Berlin Circus Festival 27.–29.8.2017, Tempelhofer Feld, Berliini.
Rytmi, musiikki ja DIY-asenne. Niistä on uusi sirkus luotu. Lavalla voisi olla vaikkapa freejazzbändi, tavanomaiset instrumentit vain puuttuvat. Niiden tilalla kalustoon kuuluvat kirves, cyr-vanne, kahvakuula, trapetsi, betoniharkko, keilat, vessapaperi sekä pallot.
Tempelhofer Feld löytyy helposti, ja sieltä sirkusfestivaali. Näkymää kirjovat rullaluistelijat, lenkkeilijät, pyöräilijät, auringossa löhöäjät, leijanlennättäjät ja monenmoiset muut sunnuntainviettäjät. Ilmat suosivat Berlin Circus Festivalia yli avausviikonlopun. Elokuun päättänyt helle oli aivan jotain muuta kuin ne kolean epävakaat kelit, joihin Saksan pääkaupungissa oli saatu kuulemma tyytyä koko kesän.
Temppeliritarien ammoisille maille rakennettu lentokenttä suljettiin vuonna 2008. Sen jälkeen paikalliset ovat ottaneet sen omakseen tapahtumien ja kaikenlaisen vapaa-ajanvieton tantereena. Niinpä se on luonteva ympäristö myös sirkusfestivaalille.
Koko perheen Berlin Circus Festival on puitteiltaan kotoisen oloinen. Aidatulle alueelle on pystytetty ulkolava puisine katsomoineen ja 350-paikkainen sirkusteltta. Peruspalveluista vastaavat pöydin ja tuolein varustetut juoma- ja ruokakeitaat, joita on yksi kutakin. Lisäksi voi ostaa festivaalikampetta nimikkokojusta, tutustua kentälle improvisoituun Marc-Antoine Petitin veistosnäyttelyyn, chillailla kotitekoisen suihkulähteen äärellä tai kokeilla taitojaan peleissä. Tarjolla on pallolla kumottavat tölkit sekä mölkky.
Jälkimmäinen viesti suomalaisten vahvasta panoksesta tämänvuotisessa tapahtumassa. Suomi oli nimittäin valittu kolmannen Berliinin sirkusfestivaalin teemamaaksi. Sen myötä noin puolet ohjelmasta toteutettiin suomalaisvoimin. Mukana olivat kotimaiset sirkusryhmät Sisus Sirkus, Race Horse Company ja Clunker Circus.
Lisäksi kansainvälisessä Fauna-ryhmässä oli mukana suomalaistalenttia. Estradinumeroiden ohellasuomalaistaiteilijat jakoivat osaamistaan ryhmätyökursseilla, joissa perehdyttiin kunkin erityistaitoihin.
Berlin Circus Festivalin järjestämistä tukevat muun muassa Suomen suurlähetystö, Suomen Saksan-instituutti, Sirkuksen tiedotuskeskus ja Koneen Säätiö.
Sähäkkää ja sähköistävää
Alkufestivaalin suomalaiskokoonpanot edustivat punk-henkistä tee se itse -asennetta, joka perustuu rohkeaan heittäytymiseen ja kompromissittomaan osaamiseen. Sisus Sirkuksen sunnuntain esitys räiskyi viiden naisen energiaa ja saumatonta dynamiikkaa.
Race Horse Companyn tiistain näytös vuorostaan latautui aidosti extremestä meiningistä, joka tiukkui vaarallisia tilanteita sekä äärirajoille vietyjä taidonnäytteitä. Molempia ryhmiä yhdisti hulvaton huumori. Täpärimmätkin tempaukset hoidettiin ilo edellä ja pilke silmässä.
Sisus Sirkuksen Mosh Split -show oli hauska ja provosoiva. Musiikkina soi kaikkea suomi-iskelmästä diskoon ja setin kruunasi livenä tuotettu kantelesäestys. Kvintetin keskinäinen, kuviakumartamaton revittely välittyi yleisölle mutkattomasti. Iida Sipilä, Inka Pehkonen, Milla Lahtinen, Rosa Tyyskä ja Sofia Daniel rikkoivat rajoja kuin Peppi Pitkätossu -lauma konsanaan. Komiikkaa ammennettin paikoin roolimalleilla leikittelystä, mistä räjähdettiin hillittömään vauhtiin niin lavalla kuin sen yläpuolella trapetsilla.
Livehuipennusta lukuunottamatta musiikki ajettiin taustatallenteesta. Laulumimiikka hoidettiin hyvällä huulisynkalla esimerkiksi Meiju Suvaksen hitissä Pure mua. Ohjelman taustalla ja sen osana soi myös J. Karjalaista ja klassisia klubihittejä kuten Baha Menin Who Let the Dogs Out.
Suomi-jengaa esitykseen toi suorien laululainojen lisäksi Pehkosen kanteleensoitto. Yleisö tuntui pidättävän hengitystään hyvän tovin, kun perinnesoittimen heleät rekisterit tavoittivat katsomon esityksen loppupuolella viisikon käyttämän pakettiauton katolta.
