Lauantai-iltapäivän päätteeksi siirryttiin afrokuubalaisien rytmien pariin. Ranskalainen uusi pasunistitähti Fidel Fourneyron haaveili ja suunnitteli pitkään hanketta toteuttaa jonain päivänä jazzin ja kuubalaisen musiikin yhdistämiseksi. Hän muutti Pariisiin vuonna 2006 saadakseen jazz- ja improvisoidun musiikin opiskelunsa päätökseen ja suunnitteli yhteistyökuvioitaan. Fidel vieraili useita kertoja Havannassa, missä hän rakastui paikalliseen rumbamusiikkiin, sen rytmisyyteen ja mahdollisuuksiin hyödyntää improvisaatiota.
Kuubalainen rumba syntyi afrikkalaisten orjien jälkeläisten ja valkoisen alemman sosiaalisen luokan keskuudessa Espanjan siirtomaavallan aikana. Rumbasta kehittyi elämäntapa, kokonaisen kulttuurin juhla, missä musiikilla, tanssilla ja sosiaalisella toiminnalla oli oma paikkansa. Iso ranskalais-kuubalainen orkesteri ¿Que Vola? on tulos tästä hankkeesta.
Fidel Fourneyron on musiikissa mukana kuitenkin monella muullakin alueella. Trionsa kanssa hän keikkailee ja viihdyttää 50-luvun standardeilla. Jäsenyys isossa Orchestre Nationale de France -bändissä puolestaan osoittaa hänen laaja-alaisuutta. Jatkuvasti Trionsa kanssa liikkeellä oleva Fourneyron on ehtinyt julkaista pari levyäkin ja kolmas on tulollaan. Vuonna 2015 julkaistu High Fidelity -albumi oli sooloteos.
¿Que Vola? tarkoittaa suomeksi Miten menee? Tällä yksinkertaiselta kuulostavalla kysymyksellä Fourneyron käynnisti 10-henkisen orkesterin vauhtiin ja tuntui siltä, että heti oli kirivaihde päällä. Orkesterissa puhalsi edustava joukko ranskalaisia eturivin jazzsoittajia, joista päällimmäisenä tuli esille neljän kopla puhaltajia, minkä muodostivat yhtyeen johtajan lisäksi altto- ja baritonisaksofonisti Benjamin Dousteyssier ja tenorisaksofonisti Hugues Mayot sekä trumpetisti Aymeric Avice. Rytmin koossa pitivät lisäksi rumpali Elie Duris, Fender Rhodesia käskytellyt Bruno Ruder ja kontrabasisti Thibaud Soulas.
Eturivissä hurjaa menoa vauhdittivat kolme kuubalaista Osain de Monte Cuban -ryhmässä vaikuttavaa lyömäsoittajaa Adonis Panter Calderon, Barbaro Crespo Richard ja Ramon Tamayo Martinez, jotka takoivat hiki päässä congarumpujaan ja välillä sylissä pidettäviä käsirumpuja.
Tässä hurjassa kiihdytyksessä kuubalainen rumba ja ranskalainen jazz taipuivat yhdeksi massaiseksi kokonaisuudeksi, mitä vahvistivat ajoittain mukaan tullut syöksähtelevän yllättävästi mukaan sukeltava huutolaulu ja varsinkin puhaltajien ja kuubalaisten congarumpujen taputtelussa esille tullut jatkuva vapaasti irtiottoja hakeva villi ryöstely ja liihotteleva improvisoitu soitto.
Ennakkoluulot eivät aina ole tiedon väärtti. Päässäni kolkutti nimittäin ennakkoon ajatus, että kyseessä olisi vain päättömän härskisti seikkailevasta ”biletys”-bändistä. Heti ensimmäisestä vauhtikappaleesta alkaen tuli vähän skitsofreeninen olo, sillä taisinpa olla täysin väärässä, sillä puhallin-nelikko osoitti välittömästi olevansa alan miehiä, jotka tekivät ammattimaisella ylpeydellä hyvää jälkeä. Varsinkin sooloissa ulostulot olivat maukkaita, tehokkaita ja täynnä runsaasti vaihtelevaa värikkyyttä.
Tietynlaista omintakeisuutta lisäsi myös se, että mukaan mahtui yllättäviä pieniä yksityiskohtia, kuten hetki, jolloin kontrabasisti Thibaud Soulas otti koko lavan haltuunsa omalla soolollaan, minkä aikana muu porukka siirtyi lavalta sivuun. Toinen vastaavanlainen tilanne syntyi, kun Bruno Ruder antoi Fender Rodesille kyytiä vain basistin ja rumpali Elie Durisin tahkotessa taustaa soittoon muiden poistuessa sivummalle. Lisäksi yksi kuubalaisista perkussionisteista Ramon Tamayo-Martinez nousi ylös ja tuli eteen esittämään pienen näytteen siitä miten kuubalaiset rytmit otetaan vastaan tanssien. Tällaiset pienet nyanssit toivat mukaan virkeätä lisäsävyä ja vaihtelevuutta yhtyeen kokonaispakettiin.
Saman massan yletön purku, junttaus ja jalanvaihtojumppa yhtenäiseksi survosriekunnaksi eivät tulleet enää mieleen. Toiminta oli energisen kypsää, selkeää ja siitä huokui vahva suunnitelmallinen ote, soitossa oli rytmi kohdillaan ja sitä alkoi kuunnella riemumielellä. Tämän tyylinen meno saa nuoremman polven ainakin innostumaan ja liikkeelle ehkä se viitoittaa samalla tietä myös muunlaisen jazzin pariin, onhan siinäkin hyvät puolensa.
Myönteistä aikaansaavaa asennetta koko setin ajan ylläpitäneet nuoret ranskalaiset jazzmiehet yhdessä kolmen kuubalaisen perkussionistin kanssa yhdistivät menestyksekkäästi oikeastaan kolme erilaista musiikkimaailmaa, jazzin, rumban ja länsiafrikkalaisen musiikin sykkeen. Rytmirumbaa työstettiin tehokkaan vetovoimaisesti, mikä oli hyvin aistittavissa myös yleisön reaktioista. Kaikki tuntuivat olevan haltioissaan, niin nuorempi kuin vanhempikin väki tuntuivat ottaneen esityksen mielihyvällä vastaan.
Tampere Jazz Happening 2018
Pakkahuone iltapäiväsessiot lauantai 3.11.2018
17:30 ¿Que Vola? (FR/CU) (Adonis Panter-Calderon – percussion, Barbarito Crespo-Richard – percussion, Ramon Tamayo-Martinez – percussion, Fidel Fourneyron – trombone, Aymeric Ayice – trumpet, Hugues Mayot – tenor sax, Benjamin Dousteyssier – alto sax, baritone sax, Bruno Ruder – Fender Rhodes, Thibaud Soulas – double bass, Elie Duris – drums, Pierre Favrez – sound)
