We Jazz-festivaali on kunnostautunut paitsi mainion musiikin tarjoajana myös uusien konserttipaikkojen löytäjänä. Itsenäisyyspäivän aattona akustinen jazz valtasi Glo Hotel Artin eli Vanhan Polin, jonka intiimeissä tiloissa soitti kolme laadukasta kokoonpanoa.
Ilta alkoi hotellin kellarissa, jossa Jukka Perkon Tritone tarjosi tunnin ajan päivitettyä bebopia virtuoosimaisella otteella. Perko ja hänen soittokumppaninsa, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Teppo Mäkynen ovat uskomattoman taitavia muusikoita. Niinpä heidän käsittelyssään vanhat, jo kuluneiksi kuvitellut kappaleet ovat saaneet upean tuoreutuksen.
Hyvä esimerkki tällaisesta oli yhtyeen näkemys Night in Tunisiasta. Se alkoi Tepon pitkällä rumpuintrolla, jonka jälkeen Perko ryhtyi soittamaan teemaa väännellen siitä erilaisia muunnelmia. Hän käytännössä pilkkoi kappaleen ja kokosi sen osista uuden teoksen, jossa mm. tempot vaihtelivat.
Intensiivisesti soittanut Perko on todella maailmanluokan altisti, jolla huikean tekniikkansa lisäksi on kyvykkyys rakentaa soolonsa pitkäjänteisiksi hyvin eteneviksi kokonaisuuksiksi.
Tritonen setin jälkeen toiminta siirtyi talon kolmanteen kerrokseen, jossa We Jazzilla oli käytettävissän kolme huonetilaa. Kahdessa oli elävää musiikkia, kolmannessa soivat levyt. Elävästä musiikista samanaikaisina vaihtoehtoina olivat Mikko Innasen Maakuntalaulu-uudistus ja uuden levynsä materiaalia esittänyt Maxxxtet.
Mikko Innanen liikkui provinsseissa
Suomi100-vuoden kunniaksi suomalaisia maakuntalauluja uudistamaan ryhtyneen ja sen merkeissä pitkän koko maan kattavan kiertueen tehneen Innasen kumppanina oli tällä kertaa tuubisti
Petri Keskitalo. Glon keikka oli kiertueen 17. esiintyminen. Se oli myös ilmeisen onnistuneen kiertueen päätöskonsertti.
Konsertin ensijakson aluksi Innanen esitteli omalle kotimaakunnalleen sepittämänsä Itä-Uudenmaan laulun, johon hän hauskasti oli ympännyt monille maakuntalauluille tyypillisiä mahtipontisia ja myös sentimentaalisia melodiakulkuja. Lauluunsa hän oli myös kyhännyt genrelle tyypilliset klisheitä tihkuvat sanat.
Innanen on aina ollut tunnetusti hyvin kekseliäs muusikko. Tämä kekseliäisyys kuului myös hänen työstäessään eri maakuntien lauluja altolla, baritonilla ja sopraninolla. Jotkut hänen versioistaan toimivat yllättävänkin hyvin myös jazzillisina versioina. Erityisen onnistunut tässä suhteessa oli hänen näkemyksensä Kainuun Nälkämaan laulusta. Siitä Mikko rakensi vikkelän hottikappaleen, jossa Keskitalon möreä tuuba tarjosi tuhdin rytmisen pohjan.
Maxxxtet oli opetellut hyvin
Turkulaisen altisti/bassoklarinetisti Max Zengerin kokoama Maxxxtet on suomalaisen jazzin viime vuosien kirkkaimpia valopilkkuja. Nelimiehisessä yhtyeessä soittavat Zengerin lisäksi trimpetisti Tomi Nikku, basisti Teemu Åkerblom ja rumpali Joonas Leppänen. Yhtyeen viime vuonna ilmestynyt esikoislevy oli mielestäni vuoden paras kotimainen levy.
Nyt yhtyeeltä on ilmestynyt toinen levy, Chapter 2, jolta se esitti keikkansa jälkimmäisessä osuudessa viisi kappaletta. Maxxxtetin vahvuuksina oli ensilevyllä mm. Zengerin kirjoittamat hyvät kappaleet, niiden taitava toteutus ja bändin ilmava soundi pianon puuttumisen takia. Nämä vahvuudet ovat hyvin myös säilyneet.
Vaikka yhtyeen kaikki jäsenet ovat mukana monissa muissakin projekteissa, niin silti Maxxxtetiin on selvästi panostettu. Hyvä osoitus tästä oli, että bändi oli opetellut hyvin uuden levyn kappaleet pystyen soittamaan ne konsertissa ilman nuotteja, vaikka kappaleet eivät ole mitenkään simppeleitä kyhäelmiä, vaan enimmäkseen polveilevasti eteneviä, tarkkaan sovitettuja teoksia.
Viidessä kuulemassani kappalessa Zenger käytti enimmäkseen bassoklarinettia, jonka ansiosta Maxxxtetin soundi on persoonallisen tummasävyinen. Solistina tällä instrumentilla Zenger tuo mieleen Eric Dolphyn, joka aikanaan käytännössä lanseerasi tämän soittimen jazziin. Tosin Dolphyn jälkeen instrumentti on ollut käytännössä saksofonistien pelkkä sivusoitin, jota vain silloin tällöin kuulee solistikäytössä. Isoa puhallintaan notkeasti käyttävä Zenger onkin poikkeustapaus.
Myös Tomi Nikku on jatkuvasti kehittyvä trumpetisti, joka on tekniikaltaan hyvä ja ja jonka kirpeät soolot täydensivät hyvin Zengeriä. Erittäin hyvin toimineessa kompissa Åkerblomin roolina oli tiukka perusrytmin ylläpito, kun taas Leppäsellä oli enemmän vapausasteita.
Kaikki kolme kokoonpanoa soittivat akustisesti ilman PA-laitteistoja. Pienissä tiloissa tämä ratkaisu toimi erinomaisesti. Musiikki soi luonnollisesti ilman mikserin välissäoloa. Kannattaa jatkaa tällä linjalla.
We Jazz-festivaali: Glo Hotel Art 5.12.2017.
Jukka Perko Tritone
Jukka Perko, alttosaksofoni, Antti Lötjönen, basso, Teppo Mäkynen,rummut.
Mikko Innasen Maakuntalaulu-uudistus
Mikko Innanen, saksofonit, Petri Keskitalo, tuuba.
Maxxxtet
Max Zenger, alttosaksofoni, bassoklarinetti, Tomi Nikku, trumpetti, Teemu Åkerblom, basso. Joonas Leppänen, rummut.
