– Dresdenin ”Dixie King”, Joachim Schlese (82), yksi festivaalin perustajista vuonna 1971 on tehnyt siitä maailman suurimman perinteisen jazzin festivaalin. Hän päättää aktiivisen uransa juhlavuoden myötä. Yli 50 -vuotta johtajuutta, 50 festivaalia keskeytyksettä. Hän on luonut jotain, mikä on vertaansa vailla maailmassa! Joachim Schlese on kirjoittanut itsensä jazzin historian kirjoihin.
– Tiimimme kunnioittaa aina hänen perintöään ja jatkaa nöyränä Dresdenin Kansainvälistä Dixieland festivaalia, lupasi tapahtuman tiedottaja Hendrik Meyer. – Olen ylpeä saavutuksestani, totesi Schlese vaatimattomasti lehdistötilaisuudessa.
Sunnuntaina 22.5 päättynyt juhlafestivaali oli yleisömenestys. Yli 400 000 dixiefania nautti kahdeksan päivää tunnelmista bratwurstin ja oluen kera.
Joachim Schlese on tuottanut tiimeineen Dresdeniin vuosien varrella 551 yhtyettä 48 maasta. Juhlafestivaaleilla 15.-22.5 esiintyi 42 bändiä kymmenestä maasta, iloinen dixieland soi turuilla ja toreilla 280 muusikon esittämänä 250 tuntia.
– Jouduimme siirtämään vuodelle 2020 suunniteltua tapahtumaa kahdesti koronapandemian vuoksi. Olemme nyt iloisia ja kiitollisia, että saimme vihdoin viettää 50-vuotisjuhlia ja, että fanimme ovat pysyneet meille uskollisina, iloitsi Hendrik Meyer.
– Viime viikkojen hyvän ennakkomyynnin ansiosta monet tapahtumat olivat loppuunmyytyjä. Suuren kysynnän vuoksi lisäsimme vielä uuden tapahtuman lyhyellä varoitusajalla.
– Myös talousvaikeuksien partaalla ollut Dixieland-paraati festivaalin päätteeksi voitiin toteuttaa suunnitellusti. Se oli meille iso ja tärkeä tavoite, jossa onnistuimme yleisön ja fanien ansiosta.
– Kiitolliset ja iloiset kasvot, positiivinen energia, jota kohtasimme kaikissa festivaalin tapahtumapaikoissa, oli meille järjestäjille paras palaute.
Havaintoja pääkonserteista
Kulttuuripalatsissa ei näyttänyt yleisön puolesta olevan kovin kansainvälistä. Loppuunmyyty 1800 hengen sali täyttyi lähinnä keski-iän ylittäneistä saksalaisista dixien ystävistä.
He olivat hankkineet lippunsa jo kaksi vuotta sitten, mutta jaksoivat odottaa sitkeästi koronan läpi. Svengaavaksi oldtime-jazziksi kutsutun livemusiikin sykettä ei voi vastustaa!
Salin äänentoisto oli järjestetty pystyttämällä jokaiselle soittajalle etukäteen erilliset mikrofonit. Tilan luontainen sinfoniaorkesterille optimoitu akustiikka ei tarjonnut parasta mahdollista äänentoistoa. Rytmikäs Dixieland puuroutui aika ajoin, trumpetin ja sopraanosaksofonin kuuluessa äänimaton yläpuolella.
Mikrofonien ohjaus ei myöskään toiminut aivan oikea-aikaisesti. Ensimmäisellä puoliajalla sekä yleisö että esiintyjät tuskailivat huonosti kuuluvan musiikin kanssa.
Toisen puoliajan jälkeen äänikanavien tunnistus mikseripöydän takana oli jo selkiytynyt, vaikka edelleen pianoa, banjoa tai kitaraa kuuli harvoin. Komppi jäi niin sanotusti pimentoon.
