{multithumb thumb_width=200 thumb_height=200 thumb_proportions=crop border_size=2px border_color=#ffffff border_style=solid num_cols=5 caption_pos=below}
Eva K. Bjerga Haugen on 27-vuotias norjalainen laulaja Stavangerista. Hänellä on klassisen pianonsoiton pohjakoulutus ja hän esiintyi ensikertaa jo 15 vuotiaana Norjan Radion Orkesterin kanssa. Hän “keikkailee” jatkuvasti eri yhtyeiden kanssa. Molemmat Evan esittämät kappaleet, erittäin hidas “Don’t Cry Baby” ja “Between The Bars” olivat melankolisen syvällisiä blues balladi tulkintoja. Esitys oli kokonaisuudessaan kauniisti laulettua ja taiteellisesti omaperäistä minimalistisen rauhallista jazzlaulua, jossa oli ehkä vähän liikaakin emotionaalista tuskaa.
Istanbulista syntyjään oleva Cansu Aslan valitsi laulamisen ja maalaamisen tavaksi ilmaista itseään. Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut erityisen kiinnostunut jazz-musiikista ja suunnannut opiskeluja sen suuntaisesti. Hänestä jazz on kuin syvä vesi. Vuodesta 2007 lähtien hän on tehnyt yhteistyötä, jazzlaulun harmonista puolta kehittääkseen, monien opettajiensa kanssa. “Throw It Away” oli kerrassaan loistava tulkinta muutenkin vaikuttavan hienosta sävelmästä, hillittyä kaihoisaa laulua, mikä sisälsi paljon lähi-idän etno vaikutteita. “Oranged Coloured Sky” vei meidät svengaavaan swingiin, mikä tuntui olevan ainakin yleisön mieleen.
Vuonna 2007 Mette Juul voitti Tallinnassa järjestetyn kansainvälisen nuorten jazzartistien laulukilpailun ja oli saman vuoden Lady Summertimessä yksi finalisteista. Hän esiintyy säännöllisesti eri festivaaleilla ja keikkailee oman yhtyeensä kanssa jazzklubeilla esittäen omaa musiikkia sekä klassisia jazzsävelmiä. Mette aloitti omalla sävellyksellään “The Way You Close The Door”, missä hän säesti itseään kappaleen alussa omalla akustisella kitaralla orkesterin tullessa mukaan kappaleessa myöhemmin. “You And The Night And The Music” osoitti, että Mettellä on jo valtava määrä lavakarismaa ja rentoa varmuutta esiintymisessään. Hänellä on laaja-alainen ja kaunis äänenkäyttö ja scat-laulu toimii kuin kello yhteistyössä soittajien kanssa.
Liettuan Klaipedan yliopistossa opiskeleva Monica Liubinaite on vasta 21 vuotias ja tulee musiikkiperheestä. Hän aloitti viulun soitolla jo viisi vuotiaana. Hän on hyvin sosiaalinen, harrastaa maalausta ja hänellä on kissa ja lintu vapaana kotona sulassa sovussa. Hän voitti tänä vuonna Klaipedassa järjestetyn “International Jazz Voices” laulukilpailun. “Softly As In The Morning Sunrise” oli terhakas esitys ja balladi “Stella By Starlight” toimi varsin hyvin. Tällä hyvä-äänisellä nuorella naisella on tulevaisuus musiikin saralla.
Riikasta kotoisin oleva näyttävän kaunis Linda Leen on varsinainen kameleontti musiikin saralla. Hän on musiikintekijä yhtälailla konepopin kuin muidenkin musiikin genreiden alueilla. Hän on ehtinyt julkaista jo kaksi CD:tä ja kolmas on työn alla. Julkaisu pitäisi tulla ennen joulua. Hän on tehnyt jo nyt suuren harppauksen kohti kuuluisuutta. “Stay Away From Bill” kertoo siitä miten arvaamaton nainen voi olla. Linda on uhkea ilmestys lavalla. Hän on kuin Marilyn Monroe aikoinaan “Piukoissa Paikoissa”. Esitys oli myös samansuuntainen. Seksikkyys suorastaan pursui ulos hänen liikkeistään lavalla. “Fascinating Rhythm” on siltä ajalta, jolloin Gershwin väänsi populäärimusiikin jazziksi. Lindalle tämä kappale on ollut kuitenkin tärkeä, sillä se juurrutti aikoinaan 18 vuotiaan nuoren naisen jazzin saloihin. Kaikin puolin näyttävä esitys, mutta se varieteemaisuus sopisi parhaiten yökerhotunnelmaan.
