Kun Tampereella esiintyi syksyllä 2014 harvinaisen omaperäinen kahden puhaltajan ja kahden rumpalin muodostama brittibändi Sons of Kemet, niin ensimmäisenä oli mielessä kuunnella uudestaan vuonna 2007 muhkeasti esiintyneen Polar Bear -rumpalin Sebastian Rochfordin työskentelyä. Entuudestaan itselleni tuntemattoman yhtyeen vetäjä tenorisaksofonisti Shabaka Hutchings jauhoi kuitenkin yhtyeen räväkkään menoon saaden yleisön puolittain villiintymään aika-ajoin kuulunein riemunkiljahduksin.
Nyt samainen herra johti lauantai-iltapäivänä Kirjurinluodon Lokkilavalla uutta yhtyettään Shabaka & the Ancestors monipuolisella ohjelmistollaan rempseän riehakkaasti välillä jäähdytellen rauhallisesti.
Lontoolaisella Hutchingsilla on tiivis yhteys eteläafrikkalaisiin soittajiin, joihin hän tutustui soittaessaan Johannesburgissa ja Kapkaupungissa. Ancestors -muusikot, joiden kanssa hän muodosti tämän yhtyeen, ovat sieltä kotoisin. Yhtye esiintyy kooltaan hieman vaihtelevasti kvintetistä septettiin. Porissa lavalla oli sekstetti.
Yhtye on julkaissut “Wisdom of Elders” -albumin viime vuonna, mikä sai runsaasti huomiota osakseen jazzpiireissä. Tuloksena oli yhden ainoan päivän aikana äänitetty spirituaalisen jazzin muotovalio.
Etelä-afrikkalaisten vaikutteiden lisäksi musiikilliseen koostumukseen on otettu vivahteita Sun Ra Arkestran värikästä muhennosta. Sen voi hyvin ajatella olevan luontevaa, sillä Shabaka Hutchings soittaa vierailevana muusikkona myös tässä yhtyeessä. Näin kävi myös Porissa Lokkilavan päätöskonsertissa, kun Sun Ra Arkestra tuli lavalle.
Virkeän rytmisesti monivivahteista musiikkia esittänyt Shabaka & the Ancestors loi innostuneen ilmapiirin, mikä tuntui tarttuvan yleisöön. Hutchingsin tenorin ja alttosaksofonisti Mthunzi Mvubun raikkaan ennakkoluulottoman vahvan puhalluksen saattelemana soitto liehahti reippaaseen vapaaseen liitoon kuin taivaan linnut. Kun siihen lisättiin laulaja Siyabonga Mthembun spirituaalisia lauluosioita ja räväkkää afrorytmilaukkaa rumpali Tumi Mogorosin, perkussionisti Gontse Makhenen ja Ariel Zomonskyn toimesta, niin yleisöystävällinen afrofuturistinen rytmipata alkoi porista.
Minua kuitenkin alkoi ärsyttää taas tärkeilevän miksaajan toiminta, minkä tuloksena saatiin aikaiseksi niin kova äänentuotto, että oli pakko poistua paikalta taaemmaksi ja joksikin aikaa koko alueelta. Kaiketi tämä on nykytapa saada yleisöä villiintymään ja heilumaan lavan eteen, jolloin varsinainen musiikki menettää merkityksensä ja tarkoitus on vain tehdä bilemusiikkia. Eiköhän se riittäisi, että tätä tehdään Päälavalla ja Jokilavalla jo nyt kaiken aikaa.
Lokkilava lanseerattiin ymmärtääkseni uudestaan kuuntelujazzia varten, nyt tilanne näyttää muuttuvan tältäkin osin, kun toimitaan vain bailauksen ehdoilla. Tämä ei ollut nimittäin ainoa esitys, missä näin kävi. Musiikin kuuntelun tarkoitus ei kaiketi pitäisi olla se, että korvatulpat päässä pitää kulkea kaiken aikaa. Tällä tavalla musiikista ei enää pysty nauttimaan sen oikealla tavalla. Tuloksena on vain jo nyt kuurojen miksaajien lisäksi vuosien saatossa lisää kuuroja ihmisiä, joilla oli joskus hauskaa lavan ääressä, mutta jotka eivät kuule toisen puhetta myöhemmällä iällä.
Jos tämä suunta jatkuu, niin ainakin itse taidan tulevina vuosina kuunnella vain ilmaislavan tarjontaa, sillä siellä tuntui koko viikon äänentoiston olleen järkevällä tasolla ainakin niiltä osin mitä jazzmusiikkiin tuli. Populääriaineksia en kuunnellut.
Pori Jazz 2017 lauantai 15.7.2017
Lokkilava
16:15 Shabaka & the Ancestors