Kaikkineen Mosh Split kasvoi elämykseksi koko köörin välittömyydestä ja luonnollisesta läsnäolosta.
Soolo-, pari- ja ryhmäakrobatia, cyr-vannetaiteilu, musiikkinumerojen parodia, purukumileikit ja peppupallo naurattivat yleisöä ikään katsomatta elokuun lämmössä.
Tiistai-ilta oli vieläkin helteisempi. Se näkyi jälleen yleisöryntäyksenä, minkä johdosta Race Horse Company sai pidätellä hevosiaan reilun vartin ilmoitetusta aloitusajasta, jotta kaikki halukkaat ehtivät sisään ja kiipeämään nousevaan katsomoon. Pitkän Euroopan kiertueensa kesäkauden Berliiniin päättänyt kolmikko ajoi paikalle Englannista. Siirtymätaipaleen 12 tunnin ajomatka esitystä edeltävänä päivänä ei verottanut iskukykyä. Show oli lataukseltaan paikoin jäätävää seurattavaa hiostavassa säässä.
Teemu Virtasen, Mikko Karhun ja Lauri Koskisen Motosikai-esitys rakentui pakettiauton ympärille. Shown syke iskettiin alkuun rumpusatsilla, jota Koskinen hoiti muiden toimien ohella käyttäen ajoittain apuna valmista musiikkitaustaa. Rytmi oli esityksessä elintärkeä: vain minimaalinen lipeäminen ja monimetriset vipulautahypyt tai oikeilla kirveillä suoritettu jonglööraus olisi voinut päättyä piipaakyytiin ja teho-osastolle.
Voimamiesnumerossa parodioitiin machogenreä mekaanista lihaskimppua esittävillä asuilla mutta itse esitys ilmensi bodia ja tsemppistä ilman Sleepy Sleepers -virnuilua. Betoniharkon hajottaminen ylhäältä pudotetun kahvakuulan voimalla Koskisen keskivartalon päällä oli yhdistelmä täydellistä ajoitusta, mykistävää tekniikkaa ja raakaa voimaa.
Hyppyihin taas luotiin ironiaa rimpuilemalla niiden ilmalennon aikana irti vaatteista ja takaisin kamppeisiin. Trion jonglööraus keiloilla laskettelusukset jalassa toi esitykseen Michael Jackson -ulottuvuuden – temppu oli kuin silmänisku popin kuninkaan Smooth Criminal -videolle. Herpaantumaton yleisö kannusti, jännitti ja nauroi läpi esityksen.
Kosmopoliittista loistoa
Suomen lisäksi Berliiniin saapui esiintyjiä muun muassa Tshekin tasavallasta, Ruotsista, Britanniasta, Norjasta, Hollannista, Ranskasta, Kanadasta – ja isäntämaasta. Kaikissa ohjelmanumeroissa korostui rytmin hallinnan merkitys. Jopa musiikiton näyttämöteos rakentuu sen edellyttämän luonnollisen ajoituksen varaan ja etenee sen ehdoilla. Useinmiten syke kuitenkin kehitettiin elävällä säestyksellä.
Siinä suhteessa sunnuntain Analog-kollektiivi oli omaa luokkaansa. Saksalais-tsekkiläis-ruotsalainen ensemble rytmitti koreografiat musiikilla. Elektrovoittoisen taustamusiikin lisäksi mukana oli laulaja ja rumpali, jonka monipuolisuus ulottui jazzin nyansikkaasta kapulan kantaa peltiin -kirskuttelusta imuisaan funk-pulssiin ja hartiavoimin tykitettyyn heviryskeeseen. Laulaja taas oli sielukasääninen lahjakkuus. Häneltä irtosi niin sinisävyistä hehkua kuin soulin paloa.
Finale-esitys jaksottui kunkin mukanaolijan soolonumeroiden sekä yhteisvetojen mukaan. Niissä vakuuttava tekniikka nivoutui saumattomasti ulosannin veitikkamaisuuteen. Lattiaan asti ulottuneiden chinese pole -pudottautumisten kaltaiset hurjimmatkin suoritteet hoidettiin hymyssä suin ja yleisö etusijalla oman roolin vaativuuden korostamisen sijaan.
Yleisöä kylvetettiin konfetilla ja paapottiin ilmaisilla drinkeillä, joita kiidätettiin lavan kulmaan improvisoidusta baarista. Katsomon osallistuttaminen huipentui illan lopuksi koko teltan bileisiin. Finalen finaalissa ensemblen laulusolisti kaateli prikkatolkulla snapseja kaikille halukkaille osan yleisöstä jäädessä tanssimaan lavamiksaajan ruuvaaman housen tahdittamana. Ilmassa olikin spontaanin ilonpidon värinää, jota mukana notkunut sirkusväki lisäsi ammattilaisten muuveillaan.
