Tallinna 25.4.2019
Pääsiäissunnuntain Tallinnan Jazzkaaren ohjelmisto koostui ilmaiskonserteista ympäri Tallinnan keskustaa, Telliskiveä ja lähiympäristöä. Konsertteja oli lähes 40, tarkalleen kait virallisesti 37. Kaikkiahan ei millään olisi voinut yrittää käydä kuuntelemassa, koska tapahtumia eri puolilla kaupunkia oli samanaikaisesti. Itse tuli kuunneltua yhteensä viisi eri konserttia hotellini lähiympäristössä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Georg Ots Music Collegen perustamisesta. Tämä juhlavuosi ei ole tullut oikeastaan selkeästi esille missään yhteydessä, ellei siitä sitten ole ollut jossain erikseen ollut jokin tilaisuus, mistä en ollut tietoinen. ”Vapaapäivän” ohjelmiston otsikoissa tämä tuli kuitenkin esille artistiesittelyjen yhteydessä muodossa ”Otsa Kool 100”. Monet esiintyjät ovat olleet tämän korkeakoulutason oppilaitoksen muusikon uralle tähtäävissä opinnoissa ja mukana esiintymässä oli monia nuoria soittajia ja laulajia, jotka edelleen ovat tällä opintiellä.
My City Hotel tunnetaan jazzhotellina, sillä vuosikymmenten saatossa suuri joukko jazzmuusikoita aivan jazzin huipulta on majoittunut siellä. Hotellin aamiaisravintolan puolella seinät ovat täynnä valokuvia Tallinnassa esiintyneistä ja tässä hotellissa asuneista tähdistä. Kuvissa kerrotaan missä ja milloin kukin on esiintynyt ja jopa huoneen numero, missä ao. artistit ovat nukkuneet yönsä.
Helpointa oli tosiaan aloittaa ”omasta” hotellista, missä esiintymislava oli järjestetty talojen ympäröimälle suljetulle sisäpihalle ulkotiloihin. Hotelli oli järjestänyt kaiken lisäksi ilmaisen lettu- ja kahvitarjoilun tilaisuuteen.
Pääasiassa esiintyvät kokoonpanot koostuivat paikallisista musiikin opiskelijoista ja lähiaikoina valmistuneista soittajista. My City Hotellissa iltapäivän aloitti nuori nainen, Inga, joka on valmistunut Georg Ots Music -opistosta pop-jazz linjalta. Hän on ollut mukana tämän vuoden Eestin Euroviisu-karsintojen semi-finaalivaiheessa.
Ingaa säesti naispianisti ja miessaksofonisti, joiden nimet jäivät itselleni epäselviksi. Hän aloitti bossa nova -rytmeillä jatkaen Stevie Wonderin kappaleella Isn’t She Lovely. Sunny kulki ehkä lähimpänä jazzin harrastajien sydäntä, muuten kappaleet taipuivat varsin voimallisesti rankkaan souliin. Hänen voimakas äänenkäyttö tuli hyvin esille kappaleissa Smoky Bar ja erityisesti kappaleessa Bad, missä hän intoutui varsin ärhäkkääseen menoon. American Boy jatkoi samalla linjalla, mutta väliin mahtui myös tunteellinen Jobimin How Insensitive, jonka Inga lauloi portugalin kielellä.
Tästä iltapäivä jatkui lähes välittömästi Philly Joe’s Jazz Barin kellarissa, mikä sijaitsee Vapauden Aukion reunalla. Siellä päästiin tukevasti jazzin keskiöön, kun nuorista soittajista koostunut kvintetti There Will Never Be Another Jazzbandaloitti luontevasti nimeä seuraten kappaleella There Will Never Be Another You ja jatkoi koko setin tuttujen ”stankkujen” parissa. Brasilialaisen hitaan bossa novan Dindin tahdissa käännyttiin ”Mustan Kahvin” juonnin kautta pehmeästi aamuiseen auringonnousuun, Softly In The Morning Sunrise ja lopuksi väännettiin vähän tiukemmin, Tight. Viisikkoa johti laulaja Meeliann Kosk ja muut jäsenet olivat Tiit Joamets, vibrafoni, Eduard Kuzovlev, piano Paul-Gunnar Loorand, kontrabasso ja Henrik Leibur, rummut.
Sen jälkeen saattoikin melkein ”kierähtäen” loikata viereisestä ovesta Wabadus -kahvilan toiseen kerrokseen, missä oli iso ryhmä soittajia jo ehtinyt aloittaa oman osuutensa. Lavalla näytti olevan 4 naista eturivissä ja taustalla kolmen miehen rytmiryhmä. Ymmärtääkseni kaikki olivat Georg Otsin Musiikkikoulun opiskelijoita, joiden yhteisenä ohjenuorana oli romanttinen ja sensuelli soul-musiikki, mitä oli hivenen väritetty jazzpalikoilla. Se syntyi lähinnä huilun mukanaan tuoman oman äänivariaation saattelemana.
Šeksikas Šokolaad eli seksikäs suklaa tuntui tarttuneen heidän mieleen yhteisenä sävelenä. Yhtye eteni laulaja Eeva Trein johdolla ja häntä vauhdittivat taustalaulajat Elisa Polov, Kadi Kaldmäe, joka soitti laulun ohessa myös huilua sekä kosketinsoittaja Miina Adermann. Taustarytmityksestä vastasivat kitaristi Kaarel Raud, basisti Karl Birnbaum, ja rumpali Sander Aasaväli.
