisemmin. Karjalan kunnaiden brassikoorus oli eräs setin huippukohdista. Antin uusissa sovituksissa oli paljon päällekkäisiä tasoja ja ne ovat myös miksaajalle haastavia. Kun ohjelmisto esitetään seuraavan kerran sisätiloissa, kannattaa ilman muuta mennä paikan päälle.
Puistokonsertin päätti harvoin Suomessa kuultu vieras. Hans Westerberg muisteli, että Scott Hamilton vieraili 70-luvun lopussa Helsingissä. Vuonna 1982 Porissa Scott soitti Benny Goodmanin kokoonpanossa ja silloin Sarpilan Antti taisi olla 16-vuotias. April Jazzissa Scott oli joskus 90-luvun puolivälissä.
Muita kertoja ei mieleeni tullut, Wade Mikkola kertoi, että 70-luvun fuusiojazzin aikaan kirkkaana valopilkkuna välähteli nuori Scott Hamilton, joka oli silloin eräs Waden harvoista idoleista. Ruotsalaiset ovat aivan eri tavalla ”adoptoineet” Scottin ja siellä hän on vuosien varrella keikkaillut ja levyttänyt lukuisia kertoja.
Peruskvartetti + tenorifoni on jazzin peruskokoonpanoja. Kappaleet ovat tuttuja, melodia, soolot, kasit rumpalin kanssa ja loppuun vielä paluu melodiaan. Tällä metodilla syntyy aina vaan kiinnostavaa materiaalia, silloin kun soittajat tietävät mitä he ovat tekemässä, siis perusjaskaa.
When you still be mine, Shake but don´t break it, Summer Wind, The way you look tonight ovat amerikkalaisen fake-booking peruskamaa. Ruotsalaisuutta edustivat pianisti Arne Magnesen, basisti Hans Backenroth, rumpali Kristian Leth ja Monica Zetterlundin tunnetuksi tekemä Trubbel.