Kulttuuripalatsin konsertit juonsi Ulf Drechsel ja esitteli saksalaiseen tyyliin bändit ja kappaleet laajasti. Ulfin isä “Dr. Jazz”, Karlheinz Drechsel (1930-2020) kuului festivaalin perustajiin ja toimi pääkuuluttajana kaikilla festivaaleilla alusta lähtien vuoteen 2019 saakka.
”Dixieland International” pe 20.5.
Jazz Steps Band (H): Michael Supnik (tp), Zoltán Finok (cl, sax), Mátyás Papp (tb), Gabor Cselik (p), Balázs Lázár (g), Péter Chakó (db) ja Bendegúz Varga (dr). www.jazzstepsband.com
Soittajat hallitsivat tekniikan, soolot ja tuntevat nuotit viimeisen päälle Finokin tekemiä sovituksia myöten. Esitetyt kappaleet sekä yhteissoitto oli hieman hiomatonta. Yleisökontakti kärsi, kun muusikot tuijottivat tiukasti nuotteihin.
Nils Conrad and his Amazing Jazzband (NL): Koos van der Hout (tp, voc), Marco Kuipers (ss, ts, cl), Bas van Gestel (tb, voc), Mark van der Feen (p), Richard Endlich (bj), Jos van Bueren (db) ja Nils Conrad (dr). www.ncjazzband.nl
Conrad jatkaa kunniakkaasti oppi-isänsä Huub Janssenin (1937–2008) jalan jäljillä. Janssen oli eurodixien johtavia rumpaleita.
Janssen soitti omien kokoonpanojensa lisäksi legendaarisessa Dutch Swing College Bandissa 25-vuotta.
Bas van Gestel on loistava laulava pasunisti joka osasi kosiskella saksalaisyleisöä mukaan yhteislauluun.
Pianisti Mark van der Feen esitti virtuoosimaista osaamistaan pitkässä Battle Hymn of the Republicista tehdyssä sovituksessa, jonka tyyli soljui sujuvasti gospelista jump bluesin kautta boogie woogieen.
Van der Hout loisti hienossa St James Infirmary -tulkinnasssaan, jossa käytettiin myös trumpetin herkempiä soundeja ja suhuääniä. Nils Conrad soitti itseoikeutetusti häneltä odotetun pitkähkön soolon.
Gunhild Carling & Family (SE): Gunhild Carling, multi-instrumentalisti (mm. tp, tb, harp, fl, ym.), Ulf Carling, Max Carling, Aina Carling, Nanna Carling, Wilhelm Carling, Håkan Persson, Petronella ja Gerd Carling, Mauritz Lindström ja Herman Carling. www.gunhildcarling.net
Kolmensukupolven perhebändi. Nanna otti tilaa tädiltään Gunhildiltä tehden kuulutuksia ja laulaen mm. C´est Si bon. Gunhildin tulkitsema Swedish Tiger, ruotsinkielinen sanaleikki vaikenemisesta meni selittämisestä huolimatta saksalaisyleisöltä ohi, mutta nosti siitä huolimatta tunnelman kattoon.
Yhteisissä jameissa jyvät erottuivat akanoista, jopa rautaisten ammattilaisten soolot olivat varsin keskinkertaisia. Carlingin perhe loisti hienoilla pelimannitaidoillaan ja osasivat parhaiten sopeutua tilanteeseen.
”Kansainvälisen Dixielandin” ohjelmisto oli varsin edustava kattaus nopeatempoisia ragtime-, dixieland-, ja swingkappaleita bluesin ja balladien jäädessä vähemmälle. Yleisön kestosuosikit I wanna be like you ja What a wonderful world saatiin kuulla illan aikana kahdesti. Saksalaisyleisö taipui spontaanisti mukaan musisointiin ja taputtamaan ykkösellä ja kolmosella.
Varsinkin hollantilaisorkesteri yritti sitkeästi kääntää taputukset takapotkuille, eli ns. kakkosneloselle, näyttämällä esimerkkiä onnistuen siinä ehkä parin tahdin verran kerrallaan.
