Lisäksi omien kokoonpanojen keikat, Svenska Teaternin musikaali, yhteistyöt mm. Panu Savolaisen ja Kirmo Lintisen yhtyeiden kanssa pitävät hänet kiireisenä. Hänet tunnetaan erityisesti Kvalda yhtyeestä, mikä voitti 2004 Young Nordic Jazz Comet pohjoismaisen nuorten yhtyekilpailun.
Kaksi vuotta sitten Aili oli Kvalda yhtyeen kanssa esiintymässä Pori Jazzeilla, eilen hän nousi samalle Klubi-Gardenin lavalle Tribute to Ella ohjelman kanssa.
“First Lady Of Song”, Ella Fitzgerald, on ehkä tunnetuin jazz laulaja kautta aikojen. Hän teki pitkän ja mittavan elämäntyön jazzin parissa lähes 60 vuotta kestäneen uransa aikana. Hän hallitsi laajat äänialat ja hänellä oli poikkeuksellisen hieno taito käyttää äänenväriä ja fraseerata ja improvisoida melodioita. Häneltä ilmestyi useita kymmeniä albumeja ja hänelle myönnettiin aikojen saatossa 13 Grammy palkintoa. “Oh, Lady Be Good!”, “How High the Moon” ja “Flying Home” ovat ehkä hänen suurimpia “hittejään” sekä “Love and Kisses” , mikä oli Ellan ensimmäinen levytys. Hänellä oli tapana sanoa “ainoa asia, mikä on parempaa kuin laulaminen on laulaa yhä enemmän”. Richard Rodgers on sanonut “mitä tahansa hän tekee laulujeni kanssa hän saa kuulostamaan ne yhä paremmalta”.
Eilinen ilta oli tumman uhmaava, sillä sadetta ropisi aika ajoin eikä se todennäköisesti innostanut ihmisiä liikkeelle. Sadetta uhmaten paikalle oli saapunut kuitenkin joukko innokkaita kuulijoita. He saivat kuulla kaksi settiä nautittavaa Aili Ikosen esitystä, mikä sisälsi ainoastaan Ellan aikoinaan tunnetuksi tekemiä ikimuistoisia jazzlauluja. Aili on perehtynyt suurella intohimolla Ellan tuotantoon. Laulujen valinta ei ole varmasti ollut helppoa, sillä Ellan tuotanto oli niin valtavan laaja.
Ailin taustayhtyeenä soittavan kvintetin basisti Mikko Pellinen on sovittanut kaikki sävellykset tätä projekti kokoonpanoa varten. Muut yhtyeen soittajat ovat myös nuoren polven jazzmuusikoita pianisti Tuomas Juhani Turunen, trumpetisti Janne Toivonen, saksofonia ja huilua soittava William Suvanne, sekä rumpujen takana juuri äskettäin JAPA:n myöntämällä Erik Lindström rahaston vuosittaisella stipendillä palkittu Mikko Arlin.
Ailin esittäminä kuulimme mm. They Can’t Take That Away From Me ja The Lady Is a Tramp. Tyypillisiä Ellan esityksissä olivat erilaiset Songbook laulukokoelmat, joita eri säveltäjät olivat tuottaneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Yksi tällainen kappale oli, Love For Sale, Cole Porterin Songbook kokoelmasta. Laulu herätti aikoinaan närkästystä eikä sitä saanut aikoinaan aina edes esittää, sen sisältämän kyseenalaisen tarinansa vuoksi. Nykyään tämä standardi on yleisesti kuultu ja sen tulkitsi Aili omalla näyttävällä tyylillään Porin hämärtyvässä illassa. Ellan Songbook levyt tehtiin pääsääntöisesti 1950-luvulla ja yksi tällaisista oli Ellingtonin In a Sentimental Mood. Seuraava Ailin valinnoista Dizzy Gillespien Night In Tunisia käänsi rytmit mukavan letkeästi lattaripohjaiselle groovailulle.
Aili Ikosen hallitsee laajan kirjon äänialueita ja ääni on omalla tavallaan muutenkin hyvin instrumentaalinen. Koko esitys oli niin jazzillinen kuin yleensä voi olla. Ellan laulujen tulkinta sujui luontevasti ja taitavana jazzin osaajana hänen scat laulunsa soljui maittavan nautinnollisesti.