Välissä ehti hetkeksi palata hotelliin, kunnes iltapäivä jatkui samassa paikassa toisen soulporukan kuuntelulla. Lavalla oli osin samoja soittajia kuin pari tuntia aikaisemmin, mutta tällä kertaa matka jatkui selkeästi rankemmalla soulrakenteella aiheena Sam Sparron tuotanto. Kyseessä oli tribuutti tälle 36-vuotialle australialaiselle laulaja-tuottajalle. Hänen musiikkinsa sanotaan olevan jokaiselle funk-, pop- ja elektronisen musiikin faneille ”kovaa ainesta”. Laulusolistina toiminut Elis Roost hoiti ohessa ohjelman juonnon ja piti yllä verratonta vauhtijytkettä voimallisella omalla äänellään ja eläytymisellään. Sparron kappaleista kuultiin tietenkin muiden muassa hänen ehkä tunnetuin ja vetovoimaisin tulkinta Black And Gold.
Elis on ilmeisen suosittu laulaja Eestissä, ainakin konserttitila täyttyi ääriään myöten ja osa joutui seisoskelemaan taustalla. Elisin rinnalla lavalla oli kaksi taustalaulajaa Gertrud Aasaroht ja Kadi Kaldmäe. Ohjelmatietojen mukaan oktetin kosketinsoittajat olivat Rahel Talts ja Ülo Mälgand, Taavi-Hans Kõlar soitti kitaraa, basson varressa jumputti Karl Birnbaum ja rumpalin pallilla istui Kaarel Raidam.
Seuraavaksi alkoikin olla kiire ehtiä Vaba Lavalle, missä ilmaiskonserttitapahtumat jatkuivat räväkän kiihkeän bluesrockin tahdissa. Raul Ukareda Band laulajineen Teele Viira ja Jan Uuspõld tuntui olevan tallinnalaisen yleisön mieleen, sillä istuinpaikat täyttyivät nopeaan tahtiin. Viimeiseksi sisään saliin tulleet jäivät seisomaan keskiosaan järjestettyyn vapaaseen lattiatilaan miksauspöydän viereen, missä oli mahdollisuus nytkähdellä reippaan menopelin kyydissä.
Bändi aloitti kahdella räväkällä instrumentaalivedätyksellä, suora baana alla voimakkaasti kiihdytellen, venttiilit murahdellen ja jyskytellen kitkerän kumisavun noustessa sumun lailla ajoväylän ylle aikaisin aamulla, kun mielessä ei ole mikään muu kuin blues. Toki yleisö tykkäsi, kun lavalle tullessaan solistit kajauttivat ilmoille It’s Early In The Morning and I Ain’t Got Nothing But The Blues. Yhteisten laulujen jälkeen Jan lauloi hitaan B.B. Kingin coverin ja lähti sen jälkeen eestin kielellä mukaillen ”kuuskutoselle” aivan uskomattoman hurjalla teholla ja raivolla, millä en ole koskaan Route 66 -versiota kuullut. Kyllä se jysähti luihin ja ytimiin, vaikka jazzmies olenkin.
Vaba Lavalta oli sitten siirryttävä loppuillaksi vielä vanhan kaupungin puolelle jazzin ytimeen eli takaisin Philly Joe’s Jazz Barin kellariin. Ohjelman mukaan ”Otsa Koolin” opettajien oli määrä antaa näytös illan päätteeksi. Siihen ei voinut olla tarttumatta, sillä mitä todennäköisimmin yleisö saisi näyttävän annoksen todellista jazzin sisintä.
Tunnin setti olikin uskomattoman täydellistä soittimien hallintaa ja kappaleet aidointa jazzia. Onneksi olin sen verran aikaisin liikkeellä, että sain paikan lähes lavan vierestä ennen kuin loput paikalle tulijat änkesivät lattialle istumaan lavan ääreen
Tunnelma oli katossa, näin voisi sanoa. Nuoret pitivät hyvää fiilistä yllä kannustushuudoilla soolojen jälkeen jopa kesken kaiken. Oletin paikalla olevien olleen suureksi osaksi musiikin opiskelijoita, sillä kaikki palaute tuli asiantuntevasti eikä mitenkään mellastavana rääkymisenä.
Tenoria puhaltaneen Siim Aimlan johdolla kvartetti sai aikaan hurmaavan jazzannoksen. Alkuun Take The A Train imeytyi lujasti kuulijoihin ja heti huomasi, että nyt pannaan kaikki peliin. Count Basien Splanky oli täyttä hurjastelua ja kun päätöksenä kuultiin vielä George Gerhwinin I’ve Got Rhythm, niin ilta oli hivelevän täydellinen.
Jazzkaar 2019. 21.4. Tallinna, Tasuta päev, ilmaiskonsertteja ympäri Tallinnaa
13:00 My City Hotel, “Otsa kool 100” / Inga
14:30 Philly Joe’s Jazz Bar, There Will Never Be Another Jazzband
15:00 Kohvik Wabadus, Šeksikas Šokolaad
17:00 Kohvik Wabadus, Sam Sparro Tribute
19.00 Vaba Lava, Raul Ukareda Band & Teele Viira ja Jan Uuspõld
21.30 Philly Joe’s Jazz Bar, Otsa Kool öpetajad
