Kun trumpetisti Avishai Cohen avasi 2014 ensimmäisen We Jazz-festivaalin Aleksanterin teatterissa, kiittelin hänen soittoaan vuolaasti. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän soitti samassa paikassa jälleen We Jazz-festivaalin avauskonsertissa. Ja taas kehumiset ovat paikallaan.
Israelista jo 1990-luvulla New Yorkiin muuttanut Avishai omaa erinomaisen tekniikan. Todella vaivattomasti hän esimerkiksi siirtyilee trumpetin rekisteristä toiseen hyvinkin korkealle, Mutta onneksi hänen soittonsa ylärekisterissä ei ole itsetarkoituksellista briljeerausta, vaan hän käyttää ylärekisteriä varsin maltillisesti.
Cohenin esikuvana pidetään Miles Davista, jonka 60-luku tuleekin mieleen Avishaita kuunnellessa. Davismaista vaikutelmaa tukee myös hänen tiuhaan käyttämänsä harmon-sordiino. Kopioijaksi häntä on kuitenkin väärin väittää. Soveltaja olisi oikeampi käsite.
Ensimmäisessä We Jazzissa Cohenilla oli mukanaan kaksi soittajaa. Tällä kertaa heitä oli kolme: pianisti Yanathan Avishai, basisti Barak Mori ja rumpali Ziv Ravitz; kaikki taitavia israelilaistaustaisia muusikoita.
Cohenin kertoman mukaan hän on soittanut heidän kanssaan yli 30 vuotta. Varsin yhtäjaksoista työskentely ei välttämättä ole ollut, sillä kaikilla heillä on ollut vuosien varrella monenlaisia muitakin bändejä. Oli miten oli, mainiosti heidän yhteistyönsä toimi.
Konsertin pääasiallinen anti koostui Cohenin Aleksanterin teatterissa soittaneen kokoonpanon tekemän tänä vuonna ECM:n julkaiseman Naked Truth-levyn sisällöstä. Tämä Naked Truth on 9-osainen sarjamuotoinen teos, jonka yhtye soitti tauottomana jatkumona.
Levyn julkaisun jälkeen nelikko on heinäkuusta lähtien esittänyt teosta jo melkein parissakymmenessä konsertissa, joten musiikki on selvästi hyvin heidän näpeissään eikä nuotteja lavalla enää tarvita.
Kuulijalle kuitenkin tällaisen erilaisista elementeistä koostuvan jatkumon hahmottaminen on hankalampaa, varsinkaan jos teos ei ole ennestään tuttu. Uskoisin, että Cohenin musiikki olisi avautunut paremmin, jos Naked Truthiin olisi paneutunut etukäteen. Kotiläksyt olisi pitänyt tehdä.
Juniper jaksaa tehota
Konsertin avaajana oli Linda Fredrikssonin Juniper. Tämä viime runsaasti palkitun Juniper-levyn tehnyt bändi on esittänyt levyn kappaleita nyt runsaan vuoden. Ensiesitys oli viime vuonna Tampere Jazz Happeningissa ja sen jälkeen heitä on kuultu lukuisia kertoja festivaaleilla ja konserteissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Edelleenkin Juniperin musiikki tehoaa livenäkin, kiitos Lindan erinomaisten sävyiltään vaihtelevien kappaleiden ja niitä toteuttavien muusikoiden hyvin toimivan roolituksen ansiosta.
Linda on itseoikeutetusti yhtyeen pääsolisti. Erityisen ihailtavaa on hänen baritonisaksofonin soittonsa, jossa sävyjen asteikko ulottuu herkästä balladoinnista todella ärjyyn töröttelyyn. Mutta iloa tuotti myös Tuomo Prättälän upea sielukas pianosoolo, muutenhan hän etupäässä soitti syntikkaa. Samoin basisti Mikael Saastamoisen ja rumpali Olavi Louhivuoren panos niin yhtyesoitossa kuin solisteina oli vahva.
We Jazz-festivaalin avajaiskonertti 27.11 Aleksanterin teatterissa. esiintyjinä Avishai Cohenin kvvartetti ja Linfa Fredriksson Juniper.
