Pori Jazz 2015 käynnistyi tänään 11.7. puoliltapäivin täydellä teholla Jazzkadun lavalla. Ilmaisesityslava oli nyt eri paikassa kuin aikaisemmin oli totuttu. Tänä vuonna lava ei ole entisessä paikassaan Raatihuoneen viereisen Teatterikadun mäen varrella, vaan jazzkadun Raumansillan puoleisessa päässä. Ensimmäistä konserttia oli tullut kuuntelemaan suuri joukko ihmisiä, joista iso osa joutui seisomaan paikalla. Yleisön keskuudessa kuului napinaa asiasta ja ihmeteltiin, miksi lavan paikka oli tarvinnut muuttaa. Aika paljon tuli kritiikkiä tämän suhteen. Kieltämättä vanha paikka tuntui ideaalilta sijainniltaan ja ennen kaikkea siellä oli hyvä näkyvyys lavalle.
Ilma oli poutainen ja viileähkö, kun tuuli vielä aika voimakkaasti. Tuuli humisi myös kovaäänisten kautta ja vaikutti varmasti esityksien kulkuun varsinkin ensimmäisen orkesterin aikana. Tällä oli varmasti merkitystä myös yleisön negatiiviseen suhtautumiseen esityspaikan valinnan suhteen. Entiseen paikkaan tuuli ei koskaan päässyt suuresti vaikuttamaan, se oli sen verran suojaisemmassa paikassa. Omasta mielestäni lavan paikan vaihto ei ole hyvä vaihtoehto, mutta ymmärrän toisaalta, että kaupalliset aspektit joudutaan järjestäjätaholta aina myös ottamaan vaakakuppiin.
Kuten niin monta kertaa aikaisemmin, Jazz Street Stagella avauksen suoritti alkujaan vuonna 1971 porilaisten jazzharrastajien perustama ja nyt uutta hektistä kauttaan elävä Pori Big Band.
Orkesterin 23 hengen soittoryhmää ja kolmen laulajan muodostamaa ydinporukkaa luotsaa tänä päivänä taiteellisena johtajana ja tuottajana toimiva Juha Unkila. PBB:ssä soittaa nykyään nuoria musiikin opiskelijoita ja vähän aikaa sitten opintonsa päätökseen saaneita uusia nousevia kykyjä. Vanhaa konkarikaartia on toki mukana edelleen noin puolet orkesterin kerrallaan lavalla olevasta 19-henkisestä kokoonpanosta. Avauskonsertissa Juha Unkila toimi sekä soittajana saksofonisektiossa että konsertin juontajana.
Aloituksena kajahti ilmoille Thad Jonesin Backbone, jonka solisteina soittivat saksofonisti Mika Kojo, pasunisti Pete Nuotio ja trumpetisti Katri Tuominen. Stan Kentonin orkesterin ohjelmistosta oli kappale A Little Minor Booze. Quincy Jonesin säveltämässä Hard Sock Dance -kappaleessa esillä olivat kitaristi Timo Jauhiainen, pianisti Tuomo Vähä-Pesola ja pasuunasoolon puhalsi Greg Note. Samassa yhteydessä tuli esiteltyä rumpalina tällä kertaa toiminut Antti Kuntonen.
Big Dipper oli omistettu Jyrki Kankaalle ja kappaleen PBB esitti hyvin jamihenkiseen tyyliin, onhan Jyrki aina ollut jamien puolestapuhuja. Pientä kilpapuhalluksen jamimeininkiä kappaleeseen toivat Greg Note ja vierailijana lavalle noussut Jari Perkiömäki, jotka pyrkivät puhaltamaan toisiaan suohon.
Tämän kilpajuoksun jälkeen hieman hiljennyttiin ja siirryttiin lauluosuuksiin. Ensin lavalle nousi Mika Lahnajoki, joka lauloi kaksi kappaletta, joista toinen oli Frank Sinatralta tuttu Come Fly With Me. Sen jälkeen Hilkka Mäkitalo tuli lavalle ja he lauloivat yhdessä dueton I Won’t Dance. Mika ei onnistunut laulun sanojen mukaisesti tanssimaan Hilkan kanssa. Kuumetta tuntui kuitenkin nousseen, sillä Hilkka lauloi vielä muhkeasti kabaree-tunnelmissa kappaleen Fever. Sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältänyt matka jatkui kappaleella I’m Gonna Live Till I Die. Loppuhuipennukseksi Unkila sanoi löytäneensä PBB:n ohjelmistosta vielä yhden kappaleen. Se oli vähän uudempaa tuotantoa, Gordon Goodwinin Big Phat Bandin The Jazz Police. Vauhdikkaan rullaavasti edenneen ja suurella Big Band -pauhulla kulkeneeseen kappaleeseen olikin hyvä päättää tämä konserttiosuus.
Pori Jazz 2015
Jazz Street Stage, lauantai 11.7.
12:00 Pori Big Band