”Das Grosse Konzert” la 21.5.
Allotria Jazz Band (DE): Rainer Sander (cl), lead), Colin T. Dawson (tp. flh, voc), Andrey Lobanov (tp, flh), Mathias Götz (tb), Thilo Wagner (p), Peter Cischeck (b) ja Gregor Beck (dr). www.allotriajazzband.de
Kaksi trumpettia seitsemän hengen jazzbändissä vaatii tiukat sovitukset, jotta ei astuta toisten varpaille. Toisinaan tämä onnistuu, toisinaan ei.
AJB:ssä oli Chicago-tyylin mukaiset, tiukat sektiokuviot, varsinkin Benny Goodmanin big band-tyyliin arratuissa kappaleissa.
Kollektiivisen improvisoinnin aikana vaskien ylipaino tahtoi kostautua Rainer Sanderin klarinetin jäädessä hieman jalkoihin.
Thilo Wagnerin oivalliset, virtuoosimaiset pianosoolot olivat karkkia korville ja nostattivat hymyn koko yleisön huulille.
AJB:n Gregor Beckiä (s. 1958) pidetään yhtenä Euroopan arvostetuimpana rumpalina. Hän on soittanut mm. legendaarisen Chris Barberin (1930–2021) bändeissä seitsemän vuotta. Beck hallitsi nyanssit tarkalla timingillä.
Alice in Dixieland (NL): Marit van der Lei (voc), Suzan Veneman (tp, voc), Anja Nielsen (ts. voc), Mijin Kim (p), Sylvia Maessen (b, voc) ja Lielian Tan (dr). www.aliceindixieland.nl
Suzan Venemanin ammattimaisen heleän kirkas trumpetti kantoi kaikissa rekistereissä ja nosti koko yhtyeen uudelle tasolle. Klarinettia ei jäänyt kaipaamaankaan, sillä Anja Nielsenin tekemät nerokkaat sovitukset kietovat yhteen sekä Andrews Sisters-tyyliset close harmony laulustemmat että rytmiltään ja tyyliltään vaihtelevat instrumentaaliosuudet.
Vokalisti Marit van der Lei puhalsi selkeällä artikuloinnillaan ja kirkkaalla, konstailemattomalla lauluäänellään uutta virtaa ja raikkautta vanhoihin standardeihin. Jopa vanhat, puhkisoitetut dixie-standardit saivat uutta potkua, virtaa ja yleisön innostumaan. Tiedä häntä onko bändin valtavirrasta poikkeavalla sukupuolijakaumalla osuutta asiaan…
Royal Garden Blues, vuonna 1919 sävelletty Original Dixieland Jass Bandin klassikko vaatii normaalisti kolme puhaltajaa toimiakseen harmonisesti ja rakenteellisesti. Mutta niin vain Anja Nielsen onnistui sovituksessaan jakamaan tehtävät tasan trumpetin, saksofonin ja pianon välillä siten, että kokonaisuudesta tuli raikas ja ilmava.
Ain’t she sweet, Marit van der Lein´in noustessa lavalle laulutrio oli täydellinen ja bändin a cappella -ulottuvuus paljastui. Mietimme olisiko Alice in Dixieland vielä nautittavampi kokonaisuus kolmella puhaltajalla, jos van der Lei opettelisi soittamaan klarinettia tai pasuunaa…
Tin Pan Alley-sävelmissä Whispering ja ”Please don’t talk about me when I’m gone” Nielsenin a cappella-sovitustaidot pääsivät oikeuksiinsa. Ikävä kyllä salin äänimiehet onnistuvat pilaamaan nautintoa, sillä vain melodiastemma erottui kompin päällä Venemanin ja Nielsenin laulumikrofonien ollessa aivan liian hiljaisella.
You don’t know how much you can suffer Andrews Sistersin molliballadi päätti setin hieman alakuloisissa tunnelmissa. Edeltävä Who’s Sorry Now olisi ehkä ollut juhlavampi päätöskappaleena. Laulustemmat olivat todennäköisesti taas kappaleen vahvin osuus, mutta valitettavasti eivät kuuluneet yleisöön asti.
