Torstaina keskellä päivää Korpo Sea Jazz oli järjestänyt erikoiskonsertin Korppoon palvelutalon sisäpihalle luomaan tunnelmaa vanhusten päivään. Trio Rainbow -nimen saanut kokoonpano oli varta vasten tätä pienimuotoista konserttia varten yhteen koottu. Soitinyhdistelmänä kitara, trumpetti ja rummut ei muutenkaan ole kovin yleisesti käytetty, joten se loi oman mielenkiintoisen aspektin esitykseen.
”Saaristolaissoittajat” trumpetisti Matias Långbacka ja kaikissa Korpo Sea Jazz -tapahtumissa sen alkuajoista lähtien soittanut kitaristi Luumu Kaikkonen yhdessä rumpali Felix Holmbergin kanssa muodostivat trion, mikä teki ensi esiintymisensä palvelutalon runsaslukuisen yleisön edessä. Paikalle oli tullut myös ulkopuolista yleisö jonkun verran kuuntelemaan tätä ainutkertaista kolmikkoa.
Sen verran paljon paikalla oli kuuntelijoita, että ilmeisesti lähes kaikki palvelutalon asukkaat avustetiin ulos kuuntelemaan jazzin sanomaa. Leppoisa tunnelma vallitsi kauniissa auringonpaisteessa. Hieman yllätyksellistä oli se, että palvelutalon väki tarjoili kesäjuoman mansikoiden kera ja muutakin pientä suupalaa myös meille ulkopuolisille.
Vaikka soittajat tuntevat toisensa hyvin ja ovat soittaneet eri yhteyksissä samoissa ryhmissä, niin tämä trio ei sellaisenaan ollut esiintynyt aikaisemmin. Noin tunnin kestänyttä tilaisuutta varten lähinnä Matias oli laatinut sopivaa materiaalia ja sovituksia esityksen pohjaksi.
Ohjelmisto sisälsi joukon mielenkiintoisia jazzvalintoja, nimet Cole Porter, Charles Mingus, Nat Adderley, Freddie Hubbart kertovat jo paljon.
Jazzin juurilla käytiin Cole Porterin musikaalisävelmän What Is This Thing Called Love myötä. Freddie Hubbartin ohjelmistosta oli poimittu kappale Little Sunflower.
Charles Mingusin agressiivisen jämäkkä blues So Long Eric, oli kirjoitettu ilmeisesti Eric Dolphylle, joka soitti hänen kvintetissään vielä 1964 huhtikuussa, mutta kuoli vain pari kuukautta myöhemmin.
Nat Adderleyn gospel-blues Sweet Emma kertoi New Orleansista kotoisin olleesta pianisti laulajasta Sweet Emma Barettista. Keskellä päivää ei vielä pitäisi nukkua, mutta untenmaille johdatteli yöntunnelmainen Nocturne, mitä on soitettu paljon erilaisina versioina. Loppuun mahtui vielä nopeatempoinen ”kokonaisen ankan aika” Whole Duck Time.
Selkeiden jazzkappaleiden oheen Matias oli sisällyttänyt jazziin sovitettuja saaristolaishenkisiä ruotsinkielisiä lauluja, kuten Så Skimrande Var Aldrig Havet, Så Länge Skutan Kan Gå ja Vem Kan Segla, joista ainakin osa näytti olevan hyvinkin tuttuja paikalla olleille kuulijoille.
Korpo Sea Jazz 2016, torstai 28.7.2016
Korppoon Palvelutalo
13.00 Trio Rainbow
(Matias Långbacka: trumpetti, Luumu Kaikkonen: kitara, Felix Holmberg: rummut)