Emma Larsson on syntyjään ruotsalainen, mutta on asunut jo vuosia Suomessa. Hän on kuuluisan Pieteån Musiikkikoulun kasvatteja. Hän oleskelee myös paljon nykyään New Yorkissa, mutta on asunut myös Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Hän on jonkinlainen maailman pakolainen. Hän on ollut Oulussa opettajana ja nykyään hän vaikuttaa paljon Joensuun suunnassa. Hänen debyytti albuminsa “Irie Butterflies” julkaistiin vuonna 2006. “I Just Found Out About You” kertoo siitä mitä tapahtuu, kun rakastuu väärään mieheen. Toinen Emman kappale “I Don’t Stand a Ghost of a Chance” oli vaikeantuntuinen balladi. Emman esitys oli tasaisen varmaa tekemistä.
Kolmekymmentävuotias turkulainen Sanna Vartiainen on opiskellut kulttuurihistoriaa. Hän pitää yli kaiken juustoista ja sanoo tekevänsä parasta mustikkapiirakkaa, mitä maailmasta voi saada. Hän on suuri Stevie Wonderin musiikin ihailija. Hän aloitti musiikin harrastuksen kosketinsoittimilla ja saksofonilla lapsena ja alkoi ottaa laulutunteja 16 vuotiaana. Nykyään harrastuksesta on tullut jo ammatti. Hän on nyt esiintynyt lähes 10 vuotta erilaisten kokoonpanojen kanssa laulaen eri tyyleillä ja genreitä. Tällä hetkellä hänellä on kaksi kokoonpanoa: Wonder Girls, mikä esittää Stevie Wonder tyylistä musiikkia sekä Sanna’s Soul System, mikä esittää uutta ja vanhaa groovaavaa jazz & soul musiikkia. Chopinin “Chovendo na Roseira” kertoi maailman luonnon ylistyksestä. “Stormy Weather” taas sisäisestä myrskystä, kun rakkain on jättänyt. Perushyvää esittämistä tämä oli Sannalta.
Kroatialainen Lela Kaplowitz on asunut New Yorkissa viitisen vuotta. Tältä ajalta hänellä on valtava kokemus esiintymisistä nimekkäissä klubeissa ja muilla estradeilla. Hän palasi tänä vuonna takaisin kotimaahansa ja on siellä jatkanut jazzlaulajan uraa. Hänen esityksestään näkyi kokemus ja esittämisen varmuus, niin helpontuntuisesti hän sai esitettyä Miles Davisin erittäin hitaan, taiteellisesti jopa vähän ylivenytetyn “Blue In Green” kappaleen. Se ei ollut helppo tehtävä. “Love Me Or Leave Me” oli Lelaa parhaimmillaan, siinä oli jazzin perusainekset niin hyvin kohdallaan kuin ne yleensä voivat olla. Tämä oli hieno, upea esitys tältä kroatialaisnaiselta.
Moskovalainen Daria Antonova valmistui Moskovan yliopistosta vuonna 2007. Hän on osallistunut ensi kertaa järjestettyyn Anna Buturlinan nimeä kantavaan jazzlaulukilpailuun Moskovassa saavuttaen kolmannen palkinnon ja sai tuomariston erikoismaininnan. Hän harrastaa taidehistoriaa. Hän on kierrellyt Venäjää ristiin rastiin suuren Moskovalaisen Big Bandin kanssa. Vuodesta 2007 alkaen hän on jatkanut esiintymistään myös Moskovassa hyvin tunnetussa “Bossa Bravo” nimisessä yhtyeessä. Darian esittämät kappaleet “Only Trust Your Heart” ja “You’re Driving Me Grazy” olivat perushyvää jazzia, josta ei paljon moitteen sijaa löytynyt. Hänen laulunsa oli taiteellisesti suoraviivaista kaunista jazzia, sellaista missä jazzin perusolemus oli kohdallaan.
