Skopje 18.10.2013
Torstai-llan toisena esiintyjänä kuultiin Get The Blessing kvartettia, mikä tunnettiin aikaisemmin yksinkertaisesti nimellä The Blessing. Tämä Bristolin ”rytmikone” tai ”kanuuna”, miten vaan, nousi yleisön tietoisuuteen erityisesti vuoden 2008 jälkeen, kun se voitti ”BBC Jazz Award” -palkinnon ensilevyllään All Is Yes. Tästä alkaen siitä on muodostunut yksi vetävimmistä live-yhtyeistä Britten Saarilla.
Yhtye muodostui, kun Portishead -yhtyeen vankat rytmittäjät basisti Jim Barr, rumpali Clive Deamer sekä saksofonisti Jake McMurchie että trumpetisti Pete Judge löysivät yhteisen punaisen langan Ornette Colemanin alkuperäisen kvartetin musiikin kautta.
Yhtyeen soitolle oli ominaista menevä soundi, jota oli helppo seurata. Ajatukset pysyivät hyvin kasassa ja hilpeän iloinen yhtenäinen räjähtävä, tahattoman vaistonvaraisesti rymistelevä ulosanti kaappasi tiukan otteen kuulijasta. Rytmikäs, välillä jopa raastavasti koukuttava, rokkaava soiton revittely oli läkähdyttävän menevää. Joskus yhtyeen räväkkään tapaan revitellä rajattomasti on painettu punk -leima, mutta toisaalta soitto ei ollut suoraviivaisen yksinkertaista, joten jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.
Räväkkä meininki oli selkeästi ensisijainen tuntuma yhtyeen esityksestä, mutta mukana oli hyvinkin seesteisiä ja jazzille ominaisia osioita. Tämän konsertin kuulemisella yhtyeelle ei ole pakko painaa rock-jazz musiikin leimaa, vaikka sen verran läheltä yhtyeen soitto aika ajoin ”liippasi” tavanomaista pop-musiikin aluetta. Kokonaisuutenaan esitys oli hyvinkin vaihtelevaa ja monipuolisen laaja-alaista kuunneltavaa. Samassa kappaleessa rytmi saattoi vaihdella hitaasta ja avaruudellisesta aavemaisesta tunnelmasta, Low Earth Orbit, nopeasti jännittäväksi rytmitempoiluksi kuten OCDC tai Einstein Action Figures osoittivat.
Eikä siinä mitään, yhtyeen soittoa oli letkeän mukavaa seurata ja siihen pääsi pontevasti mukaan. GTB:n esitys oli kiihottavaa, hetkittäin aavemaisen kummittelevaa, mutta myös rauhoittavan viihdyttävää. Tärisevä jytke, yllätyksellisyys ja värisevä äänimaailma näytti olevan yhtyeen voimavara. Hyvin hengittävä ja räjähtävä ponnekkuus loi ympärilleen kiihkeän iloisen elämänmyönteisen tunnelman. Molemmat puhaltajat käyttivät jännittävästi sähköisiä lisäefektejä, joilla he saivat erinomaisen kaikuluotaimen lailla toimivan lisäsoundin soittoonsa.
Tämä yhtye iski päin naamaa nopeasti ja tahmaisesti, kuten teki Polar Bear ensi kuulemalta vuonna 2007 Tampereella. Hyvä esitys, josta jäi jopa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä kävellessä kohti hotellia. Esitys oli täynnä iloista mieltäylentävää elämänmenoa. Yhtyeen soundi oli kylmän viileää, mutta samalla tyylikkään kuumavireistä ja täten vastustamatonta.