Tiistain ohjelmasta erottui ranskalaiskaksikko Justine & Frederi. Duon Noos-työssä mies riepotti naista kuin räsynukkea, joka antoi lopulta takaisin samalla mitalla. Tehoja haettiin täydellisen plastisen rentouden ja yhtä täydellisen lihashallinnan vastavoimista sukupuoliroolit kyseenalaistaen. Parivaljakon sisältään generoima rytmi löi kipinän kohonkieleen.
Ajoitus oli kaikki kaikessa myös Lazuz-kaksikon työskentelyssä. Israelilaisten numerossa toinen esitti taitojaan keiloin ja palloin ja toinen koetti varastaa hänen huomionsa kaikin keinoin. Simppeli idea toimi timanttisen rytmitajun ansiosta, kun häirikkö esimerkiksi käveli ilmassa kieppuvien keilojen lomitse sekä kiipeili ja roikkui taituria häiriten. Metronomina nakutti kaksikon oma liike.
Tulokkaiden särmää
Tempelhofin sirkusteltan lava oli vapaa uusille tulokkaille maanantaina. Open Stage -ohjelmaan festivaali oli valinnut monipuolisen otannan nousevia tekijöitä 250 tarjokkaasta. Illan ohjelmakokonaisuudessa nähtiin kahdenlaisia esityksiä. Osa hoiti osuutensa ammattimaisen tyylikkäästi, osa vielä etsi omaa ilmaisuaan. Niin tai näin, yleisö palkitsi kunkin yrityksen raikuvasti aplodeeraten.
Illan parhaimmistoa oli norjalainen avausakti. Omintakeisessa vedossa mies soitti kitaraa ja käytti myös ääntään instrumenttina hyödyntäen efektejä ulosannissaan. Nainen taas taiteili köydellä, ja vaikka tekniikka vaikutti hieman hiomattomalla, vuonomaan olosuhteet mieleen tuova kokonaisuus loi vahvaa tunnelmaa.
Vincent Bruyninckx tuli vuorostaan sisään muka kompastellen mutta näytti nopeasti cyr-vannenumerossaan, että homma oli hallussa. Vinha kieputus ja moniulotteinen tilankäyttö todistivat todellisesta talentista. Marvin & Mitja liukuivat niin ikään lavalle kuin vieraaseen elementtiin. Mimiikan hapuileva klovneria käännettiin vaivihkaa pallotteluksi, joka hoidettiin huipennuksissa nelikätisesti ja niin sukkelaan, että työjälki vakuutti mennen tullen.
Baltic Seamen teki saman chinese pole -pylväässä. Kahden ruotsalaisen kikkailu pystytangossa osoitti vahvaa välineen- ja kehonhallintaa. Kiipeily, väistely ja pudottautuminen duona nosti vaikeusastetta dramaattisesti.
Kytkös menneeseen ja tulevaan
Berliner Zeitung -sanomalehden päivittäisissä menovinkeissä sirkusfestivaali sijoitettiin Kabarett/Varieté-otsikon alle. Se kuvannee paikallista näkökulmaa, joka perustuu pitkään perinteeseen. Uuden sirkuksen tarjoamat usein provosoivat elämykset yhdistyvät siten sikäläisissä mielikuvissa teatteri- ja estradiviihteeseen.
Sirkus-sanaan taas mielletään kaiketi tyypillisesti kuuluvaksi niin maskeeratut klovnit kuin koulutetut eläimet. Erikoista traditionalistin mielestä lienee sekin, että vanhan koulukunnan näyttäviin esiintymisasuihin sonnustautumisen sijaan useimmat uuden sirkuksen taiteilijat pukeutuvat lavalla hyvin arkisesti.
Sirkusfestistivaali on itsessään paikallisten ruohonjuuritason entusiastien huikea voimannäyttö. Kaikkineen se venyy kalenterissa kymmenelle päivälle 25.8.–3.9. mutta jo muutaman päivän otannalla näki, että uusi sirkus on tavattoman elinvoimaista ja moni-ilmeistä. Sille on Berliinissä myös valtava kysyntä, myytiinhän ilta toisensa jälkeen loppuun ja täpötäyden teltan ulkopuolelle jäi jonollinen halukkaita tulijoita.
Sirkusfestivaalin tukijoista ja taustavoimista Berliinissä toimiva Suomen Saksan-instituutti (Finnland-Institut in Deutschland) jatkaa samalla avomielisellä linjalla syksylläkin. Perjantaina 15. syyskuuta avataan instituutin tiloissa Do you remember? -näyttely. Siinä neljä Berliinissä vaikuttavaa, kansainvälisen uran luonutta taiteilijaa esittää omia tulkintojaan kansalliseepoksesta Kalevala. Näyttely on esillä joulukuun puoliväliin. Tammikuussa 2018 se tuodaan Keravan taidemuseoon yhdistettynä japanilaisten taiteilijoiden Kalevala-tulkintoihin.