Olivier Franc Quintet (F): Olivier Franc (ss, cl), Benoit De Flamesnil (tb), Jean Baptiste Franc (p), Pablo Burchard (db) ja Thomas Racine (dr). www.olivierfranc.monsite-orange.fr
Olivier Franc Quintet tarjosi pelkistetyn, Sidney Bechet’n sopraanosaundin pohjalle rakennetun kokonaisuuden. Kahden puhaltajan yksittäisen soittotaidon varaan rakennettu konsertti oli paikoitellen hieman yksitoikkoista kuunneltavaa, vaikka virtuooseja olivat sekä Franc että pasunisti De Flamesnil.
Kappalevalinnat olivat erikoinen sikermä Bechet’n tuotantoa, Francin omia sävellyksiä ja vanhinta gospel- ja NO-tradia. Kvintetti näytti kyllä instrumentalistien monipuolisen osaamisen, joskin Dixieland-yleisölle olisi kelvannut perinteisemmät poljennotkin Francin diskografiasta.
Dixieturistien “virkatehtävä”
Suomalaisia dixiesoundeja saatiin kuulla Dresdenissä jo neljänsille festivaaleille vuonna 1974 sekä 1976 ja 1980 DDT Jazzbandin tuomana. Vuoden 1976 kokoonpano esiintyi nimellä Finnish Dixieland All Stars, jonka runkona oli DDT:n miehistö.
Sittemmin suomalaista dixietä on kuultu Dresdenissä legendaarisen East Bottom Dixiemenin (1981) ja Polaris Celebration Bandin (1984 ja 1990) esittämänä. Vuonna 2015 Acoustic Dixie Six ja Nina Lindroos hurmasivat Elben rannoilla 45-vuotisfestivaalin juhlayleisöä. Keikka oli AD6:lle jo kolmas kerta Dresdenissä.
Jazzrytmit aloitti Dresdenin festivaalien raportoinnin jo paperilehden aikaan vuonna 1996. Siitä lähtien Dixieturisti Koljonen on ollut mukana lähes kaikilla festivaaleilla “kynän” ja kameran kanssa.
Vuonna 2015 Jazzrytmit ja Suomen PerinneJazz ry järjestivät yhteismatkan, johon osallistui päätoimittaja Osku Rajalan johdolla viitisentoista Jazzrytmien ”matkakerholaista” ja toimituskunnan jäsentä.
Em. ote Niklas Anderssonin onnittelupuheesta festivaalien johdolle pe 20.5 pidetyssä vastaanottotilaisuudessa. Dixieturistit veivät juhlaan Suomen PerinneJazz ry:n, Jazzrytmien ja DDT Jazzbandin tervehdyksen ja onnittelut.
Vastaanottajina festivaalijohtaja Joachim Schlese, mediapäällikkö Hendrik Meyer ja pr-päällikkö Uta Schirmer. Syntymäpäivälahjaksi annettiin parasta suomalaista perinnejazzia mm. Classic Jazz Society All Stars -kaksoisCD ja SPJ:n pinssejä.
50. DIXIELAND FESTIVAL DRESDEN, SAKSA 15.– 22.5.2022
51. DIXIELAND FESTIVAL DRESDEN, SAKSA 14.– 21.5.2023
Teksti: “Dixieturistit” Niklas Andersson ja Martti Koljonen
Niklas Andersson (s. 1973) debytoi Dresdenissä Jazzrytmien toimittaja/valokuvaajana. Hän soittaa trumpettia mm. DDT Jazzbandissa, Reunion Big Bandissa ja liidaa 1989 perustettua Acoustic Dixie Six bändiä. Niklas on Suomen PerinneJazz ry:n sihteeri ja hallituksen jäsen. Siviilissä hän toimii energia-alan tietohallinnossa ja on koulutukseltaan diplomi-insinööri
