Lontoo 19.11.2013
Improvisoidusti soitettu musiikki samanaikaisesti esitettyyn mykkäfilmiin ei ole aivan uutta luomisvoimaista esittämistä, mutta on aina kiehtova kokemus. Osana Lontoon jazzfestivaalin ohjelmistoa on vuosittain liitetty mukaan eri maiden esityskokonaisuuksia. Viime vuonna suomalaiset olivat omalla panoksellaan esillä näyttävästi. Vastaavasti Norja on ohjelmistollaan mukana tämänvuotisella festivaalilla toista kertaa.
Kolmen päivän ”Part of Scene Norway 2” -esitykset pidettiin Pentonvillen alueella sijaitsevassa varsin uudessa Kings Place -konserttitalolla. Tapahtuma huipentui sunnuntaina esitykseen, missä aiheena oli ”Not So Silent Movies”. Tässä konsertissa norjalaisina vieraina olivat tuottaja / live-sämplääjä Jan Bang ja trumpetisti Nils Petter Molvær.
Royal Academy of Music konservatorion professori ja virtuoosiomainen sellisti Philip Sheppard on säveltänyt paljon elokuvamusiikkia. Hän on ollut suunnittelemassa sarjaa esityksiä, missä Kings Placessa esitetään mykkäelokuvia, joihin ryhmä soittajia kehittelee improvisoidusti musiikin elokuvan tapahtumiin valkokankaalla. Yksi tällainen tilaisuus oli sunnuntai-iltapäivänä osana Lontoon jazzfestivaalia. Valkokankaalla nähtiin kolme erillistä elokuvaa. Ensimmäisellä puoliajalla oli kaksi noin 20 minuutin mittaista filmiä Charlie Chaplinin Immigrants ja Buster Keatonin Cops. Väliajan jälkeen nähtiin pitempi urheilukorkeakoulun arjesta kertova filmi College Buster Keatonin esittäessä siinä pääosaa.
Sheppardin kokoonpanoon kuului neljä muuta soittajaa, viulisti, klarinetisti, kitaristi ja rumpali sekä norjalaiset vierailijat. Soittajat eivät olleet nähneet filmejä aikaisemmin, vaan lähtivät kehittelemään musiikkia esityshetken mukanaan tuomien mielikuviensa ja ajatustensa mukaisesti. He reagoivat kankaalla nähtäviin tapahtumiin musiikin sävelten luomalla voimavaralla. Oli hieno kuunnella soittoa, missä soittajat ottivat tilanteen ammattimaisella otteella haltuunsa. Musiikki alkoi syntyä improvisoidusti hetkessä Chaplinin seikkaillessa keinuvassa laivassa myrskyisellä merellä kohti uutta tulevaisuutta uudella mantereella New Yorkissa.
Esitys oli kaikin puolin mielenkiintoista kuultavaa ja samalla myös nähtävää. Soittajat iskivät erinomaisen täsmällisesti omat ilmauksensa tapahtumiin. Ne osuivat sattuvan napakasti kohdalleen sen mukaan mitä ”kankaalla” tapahtui. Pari tuntia vierähti tätä esitystä seuratessa kuin siivillä.
