Vantaan Viihdeorkesterin lanseeraamaan sävellys- ja sovituskilpailuun osallistui 76 teosta viidestä maanosasta. Maanantain 17.9. finaalikonsertissa kuultiin 15 maailmanensi-iltaesitystä, 8 uutta sävellystä ja 6 sovitusta. Palkintopotissa rahaa oli peräti 18.000 euroa
Finaalikonsertin tunnelma oli innostunut niin lavalla kuin katsomossakin. Illan aikana kuultiin erittäin monipuolinen ja edustava kattaus uutta, täysimittaiselle sinfoniaorkesterille tehtyä viihdemusiikkia. Kilpailukappaleista ei esitystilanteessa paljastettu tekijän nimeä, joka tietysti lisäsi jännitystä aivan loppuun asti.
Kilpailun tuomaristo – Hans Ek (SWE), Markku Johansson, Jaakko Kuusisto (pj) ja Antti Rissanen – päätyivät yksimielisesti seuraavaan ratkaisuun:
Sävellyskilpailu:
1. palkinto, 4000 e, Tango Sinfónico, säv. Sampo Kasurinen
2. palkinto, 2500 e, Uneni, säv. Henri Lyysaari
3. palkinto, 1500 e, Virtual Railways, Risto Kupiainen
Sovituskilpailu:
1. palkinto, 3000 e, Kuolevainen, sov. Teemu Takanen
2. palkinto, 1500 e, Elämältä turpiin sain, sov. Otto Virtanen
3. palkinto, 1000 e, Olet mulle enemmän, sov. Anssi Växby
Toiminnanjohtaja Janne Rönnbäckin mukaan kilpailun järjestäminen oli kova mutta kannattava rutistus. “Vantaan Viihdeorkesteri teki historiaa ja näytti jälleen kerran paikkansa viihdemusiikin edelläkävijänä. Samalla saimme ohjelmistoomme runsaasti laadukasta ja kiinnostavaa uutta musiikkia, jota kuullaan tulevissa konserteissa”, hän toteaa.
Konsertin juonsi kilpailun sihteeri Jussi Lampela, orkesteria johti ylikapellimestari Nick Davies ja solisteina toimivat Erika Vikman ja Mikael Konttinen.
Erika totesi konsertin väliajalla: – Tämä on toinen kerta, kun saan esiintyä näin suuren orkesterin säestyksellä. Tätä voisi jatkossa tehdä useamminkin. Mikael Konttinen puolestaan: – On tosi hienoa päästä vetämään Anssi Kelan 1972. Se on biisi josta ole aina pitänyt ja nyt näin upea sovitus.
Viihdeorkesterille kirjoittaminen ei ole helppoa, sillä tilaisuuksia (tilauksia) ei tarjoudu kovin usein ja niinpä esikuvat löytyvät usein suurista elokuvatuotannoista. Toisaalta nyt haluttiin teoksia, jotka viitoittavat tietä 2020 ja 2030 luvulle. Jossain kohdissa kappaleet kuulostivat sibeliaaniselta John Williamsilta.
Luodaanko tunnelmaa ja äänimaisemaa, rytmit ja muunnelmat on osoittautunut jo pitkään aivan perusratkaisuiksi, suuret dynaamiset kasvatukset ja vaihtelut ovat peruskamaa. Hyvä melodia on tietysti aina hyvä, mutta sen jujun löytäminen, kun ei ole aivan helppoa. Tango Sinfonico oli kyllä erinomainen teos. Sitä sai soittaa aivan tosissaan ja siinä oli myös herkät hetkensä. Raati kyllä teki tehtävänsä ja tulokset olivat myös yleisön mielestä aivan oikeat.
Jukka Eskolan trumpettisoolo oli upea, kun vaan muistaisi missä kappaleessa. Olisiko ollut Uneni?
